Tj 175

Niin ne päivät vaan vähenee. Ihan pian puolet takana ja puolet edessä. Tuntuu hyvältä, vaikka toisaalta vielä on edessäki paljo.

On ollu aika kiireistä, koska rakas on ollu kotona jo huikeet 5 päivää ja vielä on onneks muutama päivä edessäki <3

Tiedän vaan jo nyt, että sunnuntaista tulee rankka päivä, koska rakas palaa takas kassulle, ja ikävä varmasti tulee olemaan kova. Tulevat gineksetki jo jännittää. Mutta eiköhän kaikesta selvitä samallalailla ku ollaan tähänki asti selvitty.

Hyvää joulua, vaikkaki vähä myöhässä, ja myös todella onnellista ja muistorikasta vuotta 2013! Olkoon se parempi vuosi kuin mennyt oli.

Tj 185

Ihana viikonloppu takana, vaikkaki kiireinen.

Perjantaina taas kerittiin vaan puimaan intti jutut läpi ja sitte nukkumaan. Lauantaina alko sitte lahjamaratooni. Saatiin ostettuu aika lailla kaikki lahjat, ja päätettiin tehä sellanen juttu mitä tullaan jatkamaan tästä eteen päin joka joulu. Ostettiin meijän vanhemmille yhessä lahjat. Eli mä osallistuin siihen, mitä rakas oli ostaas sen vanhemmille ja toisin päin. Näin saatiin niille vähä kalliimmat lahjat yms. Tuntu kyllä tosi ihanalta, kun toi idea tuli sen rakkaan suusta. Se loi taas uskoa tulevaan.

Sitte ku oltiin juostu lahjat käytiin syömässä ja sitte oliki jo aika käydä kattoos Hobitti 3D. Oli kyllä mun mielestä ihan tajuttoman hyvä leffa ja vielä paremman siitä teki sen, että rakas tarjos sen.

Sunnuntaina oli sitte taas lähdön aika, mikä ei tälläkään viikolla ollu kauheen helppoo, ku piti taas riidellä. Mutta niinhän siinä taas tälläkin viikolla kävi, että itku tuli ku rakas astu bussiin. Mutta riita saatiin sovittua ja taas on asiat hyvin.

Illalla oli sitte tiedossa ystävien kanssa hengausta toisten ystävien keikalla. Tosi hyvän keikan nää jätkät veti kenen keikalla oltiin ja oli myös ihanaa tavata vanhoja ystäviä ja vaihtaa kuulumisia. Ja niinhän siinä lopulta taas kävi ku kotona oli tarkotus olla siinä n. klo 2 aikoihin, niin olinki kotona n. klo 5.30. Mutta eipä se mitään, hauskaa oli.

Tääki päivä on menny vielä samaisten ystävien kanssa, tai itseasiassa sen bändin kanssa mitä olin kattoos. Pakoilin niitten bänditreenejä kuokkiessa joulusiivousta ja hyvin onnistuin, koska siivous siirty huomiselle. Mutta huomenna onki sitte kuitenki tokaks vika päivä kotona ennen joulua, niin rupee kyllä tuleen vähä stressiä. Lähetään nimittäin keskiviikkona perheen kanssa Tukholmaan vähä lomaileen. Kiva reissu tulossa, mutta paremman siitä ois tehny rakkaan läsnäolo.

Mutta sitäkään asiaa ei saatu sopimaan, koska kulta on tällä hetkellä välisodassa, ja se tarkottaa myös sitä, että yhteydenpitoki on todella vähäistä tällä viikolla ja ikävä hirmuinen. Onneks sen jälkeen rakkaalla koittaa 8 päivän joululoma. Mutta miten hirveetä se sitte taas onkaan ku se lähtee takas kassulle.. No, se selviää sitte.

Mutta nyt nukkumaan, koska huomenna sata ja yks asiaa hoidettavana ennen matkaa.

Tj 189

Onpa taas menny pitkä aika tässä kirjottamisten välissä, mutta elämä onki kyllä ollu nyt yhtä hullun myllyä.

Alotan vaikka viime viikon tiistaista.

Tiistaina lähin heti aamusta hoitaan asioita juhlia varten. Käytiin äidin kanssa ostamasa kynttilöitä, meikkejä, juomia yms. Kaikkea, mitä pitää viimetingassa vasta hankkia. Mulla oli myös samana päivän treenit koululla, siitä miten juhla sielä menee ja kavereiden kanssa myös treenasin biisiä, minkä esitin sitte mun juhlissa. No, kuten olettaa saattaa, tiistaina valvoin todella myöhään järjestellen kaikkee ja jännittäen. Nukuin sellaset 3 tuntia, koska jännitti se puheen pitäminen todella paljon.

Sitte vihdoin koitti se odotettu 5.12. Aamulla mulla oli aika kampaajalle, missä mulle loihdittiin ihanaakin ihanampi kampaus ja samoin meikki. Sieltä sitte juoksu jalkaa juoksin lakituspaikalle pinkki mekko päällä heiluen ja lakki vielä kädessä.

Lakituspaikalle päästyäni oli jännitys jo hurjan kova, en ollut edes saanut syötyä aamulla muuta kuin yhen banaanin. Siitä se sitte lähti se lakitustilaisuus kumminkin käyntiin ja fiilikset oli ihan katossa, en oo pitkään aikaan varmaan hymyilly niin paljo. Oli ehkä elämäni yks hienoimpia  hetkiä vetää valkolakki päähän. Tais siinä muutaman onnenkyynelki vierähtää. Tuntu vaan, että se oli niin ansaittu, koska oon tehny niin paljo töitä ton lukion eteen. Niin, ja kaikesta jännityksestä huolimatta puhe meni tosi hyvin.

Siitä sitte lähettiin kotiin, missä sain vihdoin syötyäki jotain. Mutta kotoo oli sitte jo kiire järjesteleen juhlapaikkaa. Sielä se kiire sitte alkoki. Eka pöydät kuntoon ja sitte ruuat esille. Onneks meillä oli kaks tarjoilijaa auttaas, ei oltais selvitty ilman niitä. Sitte sain vihdoin vaihdettua vaaleanpunaisen tylliunelman päälleni. Ja siitä alko sitte toinen rumba. Seisoin eteisessä lähes koko illan. Ihmisiä tuli sisälle lähes kaksi tuntia juhlien alusta lähtien, ja sitten kun kaikki oli saapunut paikalle, niin ensimmäiset jo lähti, eli sitten sain jatkaa seisomista eteisessä. No, vihdoin jossain vaiheessa pääsin istuun hetkeks kavereitten kanssa, ja sain syötyä. Mutta esim. kakkua en kerinny syömään ku vasta kotona seuraavana päivänä.

Kun olin saanut syötyä, tuli oma vuoroni laulaa. Sekin meni ihan ok, vaikka olisi toki voinut paremminkin mennä. Sen jälkeen ystäväni lauloi, joka sai minut kyyneliin laulamalla Katri Ylanderin Rakkaus ei rapistu - laulun. Siinä kohtaa tuli niin hirvee ikävä tota omaa rakasta, että ei voi olla tottakaan. Kyllä sen rakkaan puuttumisen huomasi koko illan, ja vielä senkin tosi seikan, että saimme puhuttua n. 5 min, koska hän oli leirillä.

Kun itkut oli itketty tuli bändi paikalle ja oli aika ruveta tanssimaan. Olisin uskonut, että vanhempi väki tanssisi enemmän, mutta ei, ne oli ystäväni jotka räjäyttivät pankin. Ystäväni bailasivat lähes koko sen ajan mitä bändi oli paikalla. Vau! Tuli yhdenkin ystävän kanssa tanssittua ihan foxstrottia ja toisen ystävän kanssa rokkia.

Sitten kun bändi lopetti oli aika siirtyä baariin jatkoille. Baarissa tuli juotua liekehtivä shotti ja kuoharia ja shangriaa. En ehkä ole ikinä ollut niin tuiterissa kuin tuolloin, vaikka en tapaa yleensä juoda kauheasti kun olen ulkona, mutta nyt tyhjään mahaan, niin se jo tuntuikin jossain. Baarista kun pääsin kotiin rupesin avaamaan lahjoja ja siinähän menikin sitte aamuun asti ja menin nukkumaan siinä klo 7 aikaan. Oli kyllä ihan uskomatoman hieno ja unohtumaton päivä. Ainut vaan, että vielä paremman päivästä olisi tehnyt rakkaan läsnäolo.

Torstaina juhlat jatkuivat, mutta vähän rauhallisemmissa merkeissä. Juhlimme kaverin luona Suomen itsenäisyyttä syömällä tortilloja, juomalla kuoharia, katsomalla Linnan juhlia ja saunomalla. Oli tämäkin todella mukava ilta. Tämän jälkeen inttileski ystäväni tuli luokseni yöksi. Mukavaa siis todellakin oli.

Perjantaina olikin jo paluu arkeen. Shoppailua ja töitä. Rakaskin onneksi tuli kotiin jo sitte perjantaina.

Lauantaina sitte taas tapahtui. Oli tiedossa taas kampauksen tekoaa ja meikkausta, mutta tällä kertaa ystäväni toimesta. Rakaskin pääsi näkemään samalla yhtä ystäväänsä kun minä olin laitettavana. Hiukset ja meikki oli taas aivan ihanat, tästä iso kiitos ystävälleni. Sen jälkeen olikin aika mennä valokuvaukseen. Olin hiukan pettynyt kuvaukseen, sillä minusta ja rakkaasta otettiin vain yksi asetelma, vaikka minä olisin halunnut useamman.

Kuvauksen jälkeen olikin sitte yllätyksen aika. Olin siis varannut minulle ja kullalle mini sviitin. Rakashan oli kyllä ihan puulla päähän lyöty. Kun pääsimme huoneeseen laittoi hän heti poreammeen päälle ja meni istumaan sinne ja sanoi, että: "on tää vähä eri ku leirillä". Varmasti olikin. Kävimme myös syömässä kolmen aterian illallisen. Ja en möyskään ehkä ole ikinä ollut niin paljon alasti kuin tuon 18 tunnin aikana! Oli kyllä myös ihan uskomattoman ihana viikonloppu. Harmi vain kun se loppui vähän kesken. Sunnuntaina oli taas aika viedä rakas asemalle, missä sitte pääsi itku. En tajua, nyt oon ruvennu itkeen lähes joka sunnuntai kun vien rakkaan. Ei siihen vaan totu, vaikka pian puoli vuotta takana armeijaa.

Maanantaina oli sitten taas aika mennä sijaistamaan, ja sitä olenkin tämän viikon tehnyt. Opettanut äikkää 7-9 luokkalaisille. Rankkaa se on, täytyy kyllä nostaa hattua opettajille. Tänään oli onneks yksi vapaa päivä, että sain univelatkin nukuttua pois ja saan ehkä hoidettua joitaina asioita, saa nähä.

Onneks huomenna on jo taas perjantai ja rakas tulee kotiin. Ikävä on ollut todella kova. Ja suhde on parantunut todella paljon. En tiedä, miten tässä yhtäkkiä näin on käynyt, mutta en valita. En ehkä niuhota enää kaikista pienistä asioista ja tuntuu, että rakaskin on ruvennut panostamaan enemmän.

Ja ai niin, eilenhän oli tämä maaginen 12.12.12. Toivoin, että jotain erikoista olisi tapahtunut yms, mutta ei mitään ja nyt vähän harmittaa, sillä totahan ei enää tule uudelleen minun elinaikanani. No, onneks on vielä ensi vuonna 11.12.13. Ehkä silloin jotain?

P.s. Unohdin ihan kertoa lahjoistani. Sain paljon kalevalaa, rahaa ja lahjakortteja, mikä oli todella kivaa. Kalevalalta sain vanamosta kaulakorun, korvikset ja sormuksen. Lumihiutale sarjasta sain rakkaalta sen kaulakorun.

Tj 199

Sataset paukku, jei!!! Niin ne päivät kuluu vaan, mutta hyvä niin!

Ja nyt on myös enää yksi kokonainen päivä siihen, että musta tulee ylioppilas. Tuntuu niin uskomattomalta, ku justhan vasta painin niitten kirjotusten kanssa. Eli siis kiireinen viikko tulossa juhlien yms kanssa.

Ja niin, niinhän siinä muuten nyt sitte kävi, että rakas ei pääsekään sinne juhliin. Että näin taas tuli paskaa niskaan. Kuinka paljo muuten voikaan intin aikana mennä asiat päin mäntyä? Eipä tästä enää kauheen paljoo enempää.

