Tj 1

Tänään on ollu outo päivä. Iloa, jännitystä, stressiä ja kaikkea muuta noitten väliltä. Tänään sain heti aamusta kuvaryöpyn varustepalautuksesta ja aseenpalautuksesta. Ne kuvat herätti aikamoisen tunneryöpyn. Sen jälkeen tänään onki sitte tullu juostua erinäisillä asioilla ja tehtyä kaikenlaista mm. siivousta ja Tj 0-kakun leipomista. Huomiselleki on vielä hommaa ennen vapautumista. En olis ikinä uskonu, että tää päivä joskus koittaa. Olo on epätodellinen.

Mutta palataanpas about vuoden takasiin tunnelmiin.

Vuosi sitte, tai siis 347 päivää sitte luulin kuolevani ikävään, en tienny, että miten päin olisin ollu tai edes mitä puhunu kenenkään kanssa. Alku oli hankalaa, tosi hankalaa. Oli myös outoo ku siitä rakkaasta ei kuulunukaan ku vasta iltasin ja myös tulevat ginekset pelotti ku oltiin nähty koko seurusteluaika niin paljo ja pisin aika erossa ennen inttiä tosiaan oli se kolme viikkoo. Sitte heti ekana viikonloppuna oliki vierailupäivä, ja voi että sitä perhosten määrää mikä mahassa lensi. Oli niin jännä nähä se rakas sielä, missä se tulis viettään koko seuraavan vuoden.

Viikot meni, mutta hitaasti. Rakkaalla ei ollu kauheen kivaa intissä - tai siis hyvät tupakaverit kyllä, mutta muuten kamalan fyysistä ja rankkaa, eli sain usein väsyneen miehen kotiin. Sitte jossain kohti rupes tuleen takapakkia intissä kaikissa asioissa. Ei auennu tie Rukiin, ja jäi mun valmistujaisetki rakkaalta välistä. Opin, että intiltä ei todellakaan ikinä kannata odottaa mitään, koska luultavasti se ei toteudu.

Sitte oliki ensimmäinen puol vuotta lusittu ja rakas tuli pitkille lomille jouluks. Jouluna tuntu, että rakas oli ollu ikuisuuden armeijassa ja että se tulis olemaan sielä vielä ikuisuuden. Pitkien lomien jälkeen toisesta irti päästäminen on aina kamalaa, ja vielä tammikuussaki tuli monet itkut itkettyä sunnuntaina ku asemalle vein rakasta. Mutta joulun jälkeen tiesin, että nyt saa enemmän rakas pidettyä lomia, ja olihan sillä kolme gines viikonloppua auki ja yhet 10 päivän lomat. Noiki ehkä helpotti joulun jälkeistä elämää.

Sitte ku maaliskuu vaihtu ja 9 kk miehet vapautu rupes aika meneen siivillä. Mulla oli paljo harrastusten ja töiden kanssa, ja rakkaallaki helpotti intissä. Maaliskuussa rupes pikku hiljaa jo uskoon siihen, että ehkä se intti vielä loppuuki. Huhti- ja toukokuusta en meinaa edes enää muistaa mitään tapahtumia muuta ku pääsykokeet ja esiintymis rumban.

Ku kesäkuu vaihtu niin rupes pikku hiljaa ymmärtämään, että tässä se nyt sitte melkeenpä oli. Vuosi pian lusittu.

Vuoden aikana on kyllä oppinu itestään uusia puolia ja myös siitä rakkaasta. Ja uskokaa tai älkää se aika tosiaan kulu - aluks hitaammin mutta lopulta jo tosi nopeesti. Ikävä on kyllä jatkunu läpi vuoden, tälläki hetkellä on ikävä, mutta sen ikävän kanssa oppi elämään ku ymmärsi, että se intti ei ookaan pysyvää.

Vuoden aikana on myös oppinu intistä kaiken näköstä. Esimerkiks, että mihinkään mitä sanotaan ei voi luottaa ennen ku se oikeesti tapahtuu. Välillä ei oo tullu anottuja lomia ja välillä lomakyydit on kussu. Meillä ei onneks tullu yhtään yllätys ginestä, mutta joillaki kyllä tuli niitäki. Oon myös oppinu paljo inttisanastoo ja muuta asiaan liittyvää sanastoo.

Tän hetken fiilikset on tosi epätodelliset, pakko myöntää, että en vieläkään voi uskoa, että sitä rakasta ei tarvi sunnuntaina viedä asemalle. Ei enää sunnuntai masennusta. Tästä lähtien saadaan ruveta suunnittelemaan meijän yhteistä tulevaisuutta ja muuttoo, ja toivottavasti myös niitä kihloja. Ja kyllä, mun kihlakuume on jatkunu läpi koko pitkän vuoden.