Ei oo myöskään kotona kauheen kivaa, kun tietää, että rakas ei viihdy enää intissä. Koko alku viikon rakas on hajoillut vähä väliä. No kunhan ens viikonloppu koittaa, niin asiat on jo paremmin, yks leiri vähemmän ja oon myös keksiny meille kaikenlaista jännää tekemistä, sillä juhlitaan sitte kahestaan mun valmistujaisia.

Mutta viime viikonloppu oli aika kiireinen taaskin, Oli kavereiden kanssa pikkujoulun viettoa ja siskon synttäreitä, ja siinä se oikeestaan meniki. Ja totta kai oli taas jotain pientä sanaharkkaa rakkaan kanssa, mutta enää se oli enemmänki sellasta kovaan ääneen puhumista. Meijän suhde on siis taas vakaammalla ja paremmalla pohjalla, ainakin itestäkin tuntuu nyt paljon, paljon paremmalta. Ja ikäväkin on ollut kirmuinen koko alku viikon, eikä asiaa auta yhtään se, että tuntuu, että viikko olisi jo lopussa, vaikka se ei ole edes kunnolla vielä alkanut.

Ollaan muuten huomattu tässä rakkaan kanssa, että meille on muodostunu sellanen "telepaattinen" yhteys. Esim, ollaan tässä vuorotellen arvailtu toistemme järjestämiä yllätyksiä, vaikka ne on todellakin ollut yllätyksiä, eikä niistä ole etukäteen puhuttu. Tietenkin tässä on ollut päiviä, mihin on voinut liittää yllätyksiä, niin että on voinut arvata jotain olevan tulossa. Tai sitte sitä vaan rupee tuntemaan toisen niin hyvin. En tiedä.

Mutta nyt vois pian ruveta nukkumaan, sillä todella pitkä päivä takana, mihin on mahtunut, kuoro, bänditreenit, töitä, asioitten hoitoa ja puheen valmistelua (pidän ylioppilaan puheen koulumme juhlassa). Huomisesta on tulossa aikalailla samanlainen päivä. Jos ei yhtä kiireinen, niin ehkä jopa kiireisempi. Enkä meinaa uskoa, että ylioppilasjuhlani ovat niin pian.

p.s. Anteeksi sekavasta tekstistä, se on yhtä sekaisin kuin päivänikin oli.

Tj 205

Viimeset tj 200 merkinnät menossa, jihuu! Niin ne päivät vaan kuluu.

Ja niinhän ne todellaki on kulunu, ku on ollu taas niin hullun kiire. Viime viikon loppu meni ihan hujauksessa, vaikka rakas tulikin vasta lauantaina. Mutta kävin loppuviikon aikana katsomassa yhden konsertin ja olin töissä (vaihteeks) ja näin jo aikaisemminkin mainitsemaani inttileski ystävääni lauantaina. Sitten kun olin saanut paniikki siivottua kämpän lauantaina niin se rakas tulikin sitten illasta.

Lauantaina, ei keritty tekeen juuri mitään, kunhan oleskeltiin ja nautittiin toisistamme. Sunnuntaina päätettiin sitte taas toistaa joka viikkoinen tapa, eli riidellä. Näinhän se menee. Mutta ei siinä mitään, saatiin kaikki sovittua jälleen. Mutta se on kyllä niin, että viikonloput on yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä sitä ollaan niin rakastuneita, että huhhuh ja välillä taas ollaan ilmi riidoissa.

Sitte kun vihdoin saatiin sovittua oli jo kiire leffaan. Mentiin kattoon Twilight saagan viimenen osa. Rakashan oli tästä siis aivan innoissaan, ainaki melkeen. Mutta tosta elokuvasarjasta on tavallaan tullu jo meijän vuosipäivä perinne, sillä kolme vuotta sitte, ruvettiin seurusteleen sen jälkeen ku oltiin oltu kattoos ton saagan kakkososa. Pitihän ne kaikki loputkin sitte käydä yhessä kattoos. Mutta mä tykkäsin tosta leffasta hirmusesti, se oli ehkä paras noista kaikista viidestä.  Ja tulihan sitä pari kyyneltäki tirautettua, mutta se johtu aikalailla tästä elämäntilanteesta. Ja osittain tuntu myös, että joku aikakausi loppu nyt tähän, koska noita leffoja ei tuu enempää, eikä siis enää mennä vuosipäivänä kattoon niitä.

Leffasta toivuttuani mentiin poikaystävän luo, missä sen vanhemmat valmisti ite ranskiksia, eli pilkko perunat ja keitti kahdesti öljyssä. Ranskisten kanssa saatiin myös härän filettä. Voin kertoa, että oli herkullista. Ku oltiin saatu syötyä ja armeijaviikko läpikäytyä, oli kello jo melkeen 12 ja oli aika mennä nukkumaan.

Maanantaina oli herätys jo ennen klo 9, koska mulla oli bändini kanssa aikanen keikka paikallisella yläasteella. Oli vaan hirmu vaikee päästä sängystä ylös ku sai herätä maanantai aamuna rakkaan vierestä. No, kerkesin ajoissa keikalle ja se meni hyvin. Keikan jälkeen oli tiedossa lounas kullan kanssa, sellasessa ihanassa 1900-luvun alusta olevassa talossa. Syötiin kana-pekoni-cesar -salaattia, mikä oli ehkä tän kaupungin herkullisinta salaattia. Sen jälkeen oli tiedossa shoppailua, kavereiden kanssa törmäilyä ja yo-juhlapaikassa vierailu.

Kun nämä kaikki oli hoidettu päätettiin kullan kanssa, että vaan löhöillään. Tiedossa oli kummanki valitsema leffa ja herkkuja. Katottiin Päiväni murmelina ja Star Wars 3. Pakko myöntää, että Star Wars 3 oli parempi ku Päiväni murmelina. Toi murmeli -leffa junnas paikoillaan lähes koko leffan ajan, mikä siinä tietenki on vähä ideanaki. Kaikkien mässyjen ja makoilun jälkeen oli taas aika mennä nukkumaan, koska rakkaalla oli sitte tiistaina lähtö.

Tiistaihan meniki sitte taas lähtöä odotellessa. Syötiin, rakas pakkas laukkunsa, ja ajettiin rakkaan hiukset. Sitte oliki jo taas asemalle lähtö ja paluu arkeen, mutta onneks rakas tulee jo ylihuomenna takas.

Mutta joku muuttu kyllä viikonloppuna. Rakas oli ku uus mies. Vitsailtiin ku ennen vanhaan ja rakas myös nauro todella paljon. Rakas myös huomioi mua enemmän silleen automaattisesti, ilman että siitä tarvi huomauttaa. En tiedä, mistä tällänen muutos johtu, mutta en valita, koska oli todellaki ihanaa ja ihana viikonloppu. Nyt vaan jännitetään edelleenki, että saakoi toi parempi puoliskoni, sitä lomaa sinne yo-julhiini. Toivottavasti saa.

Nyt on kiireiset ja jännittävät pari päivää/viikko edessä. Huomenna (tänään) meen sijaiseks yläasteelle (jäiks!) ja sitte pitää löytää mekko vielä lakkiaisjuhlaan. Laitan mun prinsessa tyllimekon vasta iltajuhlaan päälle. Sitte myös jännittää just toi rakkaan lomien saanti ja se, että mut värvättiin tänään pitään puhetta tuola lakitustilaisuudessa. No, ehkä selviän koko viikosta kunnialla, ja saan vihdoin lakin.

Mutta nyt täytyy ruveta nukkumaan, että jaksaa paimentaa noita 13-15 kesäsiä. Hyvät yöt!

p.s. Anteeks, että viljelen tota rakas sanaa niin paljon, en vaan keksi parempaa ilmasua tolle paremmalle puoliskolleni.

p.s.s. Ja anteeks kirjotusvirheistä, niitä varmasti piisaa, mutta pistän väsymyksen piikkiin, ku aivot ei meinaa enää oikeen toimia.

Tj 212 ja vuosipäivä

Nyt on mulla ja rakkaalla kolme vuotta takana <3 Harmi vaan olla yksin vuosipäivänä, ku rakas on vieläpä kaiken lisäks leirillä, ja rakkaasta kuulee sellaset noin 10 min per päivä. Mutta onneks edes sen verran. Laitoin tänään rakaalle myös paketin meneen kassulle, näin vuosipäivän kunniaks. Toivottavasti tykkää paketin sisällöstä kun saa sen perjantaina. Paketti sisälsi mm. metrilakuja ja luettavaa. Ja oli mukana myös kirjekin.

Viikonloppu meni perus rentoillessa. Oli ihanaa vaan saada olla ja syödä herkkuja ja kattoo leffoja. Käytiin me myös kaupungissa ja terveysasemalla. Terveysasemalla käytiin, koska rakas veti haavan käteensä Aukki puukollaan. No, pojat on poikia. Onneks tuli vaan pintanaarmu. Pahemminki ois voinu käydä.

Sit perjantaina selvis myös, että musta nyt sitte todellaki tulee ylioppilas! Jihuu! Tätä on odotettu. Ainut vaan, että nyt näyttää vähä huonolta sen puolesta, että rakas pääsis juhlimaan mun kanssa. Toivottavasti pääsee, koska se ois tosi tärkeetä.

Oon tässä miettiny sellasia arkisia asioita, mitä on tullu ikävä kun rakas on tuola intissä. Sellasia on muun muassa yhdessä kaupassa käynti, yhdessä kaupungille meno töitten jälkeen ja keskellä viikkoo ulkona syöminen. Nyt tollanen kaikki normaali pitää yrittää tunkee siihen yhteen päivään. Mutta vuoden päästä saatan jo kyllä olla kyllästyny johonki yhdessä kaupassa käyntiin, että ehkä kannattaa nauttia siitäki niin kauan ku vaan voi.

Eipä mulla tänään oikeestaan muuta ole. Oli kyllä vaikka mitä kirjotettavaa, mutta unohdin jo puolet. Voi tietenki johtua siitä, että toi kello on jo aika paljo. No, joku toinen päivä paremmalla menestyksellä.

Jatkan nyt tätä yksinäistä vuosipäivänviettoo unilla. Hyvät yöt!

P.s. Pakko laittaa tähän yks biisi vielä loppuun, joka on ollu mukana mun ja rakkaan suhteessa alusta asti. Muistatteko tän kolmen vuoden takaa?

Rakastan tätä biisiä vielä tänäki päivänä <3 Ja biisihän on Sunrise Avenue:n Welcome to My Life.

P.p.s. Päätin vähä muuttaa taas ulkoasua, kun toi lumi suli jo taas vähä poiski.

Tj 218

Tästä kirjottamisestahan näyttää tulevan ihan tapa.

Tänään oli täys vapaa päivä, yhen tunnin kyllä kävin musiikin teoriaa opiskelemassa, mutta muuten oon loikuillu kotona, kattonu tvtä ja tehny ruokaa. Huomenna sitte taas on tulossa vilkas päivä. Meen mun mummin kanssa kaupunkiin, ettimään hänelle vaatteita mun yo-juhliin. Ja sitte illalla meen  töihin, siinähän se päivä sitte meneeki.

Mutta se mistä varsinaisesti halusin tänään kirjottaa on biisi, minkä kuulin radiosta pari päivää sitte. Sen sanat sopii täydellisesti tähän elämäntilanteeseen, kun toinen on kaukana, eikä aina saa yhteyttä ja linjat on huonot. Nimittäin Pmmp:n Oo siellä jossain mun.

En tiedä voisko tän biisin sanat enää paremmin tällä hetkellä kolahtaa. Tässä muutama kohta biisistä.

Odotanko turhaan sua sittenkin

Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin

Välimatka piinaa ja painaa mua 
kuka päättää, ketkä saa onnistua

Oo siellä jossain mun

Linja on huono nyt
Soita taas huomenna 

Välillä se linja pätkii kun sille inttipojalle soittelee ja välillä vaan miettii sitäki, että mitä jos tää ei toimikaan enää tän vuoden jälkee, että jos tää kaikki onki ollu turhaa. Mutta uskon, että rakkaus kantaa tänki yli ja saadaan sitte joskus olla sielä Turun linnassa kattelemassa niitä ohi lipuvia laivoja.

Tj 219

Nyt ei oo niin väsy, etten jaksaisi kirjottaa, vaikka kello onki jo yli kaks.

Tää päivä on menny ihan siivillä. Olin hiusmallina tänään 11 tuntia, mutta silti, kaikki oli ton 11 tunnin arvosta. Oon tosi tyytyväinen uuteen tukkaani ja onnellinen siitä, että se sai jäädä pitkäksi. Huomenna ois tiedossa harrastuksia ja ajattelin käydä myös kaupungissa ja isovanhempien luona. Eli huomenna myös kiireinen päivä tulossa, mikä on todellakin vain hyvä, ei kerkeä liiaksi miettiä tota rakastaan.

Ikävä on jo taas hirmuinen, mutta huomenna on jo onneksi keskiviikko ja siitäkös se viikko lähteekin aina rullaamaan nopeammin. Mutta niin kuin olen jo varmasti aikaisemminkin sanonut, on tästä tullut aika rutiinia.

Viikko alkaa maanantailla, jolloin käyn töissä. Tiistaina toistuu sama asia. Keskiviikko ja torstai on täynnä harrastuksia ja sitten onkin jo perjantai ja rakas tulee kotiin. Lauantai tuntuu olevan yksi ohikiitävä hetki elämässä, jonka perästä seuraa sunnuntai, joka on joka viikko aina yhtä masentava, ei siihen vain ikinä totu.

Rakkaan kanssa puhuttiin sunnuntaina siitä, kuinka viikot tuntuu olevan nykyään sellaista perjantaissa ja sunnuntaissa elämistä. Perjantai tulee joka viikko yhtä hitaasti eteen ja sunnuntai liian nopeasti. Viikot  muuten sitten eletään kuin sumussa. Mutta, eihän tämä välttämättä ihan huono asia ole. Onhan se ihanaa tietää, että se rakas tulee kotiin lähes joka perjantai ja huomata, että pian on enää 7 kuukautta jäljellä!

Mutta viime viikonloppuun. Joudun ihan miettimään, miten viikonloppu, tai siis rakkaan lomat alkoivat. Aivan, ensimmäisenä perjantaina oli tiedossa pullojen palautusta, sillä niitä oli kertynyt jonkun verran kummallekin heinäkuusta, ja tarkoitan siis limsapulloja. Pulloja palautettiin perjantaina siksi, että saataisiin junarahaa lauantaille. Ja niin saimmekin, jouduimme maksamaan vain yhden lipun itse. Rakas oli myös perjantaina ajatellut minua, ja ostanut minulle lempisuklaatani, eli Fazerin sinistä, nams! Nyt syön sitä aina kun ikävä iskee (voin kertoa, että jo kaksi riviä syöty vaikka olen kuinka yrittänyt säästellä). Enempää emme perjantaina oikeastaan tehneet, paitsi menimme nukkumaan, vaikka eihän se heti nukkumiseksi mennyt, kuten arvata saattaa.

Lauantaina sitte melkein heräsimme pirteinä lähtemään junalle. Unta taisi olla takana 5 tuntia, mikä nosti kummankin kiukkutason aika korkealle. Junamatka lähikaupunkiin meni hyvin, vaikka juna oli ihan täpötäynnä. Perille päästyämme rupesimme metsästämään lyyriä, ja satuin onneks löytämään sekä isän äidille että äidin äidille lyyrat. En saanut isöäidin lyyria, vaikka se toivelistallani olikin, mutta löysin hopeisia lyyria, niin ajattelin niiden ajavan samaa asiaa. Kuin aikamme olimme kierrelleet, rakas vei minut Arnoldsiin kahville. Oli tullut uusia makuja originals munkkeihin, lime ja mansikka, mums!

Arnoldsista päästyämme suuntasimme kohti juhlapukuliikettä, missä yo-mekkoni sovitus odottaisi. Kun pääsimme vihdoin perille jalat rakoilla, niin paikka oli aivan täynnä morsiammia. Heitä tunki sisälle ovista ja ikkunoista. Syynä saataa olla tuleva päivä 12.12.12. Myös kun minä ja poikaystäväni astuimme liikkeeseen, luultiin meitä kihlapariksi, eli minua morsiammeksi. Minun sydäntäni tämä lämmitti ja sai minut hymähtelemään, mutta rakas meni ehkä hieman hämilleen ja kipsiin. Lopulta sain sovitettua yo-mekkoni ja nyt sekin on työn alla niin, että saan noutaa sen ensi viikolla.

Tämän jälkeen juoksimme junaan, josta myöhästyimme parilla minuutilla ja se tarkoitti sitä, että meillä olisi kaksi tuntia aikaa vielä ko. kaupungissa. Lähinnä vain kinasimme ja kiertelimme. Ruoka onneksi auttoi ja sai meidät paremmalle tuulelle. Pian onneks myös juna tuli, sillä kotona oli kiire laittautua valmiiksi, sillä olimme menossa teatteriin ja syömään.

Kerkesimme esityksen ensi-iltaan juuri ja juuri. Näytelmä oli ihan hauska, mutta ei kuitenkaan läheskään top 3:sessani. Esityksestä kiirehdimme kavereiden luo, missä olimme n. 30 min, ja jonka jälkeen menimme Rossoon syömään. Olimme sopineet, että rakas maksaa syömisen ja minä teatterin ja näin myös teimme. Ruoka oli hyvää, mutta seura sitäkin parempaa. Suunnittelimme ensi kesän ulkomaanmatkaa melkein koko illallisen ajan. Voi kuinka odotankaan ensi kesää! Puhuimme paljon myös muutenkin tulevaisuudesta, esim yhteenmuuttamisesta. Nämä keskustelut saivat minut tajuamaan, että on todellakin vielä asioita, miksi tämän suhteen eteen kannattaa taistella ja kestää tämä vuoden kestävä paska. Rakastan tuota omaani kyllä hirmu paljon! <3

Sunnuntai meni nukkuessa todella pitkään. Poikaystäväni pikkuveli teki meille pitsaa ennen kuin lähdettiin taas sunnuntaiseen tapaan asemalle. Oli kyllä todellinen herkuttelu viikonloppu ja myös kiireinen sellainen, mutta silti en vaihtaisi hetkeäkään, koska oli todella ihanaa.

Syy, miksi kävimme teatterissa ja syömässä löytyy siitä, että lauantaina tuli 3 vuotta siitä kun rakas vei minut treffeille ensi kertaa. Tuona kertana olimme juurikin syömässä ensimmäistä kertaa kahden. Olen siitä halunnut tehdä eräänlaisen jokavuotisen perinteen siksi, että kyseinen päivä on ollut suhteemme tärkeimpiä. Tämän takia halusin kirjata myös juuri viime viikonlopun tarkkaan muistiin tänne, koska on ihanaa voida lukea tuon päivän tapahtumia jostain viidenkin vuoden päästä.

Tj 220

Oli tarkotus kirjottaa vaikka ja mitä, mutta nyt rupee väsy painamaan silmää. On se jännää kuinka kiireinen ihminen voi olla, kun ei enää ole koulussa. Hirveesti hommaa järjestellä juhlia ja sit käyn vielä iltasin töissäki.

Se nyt ainakin pitää sanoo, että asiat on taas hyvin mun ja rakkaan välillä. Saatiin puhuttua viikonloppuna paljon, vaikka kiireinen viikonloppu onki takana. Kyllä sitä taas muisti, että miksi tuota toista rakastaakaan niin paljon. Nyt vaan jännätään, että pääseekö se rakas mun juhliin, tuo asia kun on ehkä tällä hetkellä kaikista suurin stressitekijä.

Mutta viikonlopusta myöhemmin lisää, sitten kun pääsen taas ihmisten aikoihin koneelle kirjottelemaan.

Hyvät yöt inttilesket!

Tj 226

Pieni ahdistuskohtaus päällä. Tuntuu, että kaikki on kaatuus käsiin. Tuntuu, että ei saada mitään puhutuks rakkaan kanssa valmiiks vaan kaikki jää aina kesken koska iltasin on vaan se 15 min aikaa puhua ja päivällä saan max 3 viestiä. Tiedän, että sielä on tiukka aikataulu, mut nyt rupee ihan oikeesti pää hajoon.

Sit mua ärsyttää se, että ärsyynnyn rakkaalle ihan joka asiasta. Ykski väärä sana niin se on siinä. En tiedä, mistä se johtuu. Tuntuu vaan, että en saa rakkaalta tukea ja turvaa silloin ku sitä tarvisin. Okei, on ehkä vähä huono ajankohta saada tähän aikaan tukee ja turvaa oikeestaan mistään.

Mutta ku tuntuu, että kaikki jää koko ajan vaan auki, eikä mistään tuu mitään. Esim, en vieläkään tiedä pääseekö rakas mun valmistujaisiin, enkä tiedä edes, että päästäänkö ikinä muuttaan yhteen, koska tällä hetkellä se tuntuu hyvinki mahdottomalta ajatukselta. Sit tuntuu, että perhe ei oikeen usko meijän yhteenmuuttamiseen ens elokuussa. Tai sit niitä ottaa vaan päähän ku ollaan muuttaas n. 400 km päähän. Äiti nimittäin tiuski mulle asiasta tänään. Ehkä sekin on osasyyllinen tähän mun olotilaan.

Tällä hetkellä on vaan pieni paniikki siitä, että tullaanko selviään tän armeijan yli. Ei musta sais tuntua siltä, että mua laiminlyödään koko ajan. Ja tolla laiminlyömisellä tarkotan sitä, että ku tuntuu, että rakkaalla ei oo aikaa mulle sen viikon aikana kun se on tuola armeijassa.

No, ehkä se vielä tästä. Toivottavasti rakaski rupeis vähä panostaan enemmän tän suhteen eteen, tällä hetkellä kun nimittäin tuntuu, että teen ite kaiken.

Kirjottaminen onneks vähä helpotti. Ainaki hengitys ja pulssi vähä tasaantu.

p.s. Ja niin, tän viikon jälkeen ollaan oltu puol vuotta kaukosuhteessa tän vuoden sisällä, vaikka tästä vuodesta on vielä vajaa 2 kk jäljellä.

Tj 227

Mukava viikonloppu takana. Saatiin vähä meijän uhmaikästä suhdettaki parempaan kuntoon, tai aika paljoki parempaan kuntoon.

Perjantaina hain rakkaan asemalta, ja olin myöhässä. Veny vähä siivoukset liian myöhään ja sit rakas jo soitti ja kysyki, että missä oon. Ens viikolla ei saa tulla tollasta mokaa. Sit ku päästiin mun luo niin tehtiin yhessä kanawokkia. Nam! Juteltiin myöski perjantaina yli tunti siitä, että mikä kumpaaki tökkii. Mutta hyvä, että saatiin puhuttua, sillä tästä on suunta vaan ylöspäin.

Lauantaina ku herättiin, niin makoiltiin pitkään ja sit ruvettiin pelaamaan. Voi, että ku oli kiva pelata Zeldaa yms pitkästä aikaa! Oltiin päätetty pyhittää lauantai vaan meille kahelle, ja niin tosiaan onneks käviki. Katottiin leffoja, juotiin kuoharia, syötiin herkkuja ja nautittiin toistemme seurasta ja läheisyydestä. Kaikkee siis mitä voi rennolta koti-illalta toivoo. Sit yöllä koristelin mun huoneen kynttilöillä, ja tosta voi sitte päätellä jatkoa. Mutta oli kyllä todellaki rentouttava viikonloppu. Mitä nyt vähä tuli nukuttua vähä, ku mentiin nukkuun kumpanaki päivänä myöhään ja sit klo 12 jo ylös, niin on vähä jääny melkeenpä univelkoja. No, ne otetaan sitte kiinni ens viikonloppuna, jos vaan kerkee.

Ja sunnuntaiki tuli taas aivan liian nopeesti, niin ku joka viikko. Sunnuntai oikeestaan taas meniki sitte siihen, että odotettiin lähtöö. Tai paljo sitä ainaki ajateli, ku kello meni koko ajan eteen päin. Rakas sano aamulla, että se toivois, että ajan vois pysäyttää niin, että sillä ois enemmän aikaa täälä. Kyllä sitä otti taas päähän lähtee. Tietenki, ketä ei ottais?

Rakas oli onneks ihana ja tekstas mulle melkeen koko matkan takas kassulle. Sit kävin myös eilen illalla porukoitten kanssa haudalla viemässä kynttilöitä. Oli tosi kaunista. Oikeen sellanen kynttilämeri. Mutten sitte sunnuntai kuluki tvtä katellessa, vaikka tarkotus oli ruveta laittaan kortteja lähetysvalmiiks. No, tänään sitte.

Tulee taas kyllä aika kiire viikko, nimittäin työn hakua ja juhlien järkkäämistä sun muuta mukavaa.

Mutta hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille lukijoillekin!