Toivottavasti tästä pikku blogisestani on ollu apua jolleki muulleki ku vaan itelleni. Välillä on ollu kyllä tosi vapauttavaa kirjottaa kaikki mietteet ja tunteet ylös - ja onhan niitä kiva sitte myöhemmin lukeeki. Jos tulee jotain kysyttävää, kysy ihmeessä. Yritän silloin tällöin käydä täälä kattomassa, ja aion varmaan kirjottaa vielä vähä jotain siitä intin jälkeisestäki elämästä. Ja totta kai kirjotan heti ku mahollista niin sen Tj 0 päivityksenki, onhan sitä odotettuki koko vuosi.

Sitte vielä päivän biiseihin: Abba - The Winner Takes It All

  

Tänään on ollu aikamoinen voittaja fiilis. Tästä vuodesta todellaki selvittiin, ja vieläpä yhessä. En sano, että kaikki aina ois helppoo ollu, mutta huomenna juhlitaan ja unohdetaan se kaikki paska, mitä intti aikoinaan toi tullessaan.


Sitte vielä teemaan sopivasti: Phil Collins - One More Night

Vielä se yksi yö, se viimeinen yö. Sitte ei enää tarvi nukkua yksin, oi sitä autuutta.

Mutta nyt ehkä ois taas aika mennä treffeille nukkumatin kanssa, huomenna on nimittäin pitkä ja jännittävä päivä edessä.

Kiitos teille kaikille sielä ruudun toisella puolella.

P.s. Vielä pitää vähä laittaa fiilistely prosentteja yms.

Prosentteina: 0.3 %
Kuukausina: 0
Viikkoina: 0
Aamuina: 1
Tunteina: 2
Minuutteina: 135
Sekunteina: 8072

Tj 3

Nyt oon kyllä pahemman kerran laiminlyöny tätä blogia, mutta elämä on ollu yhtä juoksemista viimeset 40 päivää. Ehkä voisin vähä kertoilla, mitä kaikkee sitä onkaan tapahtunu, ja varotan on tulossa aikamoinen romaani. Ja pyrin tällä viikolla kirjottamaan useimmin, koska viimesiä viedään - niin uskomatonta ku se onki.

Hmm, ensimmäinen asia mikä tapahtu n. kuukaus sitte on se, että saatiin kämppä. Nyt meitä odottaa meijän tulevassa kotikaupungissa 70 m2 kämppä varustettuna kolmella huoneella, keittiöllä, vessalla, kahella vaatehuoneella, eteisellä ja tuulikaapilla. Voin kertoa, että olin tosi onnellinen ku saatiin oma kämppä, vaikkaki vaikeuksiltakaan ei vältytty. Ei nimittäin meinattu päästä kattoon koko kämppää ja joudutaan maksaan siitä vuokraa jo koko kesä vaikka muutetaan vasta elokuussa.

Samalla ku saatiin kämppä olin töissä viimestä viikkoo yläasteella ja sen jälkeen alkoki pääsykokeet tulevassa kotikaupungissamme. Päätin lähtee pääsykokeisiin yhtä aikaa rakkaan kanssa, vaikka sillä oliki jo ne paria päivää ennen mua. Mutta voi että kuinka upeet 5 päivää meillä olikaan. Ekana päivänä juna oli tosi myöhässä (kiitos vr siitäkin puolestatoista tunnista) ja perhe minne menimme yöksi joutui odottelemaan minua. Ei mikään paras ensivaikutelma. Mutta tämä ko. perhe oli todella ihana ja meille oli ruoka valmiina ja kaikkea. He olivat myös lähössä viikonlopuksi mökilleen, mikä tarkoitti että saimme rakkaan kanssa asua kahdestaan heillä muutaman päivän.

Ensimmäiseen täyteen päivään ko. kaupungissa kuului rakkaan pääsykokeet ja kämpän kattomista ja kävelyä. Aamulla oli herätys klo 6, että saatiin ruvettua hoitaan kaikkee. Päivällä päästiin kattoon meijän kämppää, ja joka oli ihana. Sen jälkeen oli pieni kaupunki saitsing ja kilometrejä kerty pitkälti yli  10. Käytiin syömässä "romanttisesti" Raxissa ja sitte mentiin nukkumaan uupuineina pitkän päivän jälkeen.