Tj 231

No niin, rupee oleen taas tämäkin viikko pulkassa, ihanaa! Rakas tulee jo huomenna kotiin, ja oon suunnitellu pari ylläriä viikonlopulle. Pitää sitä jotain yrittää tehdä, että saatais tota perisuhdetta parempaan kuntoon.

Mä luulen, et meijän suhde on tulossa uhmaikään tai on jo uhmaiässä. Mutta nyt on pari seuraavaa viikonloppua suunniteltu niin, että saatais asioita vähä parempaan jamaan, eli aikaa on nyt jätetty vaan meille kahelle. Tää viikonloppu nyt sitte tullaan pääasiassa rentoilemaan ja sitte viikon 45 viikonloppuna lähetään käymään lähikaupungissa. Sielä ois tarkotus käydä syömässä ja kokeilemassa mun yo-mekkoa nyt ainakin. Toivottavasti viikonloput menee putkeen, ku viimeisimmät viikonloput ei oo sitä ihan tehny.

Onko teistä tuntunu siltä, että teijän rakas vähättelee sitä rankkuutta, mitä täälä koetaan? Meillä ainakin näin. Totta kai, niillä on sielä armeijassa sekä fyysisesti että henkisesti rankkaa, mutta meillä inttileskeillä  mielestäni on täälä kyllä henkisesti rankkaa. Ja kyllä sen rankkuuden taas huomasi sunnuntaina kun vei rakkaan asemalle. Itkuhan siinä taas tuli, eikä voinu mitään. Kyllä yksi kokonainen päivä on vain liian vähä nähdä toista. Mutta näin tämä vuosi vain on elettävä, eikä asialle voi mitään sen kummempaa.

Viikkoa on myös rasittanut se, että rakkaasta on kuulunut vähemmän joka päivä. Heillä on ollut sielä todella kiire. Mutta nyt onneksi se oma kultakin on ruvennut viihtymään sielä paremmin, mikä helpottaa myös minun oloani täälä. Ja onneksi on kiire viikko takana, ja vielä edessäkin paljon tekemistä ennen kuin saan huomenna noutaa rakkaan asemalta. Harmi vain, kun bussit ovat olleet myöhässä lähes joka perjantai noin 30 minuuttia lumen takia, mutta sekin on asia mille ei mitään voi. Toivottavasti bussit ovat aikataulussa tänä perjantaina.

Ja olen varmaan jo ehkä aiemmin maininnut minua kiusaavasta kämppäkuumeesta. No, tälläviikolla olen koko viikon sisustanut meidän asuntoa pienen pääni sisällä. Eihän tosiaan vielä tiedetä millainen kämppä saadaan ensivuonna hankittua, mutta kämpän sisustus väreineen rupeaa olemaan selvillä! Tuo suunnittelu auttaa ainakin minua itseään jaksamaan eteenpäin, ja uskomaan siihen, että kyllä se armeija vielä joskus loppuu.

Lähden tästä nyt hoitamaan tämän päivän asioita. Tiedossa olisi suutarilla ja ompelialla käynti ja kutsukorttien teetättämistä.

Hyvää torstaita teille kaikille ihanille inttileskeille!

Tj 234

Nyt on vaikee keksiä mitään kirjotettavaa, tai silleen, ei oo oikeen tapahtunu mitään.

No, ainaki vanhennuin tossa viime viikolla ja täytin pyöreitä. Päivä oli todellaki ikimuistonen. Ystävät teki tosta mun parhaan syntymäpäivän ikinä. He vei mut lounaalle yllätyksenä heti päivästä ja sitte illalla oli hengausta ja baarissa käyntiä. Tietenki harmi oli, että yks mun hyvä ystävä ei päässy enää illalla mukaan, ku hänen piti lähtee kotiin, mutta oli hän kuitenki meijän kanssa lounaalla. 

Seuraavana päivänä ku heräsin, niin yks ystävä oli tehny mulle aamupalalautasenki valmiiks jääkaappiin. Mä sain siis todellakin ihan kuninkaallista luksuskohtelua, ja ei voi muuta sanoo ku, että on  mulla kyllä ihan uskomattoman ihania ystäviä. 

Viikonlopusta ei oo oikeestaan paljo mitän sanottavaa. Oli kyllä niin perus kiire/tylsä vkl. Käytiin leffassa ja muuten sitte aika meni kyllä ku siivillä. Ehkä sitä on jo tottunuki liian hyvään ku toi rakas on tullu joka viikonloppu kotiin. Mutta sen kyllä oon huomannu, että tarvittais yks viikonloppu ihan vaan kahestaan, koska kummallaki rupee oleen pinna kireellä ja suhde ei oo ihan parhaimmassa jamassa. Mutta eiköhän me tästä vielä selvitä. Toivottavasti.... Ollaanhan jo kuitenki muutaman viikon päästä oltu yhessä 3 vuotta.

Tällä hetkellä tuntuu muutenki, että elämä polkee paikallaan. Tietenki kova kiire noitten valmistujaisten kanssa, mutta muuten ei oo enää koulua, enkä oo vielä töitäkään saanu. Että, huomenna ois tarkotus soittaa pariin paikkaan ja kysyä töitä, koska ei mun loppuvuosi voi vaan mennä kotona istuessa.

Niin, ja oli viime viikonlopussa jotain hyvääki. Sain nimittäin nämä rakkaalta synttärilahjaks:  

Oon kyllä niin tykästyny nyt noihin kalevalan lumihiutale-sarjan korviksiin, että huhhuh. Ne on niin kauniit ja söpöt, ja muistuttaa tosta omasta rakkaasta. Mutta ei viikonloppu ollu siis ihan täysin huono, oli siinä myös siis jotain hyvääki.

p.s. Tuli vähä muutettua myös blogin ulkoasua nyt kun tääläkin missä asun on tullut talvi.

Tj 240

Tänään tulee sitte täyteen pelätty 20 vuotta. En vaan voi olla vielä noin vanha, vai voinko?

Tänään ois tarkotus mennä lounastaan ja baareileen ystävän/ystävien kanssa. Vähä vaan ottaa päähän, että oma rakas on niin kaukana. Oon jo niin monena vuonna nähny sitä mun syntymäpäivänä, että en enää varmaan muistakaan. No, viikonloppuna on sit tarkotus juhlia kullan kanssa tätä vanhenemistani.

Tänään jo aloteltiin mun synttäreitten vietto ystävien kanssa. Oltiin tyttöporukalla keilaas ja sen jälkeen kavereilla viettääs iltaa. Oli kyllä tosi kivaa, näin pimeänä syysiltana, ja muutenki, tunnelma oli katossa.

Sitte viime viikonlopusta. Viikonloppu meni taas siivillä. Perjantai tuli ja meni omalla painollaan. Lauantaina herättiin ja lähettiin moikkaan ystäviä kaupunkiin, sieltä mentiin nopeesti poikaystävälle ja sieltä tultiin vielä nopeempaa mun luo, sillä meillä oli illallinen tiedossa mun porukoiden kanssa. Syötiin ihan törkeen hyvää ruokaa ja käytiin myös vähä tanssimassa. Juhlittiin jo etukäteen mun synttäreitä ja mun mummin ja vaarin 50-vuotishääpäivää. Siinä on jotain mistä ottaa mallia.

Lauantaina oltiin myös sitte vielä illasta/yöstä kavereitten kanssa. Sunnuntaina jatku mun synttärien juhlinta ja mun sukulaisia tuli käymään. Sitte sen jälkeen oliki jo asemalle vienti. Että viikonloppu meni todellaki siivillä.

Vaikka nyt on ollu kiirettä mun synttäreitten kanssa ja mun yo-juhlavalmistelujen kanssa, niin silti mietin ihan joka päivä sitä, että mitä jos se rakas ei pääsekään mun yo-juhliin. Oon vihdoin saavuttanu mun elämässä oikeesti todellaki jotain, niin sitte rakas ei ehkä pääsekään juhlimaan sitä mun kanssa. Jos se ei pääse, niin luulen, että päivään riittää paljon surua, mutta toivottavasti myös iloa. Mutta toivottavasti kassulla oltais suotuisia ja päästettäis mun rakas tänne pariks päiväks. Eihän se ois liikaa vaadittu?

Sitte on myös muutenki ottanu tuo intti päähän, koska tuntuu, että rakkaalla on joksenki tylsää sielä tällä hetkellä, tai tuntuu, että sielä on kaikki nyt vaan koko ajan saman asian toistelua. Ruk ois tossa suhteessa ollu parempi, että sielä ois ollu paljo uuttaki, eikä vaan vanhaa, mutta näin nyt tällä kertaa eikä asialle voi mitään. Sit se myös harmittaa rakkaan puolesta, että sen pari ystävää lähti Rukkiin, mutta ite se jäi sitte kuitenki Auk2. Vaikka tiedän, että sillä on sielä muitakin ystäviä, niin silti tuntuu, että se on vähä yksin, mutta toivon, että se on vaan musta josta tuntuu niin.

Tj 245

Rakas ylennettiin tänään korpraaliks vaikka ei Ruk paikkaa tullukaan. Oon niin ylpee tosta omastani. Vihdoin sen kova työ palkittiin edes jotenki.

Oli niillä vissiin eilen ollu puolikurssijuhlaki, joka oli sitte menny aika railakkaaks. Omaki rakas oli ihan vaan pienessä huppelissa. Harmittaa sinäänsä, että se aina silloin vetää perseet ku en oo paikalla, ei se ikinä sitä mun seurassa tee. Se vähä ihmetyttää, mutta ehkä se vielä oppii. Koulutus käynnissä!

Mutta kaikesta huolimatta, oon ylpee tosta ylennyksestä. Rakas on nyt sitte oppilas korpraali.

Tj 247

Ekat 100 päivää ohi, jes! Vaikka tuntuuhan toi aika pitkältä ajalta nyt ku ajattelee, mutta kuitenki justhan vasta oli 50 päivää ohi. Että kyllä se aika näköjään on vaan sitteki kulunu!

Nyt oon sitte kotiutunu lomalta. Oli kyllä ihana ja virkistävä loma ja pääsin torstai-iltana sitte käymään vihdoin sielä kassullaki. Se oli tosi ihanaa, jännitti kyllä vaan tosi paljo ku odottelin omaani sielä portilla.

Mutta tosiaan, elettiin tossa ehkä yks ihanin viikonloppu koko inttiaikana. Juteltiin tosi paljo ihan kaikesta ja vaan oltiin yhessä. Kävelemässä käytiin sellasella ihme vesihässäkällä, mikä löyty sieltä meijän lomapaikasta. Mentiin sinne jo heti lauantai-iltana. Oli niin kaunista, se vesijuttu oli valaistu ja kaikki vaan oli niin täydellistä. Sai vaan halata toista ihan rauhassa ilman mitään kiirettä ja useeseen otteeseen suudeltiin vaan pitkään puitten katveessa. Oih.. Olo oli kyllä ku vastarakastuneella, perhoset lenteli mahassa pitkin iltaa. Puhuttiin tulevaisuuden haaveista ja muusta sen sellasesta. Sitte ku tultiin tältä kävelyltä, niin mentiin hohtokeilaan. Rakas voitti kaks ekaa erää ja mä kaks vikaa.

Seuraavana päivänä oliki jo sitte sunnuntai ja lähtö kasarmille edessä, mutta kun oltiin noin lähellä kasarmia ku n. 30 km päässä, niin lähettiin vasta klo 10 illalla, eli meille jäi vielä yks kokonainen päivä yhessä oloa. Käytiin uimassa, kävelemässä ja haettiin pitsa. Oli kyllä ihana viikonloppu, ei voi muuta sanoo. Tollasia irtiottoja arjesta sais olla enemmänki ton rakkaan kanssa, mutta ehkä sitä vielä jotain keksii tässä intinki aikana.

Seki oli hassua, että viikon aikana ei ollu niin kamala ikävä, ku ois voinu olla. Jotenki toi pitkä sunnuntai ja tieto siitä, että perjantaina olisin vastassa rakasta kassulla niin autto ikävään. Ja myös tieto siitä, että rakas oli niin lähellä koko viikon. On n. 30 km parempi ku n. 400 km.

Niin, ja perjantainahan myös selvis Ruk paikat. Ei tullu rakkaalle lähtöö Haminaan, vaikka oliki teoriassa ollu kurssin toisiks paras, eikä ollu mokaillu muussakaan. Niiltä vaan satuttiin valitsemaan tänä vuonna ne kaikista bodareimmat, eikä niitä välkyimpiä. Mutta oon silti ylpee siitä määrästä työstä, minkä rakas teki sen pääsyn eteen, vaikka ei sitä lähtöö tullukaan. Mutta se on vaan armeija, ja joka kestää vaan tän vuoden. Nyt tietenki jää tanssiaiset väliin, mikä harmitti tällästä prinsessa-ihmistä kovasti, mutta onhan noita tanssijaisia yliopistossa sitte. Ja saan kuitenki prinsessamekon ylppäreihin, pitihän mun sinne iltapuku saada!

Mutta kyllä se perjantai meni aikalailla ton Ruk paikan menettämistä spekuloidessa ja suriessa. Mua pelottaa nyt myös se, että rakas ei pääse mun valmistujaisiin, koska niillä on just silloin leiri, mutta kaikkensa se on luvannu yrittää, että sais lomat onnistuun. Mutta on tässä hyviäki puolia, että se jatkaa Auk:ssa. Kullalla nimittäin seuraava gines vasta joulukuussa ja sit laskettiin, että kaiken kaikkiaan gineksiä on enää noin alle 10, ja se jos mikä saa hymyilemään. Vielä ku saadaan vaan noi kaikki muut jutut hoidettua.

Mutta ei me silti koko viikonloppua tota Ruk paikkaa surtu, vaan vietettiin ihana viikonloppu. Lauantaina käytiin shoppailees ja leffassa ja syömässä Amarillossa. Rakas oli ihana ja makso ton Amarillon. Oltiin niin ähkyssä, että ei jaksettu edes jälkiruoka syödä, vaikka yleensä mä jaksan aina. Leffassa käytiin kattoos Vares - Pimeyden tango, jossa ei ollu kauheesti kehumista. Aika sellanen tasapaksu leffa. Sitte kullalla oli ihanasti pidennetty viikonloppu, niin jäi vielä sunnuntainaki aikaa vaan löhötä. Katottiin pari leffaa ja syötiin frödingen pakaste mutakakku puoliks, nam. Sitte maanantaina rakas jo lähtiki takas kassulle, mutta perjantaina se tulee jo takas. Ihanaa!

Onneks on kyllä hirmu kiire/kiireet viikot edessä, viimesiä koulutöitä ja ens viikolla viimenen koulupäivä ja mun 20 v syntymäpäivä. Toi pelätty syntymäpäivä tuli vähä liianki nopeesti, en vaan voi olla vielä 20-vuotias, justhan muutama vuosi sitte täytin 10 v.. No, ehkä tän vanhenemisenki vaan kestää. Ja eipä ainakaan kerkee hirveesti ikävä yllättään ton kiireen takia.

p.s. Millasia kokemuksia teillä on lomien saamisesta? Onko teijän rakas/te ite saanu joskus lomaa jonku juhlan takia, tai lomia ylipäänsä?

Tj yli 200 liikaa

Anteeks taas vähän pitkästä hiljaiselosta, mutta täälä lomapaikassa on vähä vanha ja kovaääninen kone, niin en oo kauheesti viittiny kirjotella. Loma on kyllä menny tosi nopeesti, mutta kassulla en ehkä pääsekään käymään koko loman aikana ku joku on vähä taas sekoillu vapaa-ajan kanssa. Piti olla haastattelut nyt kahtena iltana mutta ei ollukaan, eli oisin voinu mennä käymään sielä kun niillä nyt sitte oliki vapaa-aikaa klo 18-21. Ja nyt ne haastattelut on ehkä sit huomenna, kun mun pitäis mennä sinne käymään. Että näin, kiitos puolustusvoimat tästäkin. Eli eipä oo kauheesti iloo ollu siitäkään, että näin lähelle kasarmia oon päässy lomailemaan. Mutta kaikesta huolimtta on tuntunu ihanalta ku rakas on ollu n. 30 km päässä eikä n. 400 km päässä. Mutta jokatapauksessa on ollu rentouttava loma.

Ja tietenki plussaa oli se, että sunnuntaina nähtiin melkeen klo 23 asti. Ja muutenki, oli aika täydellinen viikonloppu, tunsin itteni taas ihan vastarakastuneeks, vaikka ollan jo pian 3 vuotta yhessä oltu. Mutta viikonlopusta lisää ens viikolla ku pääsen takas omalle koneelle.

Niin ja tosiaan, en viitti kuormittaa tätä hidasta konetta sillä, että kattoisin oikeen tj:n. Eikä nää aivot jaksa enää tähän aikaan ruveta laskeen. Tj:tä on kuitenki vielä ihan liikaa..

Tj 260, hajotusta ja unelmia

Leiri vähän hajottaa ainaki täälä päässä. Rakas oli koko viime viikon leirillä ja nyt ollu myös koko tän viikon. Onneks kulta oli kyllä viikonlopun kotona, mutta kyllä nyt silti hajottaa, ku ei voi olla oikeestaan ollenkaan yhteyksissä. Tänään esimerkiks on tullu vaan kolme viestiä, kun kullan leirin kipinävahdistakaan ei saa tekstata, että näin. Eli viestiä on tullu vaan aina silloin ku kulta on ollu menossa nukkumaan, mutta eihän se kauaa oo jaksanu sit valvoo, ku on paljo univelkaa ja rankat viikot takana. Ja ymmärtäähän sen. Ite olisin varmasti ihan rättiväsyny. Mutta kyllä se silti ottaa päähän, ku vielä ite kuitenki valvoo ja odottaa. No, pian on perjantai, enää yks päivä. Onneks!

Mutta niinhän se on, että suhteessa koetaan hyvät ja huonot asiat yhdessä. Tässä taas yks niistä huonoista. Leiritki pitää vaan jaksaa. Mutta enää 260 aamua jäljellä, ja jo yli 80 aamua takana.

Ootteko te miettiny sitä tunnetta tai fiilistä ku vihdoin tulee se Tj 0? Mä oon miettiny paljoki, uskon että tuun oleen ihan eufoorisessa tilassa ja oon aika varma, että herään ekana sunnuntaina vielä siihen ajatukseen, että se rakas pitäis viedä asemalle, mutta mikä onni ja autuus ku tajuaa että ei enää tarvikaan. Tj 0 tulee oleen varmaanki mun elämäni yks onnellisimmista päivistä, koska sit tiedän, että voidaan alottaa yhteinen elämä yhdessä, ilman mitään armeijoita sotkemassa siinä enää. Vaikka en usko, että ainakaan rahallisesti tulee mitenkään helppoo aluks oleen, mutta se fiilis ku saa kuitenki joka aamu herätä ton rakkaan vierestä. Noita hetkiä odotellessa.

Tj 262

Oho, nythän ollaan jo lokakuun puolella!

Anteeksi pitkästä hiljaiselosta, mutta on vaan jotenki nyt ollu ns. tylsää ja tavallista elämää. Koulua ja gines.

Gines oli aika rankka tällä kertaa, tai tunsin itteni tosi yksinäiseks. Näin mun ystäviä perjataina (21.9) ja oltiin vähä bailaas ja sitte näin mun hyvää ystävää lauantaina (22.9), mutta lauantai-illan vietin yksin, mikä ottiki sitte jotenki tosi koville ja tuntu, että lauantai ei lopu ikinä. No tuli se sunnuntai sieltä lopulta ja pelätty yo-kirjotus viikkoki.

Mulla oli kolmet kirjotukset, maanantaina oli äikän essee, keskiviikkona psyka ja perjantai huipentu matikkaan. Viimesten kirjotusten jälkeen oli ihan mahtava fiilis. Se vaan oli ihan uskomatonta. Koulu on siis aikalailla mun osalta ohi, parit pakolliset kurssit enää pitää kursia kasaan, mutta näillä näkymin musta on todellaki tulossa ylioppilas!

Perjantai oli kaikin puolin ihana. Just noi viimeset yo-kokeet ja sitte rakkaan paluu kotiin. Oli kyllä taas niin hieno tunne nähä toinen pitkän ajan jälkeen. Väsynyhän toi mun inttipoika oli, koska oli viiden päivän leiri takana ja vielä to-pe yönä oli ollu johtajakoulutus rata (tai joku tollanen) eli rakas oli nukkunu sellaset vähä yli 2h. No, perjantai silti meni valvoessa, koska juttua kahelta viimeseltä viikolta riitti todella paljon. Välillä inttijutut rupee melkeen jo pursuaan korvista ulos, mutta eipä se ole kuin vain  tämä vuosi.

Sitte lauantaina oliki jo taas aikanen herätys ku piti lähtee hoitaan kaupungille asioita. Kaupungissa meniki sitte monta tuntia. Kun päästin vihdoin takas kotiin niin katottiin leffaa ja syötiin mässyä. Oli ihana pitkästä aikaa vaan olla, ku on tullu mentyä tuuliviirinlailla joka viikonloppu. Sitten kun ilta rupes hämärtymään, ruvettiin valmistautuun mun ystävän synttäreille ja oli siis baari-ilta tiedossa. Oli tosi jees. Eihän tässä oo ku tullu bailattua joka viikonloppu, oho! Ei oo kyllä yhtään mun tapasta, mutta hauskaa on ollu vaikka melkeen joka viikonloppu onki menny vesilinjalla, paitsi viimesin ku rakas päätti olla kuskina. Ja totta kai perinteen mukaan myös riideltiin lauantaina, mutta eipä mistään sen suuremmasta, kunhan kitisin. Mutta nyt on asiat kyllä kaiken kaikkiaan hyvin meijän välillä ja taas tuntuu, että kyllä tästä kaikesta paskasta selvitään.

Sitte tuliki jo taas sunnuntai ja totuus iski taas ku salama kirkkaalta taivaalta. Päivä meni taas oikeestaan lähtöö valmistellen kunnes oli taas aika jättää hyvästit. Ei se ikinä kyllä kivaa ole, ja vielä näinki monen viikon jälkeen meinaa itku tulla vieläki hyvästellessä. No, onneks on vaan pari päivää niin rakas tulee takas kotiin. Mutta kyllä silti tänään taas ikävä on ollu kova ja tulipa muutama kyynelki tirautettua ku katoin yhtä leffaa.

Mutta niin ku sanottua, onneks ens viikonloppuun on enää muutama hassu päivä. Ja ens viikonloppuna meillä on matkaki tiedossa mun isovanhempien kanssa. Lähetaan nimittäin lomailemaan n. 30 km päähän kasarmista. On siis todella luksusviikko tulossa ku saan sunnuntaina ite viedä rakkaan kassulle ja seki tapahtuu vasta klo 22 jälkeen eikä jo n. klo 16. Voi olla, että tulee myös mahdollisuus päästä käymään kassulla joku ilta, jos vaan heillä aikataulut pitää. Ja samalla viikolla kun olen tuolla lomalla selviää myös pääseekö rakas Rukiin vai minne. Ihana ja jännä viikko siis tulossa tuosta ensi viikosta.

Mutta nyt tämä unelmoiva inttileski lähtee unten maille. Hyvät yöt sinnekin päin.

p.s. Rupee ikäkriisi painaan. Alle kuukausi niin täytän 20v. Hui!

Tj 272

Olipa masentavaa tajuta, että onhan noita päiviä vielä ihan pirun paljo ku vertas puolen vuoden miehiin..

Edessä taas yks yksinäinen viikonloppu. Ei sitä yksinäisyyttä tajua ku sit vasta ku se perjantai on, ja ku tajuaa, että illalla ei ookaan ketään kenen viereen käpertyä, no, ainahan mulla tietenki toi inttinalle on. Mutta nyt voin kertoa, että vituttaa. Ikävä on aika kova, eikä rakkaastakaan oo kuulunu paljo mitään. Max 10 min per ilta. Sit oisin halunnu vähä siltä rakkaalta tsemppii ens viikkoon, ku on kolmet kirjotukset edessä, hui!

Onneks huomenna nään tätä mun inttileski ystävääni niin ei koko viikonloppu mee vaan kotona maatessa. Ja tietenki, pitäähän mun vähä lukeeki viikonloppuna, että ehkä se ens perjantai tulee nopeesti. Eipä mulla tänään oikeen muuta.

Hyvää viikonloppua inttilesket!

Tj 276

Tänään taas toi puolikkaani lähti satojen kilometrien päähän ja vieläpä gines edessä. Tuntu aika pahalta viedä se asemalle. Itkuki ehkä pääsi. Ennen ku vein rakkaan asemalle sitä vaan tuijotti kelloo. Vielä niin ja niin kauan, ja samalla ajatellen, että apua, enää niin vähä aikaa.