Lauantaille oli sitte varattua shoppailua, mihin kuulu mm. Ikea. Kuinka kamala sitä olikaan käydä kiusaamassa itteensä ku ei voinu vielä mitään ostaa, kaikkee pysty vasta kattoon ja miettiin. No, tuli sitte ostettua kuitenki vaatteita ja muuta senki edestä. Lauantaina illalla tapasin sitte vihdoin rakkaan lapsuuden ystävän. Oli kiva tavata ihminen joka on tuntenu mun rakkaan melkeen koko elämänsä ajan. Sitte vielä lopulta käytiin syömässä illalla ja käveltiin takas kämpälle missä majottauduttiin. Matkalla sinne nähtiin kaks majavaa - kuinka söpöjä olentoja ne olikaan. Mutta eipä päivä vielä tähän päättyny vaan podettiin ensimmäinen yhteinen ruokamyrkytys. Se ei ollu hyvä juttu, koska seuraavana päivänä odotti Tampere ja Bon Jovin keikka.

Kamalasta yöstä huolimatta päästiin aamulla lähtemään meijän vuokra-autolla Tampereelle. Tampereelle saavuttua kerittiin sieläki vähä kierteleen kauppoja ja sitte oliki Bon Jovin keikka. Oli kyllä parhaita keikkoja mitä oon ikinä nähny. Ja kuinka joku jaksaa vetää 2h 40 min keikan! Se oli uskomatonta. Ainut huono puoli oli se, että keikan jälkeen meillä oli vielä 300 km matka ajettavana ennen ku päästiin nukkuun. Ei voi muuta sanoo ku, että yöllä ajaminen on kamalaa, ja vielä kamalampaa jos on karmee väsy.

Selvittiin kuitenki perille ja maanantaina mua odotti mun kahen päivän pääsykokeet. Jännitys oli kyllä maanantai aamuna katossa mutta siitäki selvittiin. Maanantai-ilta vaan oli kamala ku rakas lähti takas inttiin, ihan täydellisten päivien jälkeen. Meillä ei pitkään aikaan oo ollu noin kivaa ku tuola oli. Rakas lähti ja elämä jatku toisen päivän pääsykokeisiin. Tokana päivänä oli jo vähä helpompaa, mutta oli se kyllä ihanaa ku ne lopulta oli ohi. Sittepä jo seuraavana aamuna lähin takas kotiin.

Pari päivää kerkesin oleen kotona kunnes alko kesän ensimmäinen leiri. Sielä vierähti viikko ihan yhtäkkiä ja ku sielä tulin kotiin, niin kerkesin kotona oleen alle 24h ja lähin jo toiselle leirille. Leirit oli tosi kivoja, vaikkaki olivat ihan putkeen. Sieltä ku tulin sitte kotiin niin rakas tuliki jo viimesille lomille ja lähti tänään. Oli outoa viedä rakas viimestä kertaa asemalle.

Nää lomat vaan ei ollu kyllä kauheen ruusuilla tanssimista. Aika paljo riitelyä ja stressiä, mutta lopulta taas kaikki hyvin. Tähän päivään kuulu myös jotain uutta, outoa, stressaavaa ja kamalaa. Nimittäin se patti mun rinnassa oli kasvanu viime käynnillä ja näin ollen siitä piti ottaa koepala, että ei oo mitään vakavaa. Tänään oli siis koepalan otto. Puoltoista viikkoo menee, että saan vastauksen, mutta lääkäri sano jo, että se ei usko että se on mitään vakavaa. Kivuliashan toi toimenpide ei puudutuksen jälkeen ollu, mutta vaan epämiellyttävää. Mutta siitäki selvittiin hengissä. Huomenna ois enää käynti hammsalääkärillä ja sit ei ehkä enää hetkeen tarvi käydä missään - toivottavasti.

Mutta tälläset viikot takana ja vielä ois varmaan ollu paljo enemmänki kerrottavaa, mutta tässä tärkeimmät. Pyrin kirjottamaan vielä jonku muistelun tästä vuodesta yms.

Ja niin muuten, Tj 0 bileet nyt sitte peruuntuki ja rakas on ehkä saattanu vähän pilata mun tuntemuksia tj 0 päivästä, mutta saa nähä muutaman päivän päästä miltä silloin sitte todella tuntuu.

Tässä vähä tän hetken tilastoja:
Prosentteina: 0.9%

Kuukausina: 0.1

Viikkoina: 0.3

Aamuina: 3

Tunteina: 52

Minuutteina: 3096

Sekunteina: 185770

Eli vähissä rupee todellaki olemaan.

Sitte päivän biisi. Tää löytyy Aamukamman sivuilta tj 3 kohalta. Lionel Richie - Three times a lady

Tähän ei oo oikeestaan muuta sanottavaa ku, että unet kutsuu ja huomenissa toivon mukaan lisää tekstiä.