Jotenki tuntuu, että irti päästäminen aina viikonlopun (varsinki pidennetyn sellasen) jälkeen on vaikeeta, mutta sitte ku arkeen ilman toista taas tottuu niin tuntuu, että kyllähän se aika vaan menee eteen päin kuitenki.

Luin tossa äsken yhen kaverin kirjottaman tekstin siitä kuinka jokanen päivä pitäis elää täysillä. Oon miettiny tota ja pyrkiny tohon, mutta nyt intin ajaks, se täysillä eläminen on vaan loppunu. Vaikka kuinka yrittäis, niin ei se vaan suurimmaks osaks onnistu, sydän on liian kaukana. Päivät menee samaalla kaavalla. Aamulla kouluun, sieltä kotiin, sit syön, kato tvtä ja illalla vähä läksyjä ja lukemista yms. Sama toistuu lähes päivittäin, paitsi sitte ku on jotain harrastuksia. Mutta sitte kun viikonloppu tulee, niin sitä virtaa riittäis vuorokauden ympäri, ei vaan halua menettää hetkeekään yhteisistä tunneista.

Tuntuu, että seuraava vuosi vaan menee odotteluun ja päivien tuijotteluun. Vuosi valuu vaan hukkaan. Joka päivä vaan toivoo, että oispa jo 20.6.2013, sitte tää kaikki paska ois ohi ainaki tältä osin. Sitte oon miettiny, että miltä se mahtaa tuntua, ku rakas nouseeki siviilivaatteet päällä sieltä bussistä, eikä mun tarvikaan enää sunnuntain tullen viedä sitä takas bussille. Tuunko ikävöimään jotain tästä inttiajasta? Tuleeko se oleen vaikeeta ku rakas onki koko ajan taas siinä vieressä? Välillä vaan toivoisin, että aikaa vois vaan kelata eteen päin ja sit kattoo taakse päin, että nopeestihan se meni. Yks vuosihan se vaan on, mutta silti yks liikaa. Ja tietenki, onhan tää taas yks kokemus enemmän.


Viikonlopusta sen verran, että oli aika normi viikonloppu. Lauantaina riideltiinki taas vaihteeks. En vaan jaksa enää sitä, että viikolla lupaillaan kaikkee, mutta viikonlopun tullen kaikki lupaukset on jo unohdettu tai niitä ei jaksakaan toteuttaa. Toivottavasti koko vuosi ei tuu oleen tollasta, koska sitä en jaksais. Ja jos niin, niin en tiiä mitä tapahtuu sitte. Tauko maybe. En voi olla vaan sellanen tyhjien puheitten vastaanottaja, vaan teot ne on jotka merkitsee, puhe on vaan puhetta. Puhuminen on helppoo, tekeminen onki sit jo paljo vaikeempaa.

Toivottavasti asiat rupeis sujuun paremmin. Kyllä ainaki valosammalta näyttää, sunnuntai ja ja tää päivä meni jo hyvin. Kyllä se tästä.

Tj 283

No niin, nyt on viikonloppu ohi. Nopeestihan seki taas meni. Tuli kyllä riideltyä koko kahen menneen  viikon edestä. En tiiä miks, ihan kaikesta vaan saatiin väännettyä asiaa. Kaikesta eniten otti päähän se, että meillä ei ollu oikeestaan ollenkaan kaksinkeskeistä aikaa. Mutta ketäpä nyt sellasta tarvii kahen viikon näkemättömyyden jälkeen? Hmph...

Perjantai onneks oli suoraan ku sadusta. Ekana ku rakas tuli kotiin niin mentiin rantaan käveleen auringonlaskun aikaan. Löydettiin ihan uusia sellasia pikku rantoja ja sellanen vanha laituri. No, mulla oli sitte balleriinat jalassa (mikä oiva valinta kävelyretkelle!) niin rakas sit kanto mut pois sellasesta kiviköstä. Ah, se oli niin romanttista. Me vaan nautittiin siitä rannassa olosta, pusuteltiin ja halailtiin. Sitte tultiin mun luo syömään kiinalaista noutoruokaa.

Lauantai alko niin, että herättiin siihen ku poikaystävän isä soittaa, ja pyytää tota rakasta niiden raksalle töihin. Siinä se lauantai jo meniki sitte vähä pilalle, ku sai tietää, että sunnuntai menee raksahommissa, eikä sielä kullan kainalossa. Sitte vihdoin ku noustiin, niin syötiin ja lähettiin kaupunkiin hoitaan asioita. Kaupungin jälkeen oli sukulointia puolin ja toisin ja sitte oliki jo ilta. Matikkaakaan ei keritty kattoon ku vasta yöllä, vaikka tarkotus oli jo kattoo sitä päivällä.

Sunnuntai sitte meniki niitä raksahommia tehdessä. Meillä oli tarkotus varata vähä vielä yhteistä aikaa ennen lähtöö, mutta eihän sekään onnistunu. Sitte taas riidan jälkeen vein rakkaan bussille ja siinä se sitte oliki taas se viikonloppu.

Mutta sen oon huomannu, että mitään ei kannata pahemmin suunnitella, sillä aina menee joku asia mönkään. Ja ens viikonlopulleki on jo taas ohjelmaa. Kavereitten tuparit. Onhan se kyllä kiva nähä kavereita ja lähtee bilettään, mutta ku pitäis saada toi parisuhdeki kuntoon. Rakas kyllä lupas, että hoidetaan kyllä sekin asia, kun on oikeen pidennetty viikonloppuki. Että kattoo nyt sitte. Koska jos lomat vaan jatkuu samallalailla koko ajan, eli ilman yhteistä aikaa yms, niin ei tulla kyllä vuotta kestämään kumpikaan meistä. Mutta toivottavasti saadaan asiat kuntoon. On meillä jo marraskuulle yks romanttinen lauantaiki keksittynä.

Sitte musta tuntuu, että mitä pidemmälle ton rakkaan intti menee, niin sitä lyhyempiä puheluita tulee. Tänään tuli noin vartin puhelu, sillä rakas halus vielä lukee teoriakokeeseen. Mutta huomenna se lupas jo soittaa pidemmän puhelun, toivottavasti lupaus pitää.

Niin, ja Ruk tulee aina vaan lähemmäs. Se oli viimeviikon teoriakokeessa kurssinsa paras, että aika pahalta rupee näyttään. Tietenki Ruk tarkottaa paljo mettäpäiviä ja muuta kuraa, mutta onhan seki jo sitte n. 12 viikossa ohi. Ja onhan nyt jo pian 1/5 osa ohi koko armeijasta!

Nyt kirjat kutsuu. Hyvää yötä te kaikki siellä!

Tj 289

Kolme yötä lomaan on!!!

Tulipa vähä muutettua ulkoasuaki viime postauksen yhteydessä syksysempään suuntaan.

Nyt on taas jo asiat paremmin. Saatin puhuttua poikaystävän kanssa sunnuntaina ihan kunnolla. Puhuuttiin skypessä, joka ei kyllä loppu peleissä tominukaan. Mutta saatiin asiat sovittua. Se lupas parantaa tapansa, ja näkee nyt sitte mitä tuleva viikonloppu tuo tullessaan.

Mulle on iskeny ihan kauhee kämppä kuume. Tai on se ollu jo päällä n. 4 viikkoo. Suurin osa kavereista on muuttanu nyt ulkopaikkakunnalle tai vaan lähemmäs keskustaa. Mäki niin haluaisin, koska kotona rupee hajoon pää. Ei oo vaan kauheesti yksityisyyttä. Ei oikeestaan yhtään. Aina on joku kyselees jotain.

Asuntokuume myös paheni, ku suunnitelmis oli, että jos ois hyvin käyny ja toi rakas ois saanu olla vaan sen 6 kk, niin oltais muutettu maaliskuussa yhteen! Eli n. 5 kk aikasemmin ku mitä ollaan suunniteltu jo vuosia. Mutta, seki haave sit kaatu tuomioon 347. Olihan se jo aika arvattavissa, mutta totta kai toivoin, että yhteenmuutto ois tullu jo pian, ikääki rupee oleen jo sellaset 20 v vähä yli kuukauden päästä.
Kämpänki olin jo löytäny. Ikävä kyllä. Just valmistumassa ois se kerrostalo vasta ollu, veden äärellä, 2h, kk, s, rp ja vuokra ois ollu 560e/kk! Ja vesiki vaan 15e/hlö! Se ois ollu täydellinen, mutta eipä niitä enää ens vuoden heinäkuussa ole, että se siitä täydellisestä kämpästä. Mutta ehkä mä nyt vaan vielä elän   viimesen vuoden kiltisti kotona.. Kattoo nyt.

Iltapuheluki tuli taas tässä välissä. Kyllä sen ikävän taas huomas puhuttaessa. Ois vaan niin miljoona juttua, mutta ku vaan 20 minuuttia aikaa. Ja vaikka tähän on jo silleen tottunu, mutta toisaalta taas ei. Ehkä siihen ei vaan ikinä totu. Tuli pari kyyneltäki tirautettua. Viimesen viikon aikana on kyllä tullu itkettyä enemmän ku monena muuna viikkona.

Sit meni myös vähä suunnitelmat uusiks. Niiden Auk1 loppuu just ku oon perheen kanssa lomailemassa lähellä kasarmia. Että saa nähä saadaanko ottaa Rakas mukaan ku lähetään kotiin vai ei. Toivottavasti. Ois se vaan jo kiva nähä klo 15.30, kuin vasta illalla, kun loma bussi tulee niin myöhään tänne.

Mutta eipä muuta kuin hyvää viikon jatkoa!

p.s. Onko jollain muulla kirjotuksia, jotka stressaa teitä? Mulla on matikka, joka stressaa. Ja siihenki tarvin tota parempaa puolikastani, koska se on tosi hyvä matikassa, että viikonloppuna on aikalailla pelkkää matikkaa tiedossa ja ehkä baari-ilta!

Tj 291

Tänään hajottaa tosi pahasti. On tullu itkettyä ja raivottua. Ärsyttää ton poikaystävän käytös ihan törkeen paljo. Tuntuu, että se ei ikinä vastaa mihinkään, mitä siltä kysyn yms. Se ei myöskään voi ikinä soittaa mulle esim. Skypellä, vaikka sillä tietokone sielä mukana onki. Vaikka se on tän kuluneen viikonki aikana valvonu, niin ei voinu soittaa, vaan piti pelata inttikavereitten kanssa, ku eihän se niitä tarpeeks nää jo koko päivän aikana.

Nyt tuntuu, että mä vaan teen työtä sen eteen että tää vuosi onnistuis meijän suhteen kannalta hyvin. Poikaystävä vaan vetää lonkkaa, ja ajattelee, että kyllä se tästä. Tiedän, että myös ikävä aiheuttaa mun osalta tällästä, mutta silti, pitäis senki vähä edes yrittää.

No, onneks tää viikko on pian loppu. Ehkä seuraava viikko on jo vähä parempi?

Tj 292

Olipa outoa herätä ku oma kulta ei ollukaan vieressä. Tälläsinä hetkinä gines tuntuu aika pahalta, ja ikäväki on jo suht paha. Ei saanu aamu hymyä ja pusua. Ei saanu halata toista läpi yön. No, ens viikolla sitte, onneks!

Mutta yö meni muuten ihan jees. Olin kavereitten kanssa bailaas, mikä oli sinäänsä outoo, koska oon vaan kerran ollu ilman tota mun poikaystävää. Mutta hauskaa oli. Porukan koko muuttu lähes koko illan. Välillä meitä oli yli 20, varsinki silloin ku lähettiin kavereilta, mutta loppuillasta meitä oli enää 4. Kuskina mäki vaan olin, mutta bailaaminenhan on aina hauskaa!

Nyt noi matikan ja psykan kirjat rupee huuteleen mua tuolta huoneen nurkasta, niin ehkä rupeen kattoon niitä, ainaki yritän.

Hyvää viikonloppua teilleki!

Tj 295

Olipa hassua laittaa tj alkaan kakkosella!

Nyt ottaa (taas vaihteeks) intti päähän.. Välillä vaan (taas) tuntuu, että mulla ei oo mitään väliä, vaan sillä on mitä intissä tapahtuu just esim. tuvassa ja ylipäätänsä. Kyllä mullakin on paljon tärkeitä asioita täälä sattunu, mutta ei, intti on tärkeempi.

Onko teillä koskaan tällänen fiilis?

Nyt tuli sitte iltapuheluki tässä välillä. Riideltiin.. Mua vaan ottaa päähän se ku en tunne itteeni kauheen tärkeeks vaikka mun mielestä tyttö/poikaystävän pitäis olla tärkee (?).

Kiitos ja näkemiin. BB-alkaa nyt! (Kyllä, seuraan niinkin ns. turhaa ohjelmaa. Mutta kun se loppuu niin intistä on n. puolet ohi!)



Päätin vähä kirjottaa tähän lisää, kello on jo 00.33 seuraavaa päivää. Rupesin tossa miettiin, että tosiaan, siihen ikävään tottuu. Oon lukenu siitä monesta inttilesken blogista, ja ajattelin, että se ei voi olla noin. Mutta totta se on, tai ainaki nyt on ruvennu tuntuun, että elämä voittaa, vaikka tuleeki varmaan oleen elämäni pisin vuosi.

Mutta ainaki mulla se menee niin, että keskiviikkoon ku pääsee, niin ei ota enää niin päähän, pian jo muutenki viikonloppu vaikkaki nyt gines, mutta vapaata joka tapauksessa.

Että eipä muuta ku, että hyvää yötä rakkaat kanssa sisaret. Kyllä me tästä kunnialla selvitään!


(ja anteeks, että tuli näin hajanainen teksti)

Tj 301

Ensiksi, anteeks tästä viikon mittasesta hiljaiselosta. On vaan tällä viikolla ottanu päähän ihan törkeesti koko intti, niin en oo sit jaksanu kirjotella mitään. Mutta nyt on jo parempi fiilis.

Tää viikko on ollu vituttava ja ehkä pisin viikko ikinä, tai ainaki siltä se on tuntunu. Tää viikko on ehkä siks tuntunu pitkältä, ku pelkään ens viikolla edessä olevaa ginestä. Vaikka ollaanhan me jo pari ginestä selvitty, niin nyt todellaki tarvisin rakasta täälä, sillä sen pitäis auttaa mua koulujutuissa.Ja myös siks tää on tuntunu pitkältä viikolta, koska ei tiedetä tuleeko kahen vai kolmen vai jopa neljän viikon gines! Epätietoisuudessa eläminen on kauheeta!

Tällä viikolla on myös koulu stressannu ihan hirveesti, ku multa puuttuu vielä 4 pakollista kurssia niin nyt sit teen niitä ihan super vauhtia kirjotusten kanssa yhtä aikaa. Myös matikka on tökkiny niin, että tuntuu että en pääse sitä läpi.

Mutta, eiköhän nää asiat rupee järjestyyn. En jaksa uskoo, että mun valmistuminen jäis kiinni yhestä musiikin tai kuviksen tai kemian kurssista.

Ja niin, viime viikonloppu meni aika rennosti. Vietettiin kaverin synttäreitä, mentiin nukkuun aikasin (mitä en kyllä tajua et miks) ja nukuttiin pitkään ja löhöttiin. Sit ku rakas lähti, niin iski ihan järkyttävä ikävä, joka kesti aina sinne keskiviikkoon asti ja nyt rupee taas elämä hymyileen. Ehkä siks, että se kaveri, joka muutti pois täältä, niin se tulee huomenna tänne ennen ku meijän poikaystävät tulee, niin nään häntä ja mun rakasta saman päivän aikana. Aika jees!

Et tänä viikonloppuna ainaki ois tarkotus just nähä tota mun ystävää, vähä lukee yo-kokeisiin, hoitaa koulu juttuja ja ottaa rennosti.

Mutta eipä mulla oikeen muuta. Huomenna sitte on ekat sataset ja 47 päivää ohi, ohhoh. Niin ja enää alle 10kk edessä. Nopeestihan se on menny? Ainaki melkeen.

Hyvää tulevaa viikonloppua teilleki!

Tj 309 ja tuomio

Tulihan sieltä se vuosi ainaki näin alustavasti, mitä vähä veikkailinki. Että nyt eka Aliupseeri kurssille ja sieltä toivon mukaan sitte Reserviupseeri kouluun, koska vuodessa pitää olla edes jotain hyvää, niin haluun päästä tanssiaisiin!

Eipä oikeen muuta, nyt oon jo parantunu ja huomenna ois koulukuvaus. Tulipahan tossa äsken tajuttua, että eihän sitä oo edes kerinny pistään itteensä kuosiin kuvaa varten. Juurikasvu värjäämättä (vaikka se piti tehä ennen kuvaa) ja kulmat mite sattuu. Noooh, vielä ois huominen aamu aikaa, että ehkä saan edes kulmat kuosiin, ku tohon hiusten värjäämiseen ei oo oikeen aikaa.

Mutta nytte, peiton alle nukkumaan ja inttinalle kainaloon. Hvyää yötä inttilesket!

p.s. Ootteko te muut inttilesket jo kuullu tuomiostanne?

Tj 310

Nyt on sitte viis viikkoo ja vala ohi, huhhuh. Valatilaisuus oli hieno! Tykkäsin erityisesti sotilassoittokunnan kuviomarssiesityksestä, ohimarssista ja siitä hetkestä kun sain halin rakkaaltani. Oli hienoa nähä kahen viikon jälkeen. Nyt on onneks kaks päivää enää niin sit nään kullan taas, vaikka eilenhän se vasta lähtiki.

Valan jälkeen istuttiin autossa monen monta tuntia, ja kuuntelin inttijuttuja. Välillä niihin meinaa ihan kyllästyä kun asiat käydään läpi uudestaan ja uudestaan. Onko teillä ollu samoja tuntemuksia? No, kun tultiin kotiin niin sain pienen yllätyksen:

Ihanan pienen pehmeän inttinallen! Se pääsi heti viereeni nukkumaan. Oli minullakin rakkaalle yksi lautapeli yllätyksenä, tosin se oli paljon myöhässä oleva vuosipäivälahja.

Valaloma meni muuten sitten ihan peruskaavalla. Oltiin katsomassa Ted leffa, riideltiin ja rakasteltiin. Riitelystä on näköjään muodustamassa jonkinlainen perinne. No, pitäähän sitä välillä päästellä höyryjä pihalle. Sitten illalla katsoimme tvstä olympialaisten päätöskonsertin. Maanantain minulla alkoikin sitte jo koulu ja oli taas aika louvuttaa rakas valtion hellään huomaan.

Tänään onkin sitte tullut sairasteltua. Eilen kun kävin viemässä rakkaan asemalle ja tulin kotiin niin oli  kuume noussut. Niin myös vissiin rakkaallakin. Toivottavasti pääsee viikonloppuna kotiin.

Tuleva viikko tulee oleen jännä kun selviää, mikä tulee olemaan tuomio. Vuosi vai puolvuotta, jäiks! Mutta epäilen vahvasti, että vuosi sieltä on tuomioksi tulossa. Siitä sitten lisää kun tuomio langetetaan.

Tj 315

Ton viimesen kiukkusen viestin jälkeen oonki ollu tosi onnellinen. Tunteet menee kyllä vuoristorataa tän inttiajan suhteen. Onnellisuus johtuu monesta asiasta. Rakas on ollu paljo yhteydessä muhun ja ollaan suunniteltu tulevaisuutta jota odotan innolla. Myös ehkä lähentyvä valaloma vaikuttaaa mielentilaani.

Se mikä kuitenkin vielä harmittaa on se, että poikaystäväni on mennyt todella huonoon kuntoon. Pitää nyt vaan pitää peukkuja ja toivoo, että parantuu ja, että ei joudu jäämään sinne vaan pääsee lomille.

Tää viikko onki menny hurjan nopeesti vaikka just maanantaina tuntu, että viikonloppuun on vielä ikuisuus ja nyt onki jo torstai. Viikko ehkä myös siksi menny nopeesti, että viimenen lomaviikko ja sitte takas koulun penkille eikä motivaatiota ole löytynyt vieläkään. No, ehkä se vielä jostain löytyy.

Tänään on onneksi tiedossa todella tapahtumarikas päivä. Nään kavereita jo muutaman tunnin päästä, ja siitä aina iltaan asti! Ja huomenna sitte onki tiedossa taas paniikki siivousta, että kämppä olis siistis kunnos kun toi oma varusmies tulee lomille.

Eipä muuta tänään, mites teijän viikko?

Tj 318

Ei enää kauaa niin paukkuu ekat sataset. No vielä ois sit 300 aamua silti jäljellä. Tällä hetkellä tuntuu, että aika ei kulu, vaikka pystyn sen ajan kulumisen katsomaan aamukammastanikin ja siitä, että tämän viikon jälkeen inttileskeilystä on 10% ohi.. Jippii..

No, tällä hetkellä ottaa päähän todella rankasti. Tuntuu, että vihaan koko armeijaa, ja sitä kun toi poikaystävä ei tossa vierellä ole. Koulun alkukin vituttaa todella paljon, eikä motivaatiota ole nimeksikään, vaikka 4 ainetta vielä pitäisi kirjoittaa. Tuntuu, että kaikki vaan kaatuu päälle, eikä ite voi tehä mitään. Tulipahan iltapuhelunkin aikana tirautettua muutama kyynel kaiken vitutuksen takia, ja tuntuu, että poikaystävä ei vain ymmärrä miltä minusta tuntuu, kun joudun odottamaan sitä kotona vuoden. Totta kai hän myös ikävöi minua, mutta silti tuntuu, että täällä odottaminen on erilaista ja vaikeampaa. Toivoisin niin, että tämä vuosi olisi jo ohi.

Vaikka odotan yhteen muuttoa ja vuotta 2013 innolla, niin silti se myös pelottaa paljon. Mitä teen kun vuosi vaihtuu ja minulla ei enää olekaan koulua? Mihin menen opiskelemaan? Minne pääsen opiskelemaan? Seuraavaan vuoteen kuuluu siis paljon kysymyksiä, mutta toivottavasti myös paljon vastauksia.

Mutta viikonloppu oli ihan super kiva! Olin ystäväni luona, joka myöskin on inttileski ja jonka poikaystävällä oli myöskin gines. Juoruilimme, shoppailimme, kävimme saunassa, söimme herkkuja ja katsoimme leffoja. Meillä oli todellinen tyttöjen viikonloppu. Ehkä senkin takia nyt ottaa päähän, kun kotona ei olekaan muuta kuin valittava pikkusisko.

Näin tänään paria ystävääni ja meillä oli todella hauskaa, mutta silti nyt vituttaa. Ehkä tämä päivä on vain tarkoitettu vitutukseen?

Ehkä lopetan tämän tähän tällä kertaa, sillä tuntuu, että aivot eivät enää toimi. Ehkä olisi parempi mennä nukkumaan. Onko sielä joku muukin, ketä ottaa tällä hetkellä rankasti päähän?

Tj 322

No niin, nyt oon kotiutunu viikon leiriltä. Rankka viikko takana, ku piti viikko ohjata ihmisiä. Leirillä puhuttiin seurustelusta, niin tajusin, että ku ens vuonna muutetaan yhteen meistä tulee avopari ja musta rakkaan avovaimo ja rakkaasta mun avomies. Kuinka vanhalta toi kuulostaakaan?

Mutta, meille ei tullukaan 3 viikon ginesta, "vaan" kahen. Kävi niin hyvä säkä, että sain luvan lähtee leiriltä vuorokaudeks pois. Rakas haki aamulla ja vei takas seuraavana aamuna. Vietettiin aika sellanen peruspäivä. Nukuttiin päikkärit, ku kumpiki oli vähä valvonu ja käytiin syömäs kullan porukoilla, ajeltiin ton rakkaan hiukset ja särmättiin barettia. Illalla käytiin vielä kattoos uusin Batman. Batman oli täynnä inttipoikia tyttöystävineen. Leffa ei ollu niin hyvä ku, mitä olin odottanu. Kun sieltä lähettiin niin tarkotus oli mennä suoraan kotiin, ja viettää romanttinen yö, mutta kaverit oliki kaupungissa vähä juhliimassa ja lopulta päädyttiin kaverin grillibileisiin. No, ku lopulta päästiin kotiin, niin riitahan siinä synty. Rakas oli sotkenu mun mekon ensinnäki, ja tunsin muutenki et se oli laiminlyöny poikaystävän "velvollisuuksiaan". No saatiin sovittua asia, ja nyt kaikki ok. Sit se vei mut seuraavana aamuna takas leirille. Eka kerta ku en itkeny! Ehkä tähän rupee tottuun?

Ikävä on kyllä vieläki, varsinki nyt ku rakas on ollu leirillä muutaman päivän ja vasta yöllä kipinävahdista on tullu viestiä. Mutta ehkä tähän rupee just "tottuun". Ku sit ku on vala, niin on jo 10 % armeijasta ohi, jos rakas siis on sen vuoden. Että kyllä se aika vaan on kulunu sitteki.

Muistatteko, kun sanoin, että mulla on kihlajaiskuume. Voin kertoa, että se on vaan pahentunu. Tuntuu siltä, ku muut vaan menis eteen päin, ja me jumitetaan paikoillaan. Myös kaikki suunnitelmat pitää tehdä sillä ajatuksella että: "no, vuoden päästä sitte". Se rupee ottaan päähän, mut kai seki pitää vaan kestää. Kai seki vaan kuuluu tähän armeija aikaan.

TJ 332

Oho, onpa viikko hurahtanu ohi ihan silmissä. Ja viikonloppu varsinki meni ihan siivillä ku toi rakas oli lomille, ja vielä pidennetyllä sellasella.

Viime viikko oli tosiaanki vauhdikas, ku maanantaina oli tyttöjenilta, tiistaina olin kaverin kanssa shoppailemassa toisessa kaupungissa, keskiviikkona hoidin "anoppilassa" kukkia yms, torstaina oli taas tiedossa vähä shoppailua, ja perjantai meniki paniikki siivoilussa, ku olin luvannu kullalle, että on huone siisti ku tulee ekoille lomille. Oishan se pitäny tietää, että kiire tulee, ihan viime minuuteille meni siivous ja saatoin vähä myöhästyä asemaltaki ku bussi tuliki vähä etuajassa, mutta onneks vaan pari minuutti, niin etten paljoo ollu myöhässä. 

Viikonloppuna pääasiassa löhöiltiin, oltiin poikaystävän luona ja mun luona ja käytiin moikkaas mun isovanhempiaki. Mutta kyllä jälleennäkeminen oli ihanaa ja seksi ihan mahtavaa! Tuntu, ku ei oltais nähty puoleen vuoteen, vaikka siinä oli ihan muutama hassu päivä. Oli myös ihanaa nukkua oman kullan kainalossa pitkään, ja täytyy sanoa, että nyt rupes uni taas viikonloppuna maistuun ja ruokahalu palas, toivottavasti kummatki pysyvästi. Nyt on taas ihan muutama päivä seuraavaan lomaan, mutta lähen leirille keskiviikkona, niin nyt vaan toivotaan, että saisin luvan lähtee lauantaiks niin, että voitais nähä koska kullalla gines sitä seuraavalla viikolla ja sen jälkeen onki jo vala! Ohhoh! Mutta sellasen kivan jutun sain nyt kuulla illalla, että pitäis toi ens viikon gines olla viimenen koko alokasaikana. Mikä toivon mukaan nyt sitte toteutuuki.

Mutta sitä täytyy sanoo, että ihan hirveeltähän toi bussille vienti taas tuntu. Tais siinä muutama kyynelki vierähtää. Tottuukohan tohon bussille vientiin ikinä, vai meneeköhän koko vuosi itkiessä toisen perään.. Toivottavasti ei. Tänään tapahtu myös toinenki aika epämiellyttävä juttu. Nimittäin, mun paras ystävä muutti tänään ihan täysin eri kaupunkiin n. 300 km päähän. Ollaan nyt pari vuotta pidetty tosi tiiviisti yhteyttä ja tää henkilö on ollu sellanen, että se on todellaki ollu mun tukena silloin kun oon häntä tarvinnu. En usko, että toi välimatka meijän ystävyyttä muuttaa, mutta harmihan se on ku ei enää nähdä läheskään yhtä usein. Mutta kaikkeen tottuu, ja kyllähän sitä tulee itekki muutettua vuoden päästä n. 400 km päähän nykyiseltä paikkakunnalta. 

Mutta kyllä tähän viikkoon paljo hyvääki mahtu. Ihan uskomattoman ihana viikonloppu ja tuli shoppailureissuilla tehtyä todellisia löytöjä mm. löysin valmistujais mekon, siitä ehkä kuvia sitte joskus. 

Mutta eipä enää ku kuukausi niin ensimmäiset sataset paukkuu!

noin Tj 340 ja kova ikävä

No niin, nyt on vierailupäivä ohi ja ikävä meinaa taas aika kovasti puskea päälle. Sen kyllä jo tiiän, että tästä viikosta on tulossa huomattavasti helpompi ku edellisestä viikosta, kun tällä viikolla on vain 4 päivää ja sit nään kullan. Ja tälle viikolle on myös hurjasti tekemistä.

Mutta vierailuapäivä oli tosi jees, sai nähä vähä kasarmia ja nyt tietää paremmin, että jos rakas puhuu jostain paikasta niin tietää, että missä se on. Nähtiin myös näitä alokkaita toimissa, kun ne joutu seisomaan rivissä ja joutu ottaan asentoo ja lepoo. Musta oli myös hirmu seksikästä, kun kuljin rakkaan kanssa ympäri kasarmia ja se veti kättä lippaan korkeemmille. Se tuntu niin miehekkäältä. Ja mun rakas oli jo nyt kasvanu! No, siihen syynä maiharit ja parempi ryhti.

Myös sain kuulla uutta infoo tulevasta vuodesta/kuukaudesta. Sen sain tietää, että vuotta ja 9kk oli lyhennetty. Vuotta jopa kahella viikolla!! Ei voi muuta sanoo kuin, että ihanaa! Eli, enää 49 viikkoo jäljellä. Sain myös kuulla, että seuraavan viikon jälkeen meille voi tulla 3 viikon kakku, mikä ei kuulostanu kivalta, mutta kattoo nyt miten se järjestyy. Ja kyllä siitäki selvittäis, kun nyt niillä on toi vapaa-aika lisääntyny niin, että rakas kerkee jopa soittaan joka ilta. Tai sitte jos se ei oo muuten kerinny soittaan niin se on valvonu ja soittanu sitte.

Mulle on myös iskeny hirvee kihlajais kuume.. Joo, tiiän, että on parempi muuttaa eka yhteen ja sitte vasta, ja niin oon kyllä vähä ajatellukki. Mutta, ku tuntuu, että ollaan oltu jo tarpeeks kauan yhessä siihen, että voitais kihlautua ja tiiän, että haluan viettää sen kanssa koko loppu elämäni. Oonhan tuntenu sen pian päivälleen 5 vuotta ja pian 3 vuotta seurusteltu! Siinä ajassa oon jo jonku verran tutustunu kultani hyviin ja huonoihin puoliin. Vaikka vieläki tulee paljo uusia asioita esille hänestä, mitä en vielä oo aiemmin tienny. Mutta, ehkä nyt vaan kiltisti odotan tän vuoden ja katotaan asiaa sitte kun muutetaan yhteen.

TJ 357 tai jotain

No niin, nyt on pian eka viikko ohi, jee! Tää viikko on aika lailla menny sohvalla maaten, ku on vielä ollu vähän pihalla kaikesta. Harmittavaa on se, että oma rakas ei oo kauheesti kerinny soitteleen, kun niillä on ollu niin hirveesti kaikkee tekemistä. Itkettyäki on tullu tällä viikolla aika runsaasti, mutta nyt rupee oleen jo aika onnellinen olo. En tiedä johtuuko siitä, että kotiväenpäivä lähestyy ja mulla tulee silloin oleen nokka kohti Kajaania. Vai johtuuko siitä, että oon ruvennu tajuun, että tätä se tulee oleemaan koko vuoden ja sille ei vaan voi mitään.

Mun hirveetä ikävää autto myös se, kun kuuntelin yks yö "meijän" biisejä ja selailin viestejä mitä olin säästäny alku ajoilta. Itkin onnesta ku kuuntelin biisejä ja luin viestejä. Tajusin, että jos tähänki mennessä on vuodet menny nopeesti, niin miks tää vuosi ei menis. Se todellaki helpotti. Ainut vaan, että en oo meinannu saada unta ilman tota omaa rakasta. Nukuttiin lähes kaks kuukautta joka yö yhdessä, niin nyt ei meinaa uni tulla millään. Myös ruokahalu on ollu vähä poissa, mutta ehkä uni ja ruokahalu rupe pikkuhiljaa palaileen.

Tässä on taas oppinu arvostaan toista ihan uudella tavalla. Sitä odottaa viestejä ja puheluita ihan innoissani ja sitte kun vihdoin tulee yllättäen viesti tai puhelu niin oon tosi ilonen ja onnellinen. Kun välillä puhelut ja viestit on ollu itsestäänselvyys ja nyt ne ei oo sitä. Että kai tästä inttileskeydestäki voi oppia jotain uutta ja ihanaa.

Toisenki hienon jutun oon jo huomannu tässä inttileskeydessä, oon lähentyny ihan huimasti mun poikaystävän vanhempien kanssa ja heidän kanssa olen kotiväenpäivään lähdössäkin. Sitä ennen on tarkoitus mennä nukkumaan heille niin, että voimme suoraan lähteä aamulla. Ihanaa päästä nukkumaan rakkaani tuoksuisiin lakanoihin.

Jatkan nyt mun ihanan rentouttavaa päivää, otin oikein pitkän suihkun ja nyt olo on hyvä.

Rentouttavaa päivää teillekin!

Toinen päivä inttileskenä

Päätin ruveta kirjoittamaan anonyymiä inttilesken päiväkirja -blogia. Päätin tehdä tämän itselleni muistoksia ja todisteeksi siitä, että päivät kuluvat ja yhtäkkiä poikaystäväni armeija-aika onkin jo ohi. Tein tämän myös siksi, että päivittelen tätä luultavasti nopeampaan tahtiin, kuin mitä kirjoittaisin oikeaa päiväkirjaa. Näin hyvät ja huonot muistot tulee kirjattua paremmin ylös.

Elikä vähän taustatietoja. Olen 19-vuotias tyttö, jolla alkaa superabi vuosi, ja mikä kestää aina joulukuuhun saakka. Olemme tunteneet poikaystäväni kanssa toisemme jo melkein 5 vuotta ja siitä ajasta olemme seurustelleet noin 2 vuotta ja 8 kuukautta, ja pisin erossaolo aikamme on ollut 3 viikkoa minkä hän oli jenkeissä. Eli hänen inttiin lähtönsä on ollut todella suuri muutos kummankin elämään, kun olemme jo kuuluneet noinkin kauan toistemme joka päiväiseen elämään ja olemme nähneet toisiamme runsaasti, sillä olimme samassa koulussa ja meillä on aikalailla sama kaveriporukka.

Palvelukseen poikaystäväni astui Kajaanissa 2/2012 saapumiserässä. Hänellä on tavoitteena RUK:iin pääsy, eli vuosi luultavasti tiedossa, mutta pidän hänelle peukkuja, vaikka se ei itselleni ehkä mieluisin vaihtoehto olisi, mutta eihän se ole kuin puolivuotta lisää ja sitten saan hänet itselleni.

Olemme jo suunnitelleet intin jälkeistä elämää, mikä ehkä auttaa jaksamaan ja katsomaan asioita eteen päin. Sillä jos hän päättää olla vuoden intissä, niin sen jälkeen muutamme yhteen, eri paikkakunnalle kuin millä nyt asumme. Hänellä on jo opiskelupaikka tiedossa, mutta itselläni ei vielä ole, kun tosiaankin valmistun ylioppilaaksi vasta joulukuussa. Olemme myös suunnitelleet ulkomaan matkaa ensi kesälle kun hän vapautuu.

Mutta mutta, ensimmäiset päivät ovat olleet hirveitä! Kun olemme koko ajan nähneet toisemme ja nyt sitä toista ei näekkään, niin muutos tuntuu hirmu isolta. Eilen pallo oli aivan hukassa, enkä edes tiennyt miten päin olisin kavereiden seurassa ollut. Tämäkin päivä on lähestulkoon mennyt sohvalla ikävöide ja välillä on muutama kyynelkin vierähtänyt. Tapasin myös hänen vanhempiaan tänään muutaman tunnin, mikä oli mukavaa, sillä oli kiva puhua sellaisten kanssa, jotka ovat edes vähän samassa tilanteessa.

En ole kuullut poikaystävästäni paljon mitään, koska heillä on ollut niin tiivis ohjelma. Mutta kerkesi hän siitä huolimatta puhumaan kanssani muutaman minuutin. Onneksi viikonloppuna on kotiväenpäivä, niin näemme edes muutaman tunnin. Ja sitä seuraavana viikonloppuna hänellä on jo onneksi loma!

Jos siellä on joku kohtalotoveri, niin jaathan mielelläsi omiakian tuntemuksia.

Tämä inttileski lähtee nyt nukkumaan, ja toteaa, että onpa taas yksi päivä vähemmän!