Tänään aamulla heräsin siihen ku rakas soitti vähä ennen klo 10. Se ei olla hoksannu, että nukkuisin enää, ku ne oli vissiin heränny jo joskus klo 5 aikaan. Mutta ihan kivahan se on tollanen herätys saada - parempi ku herätyskello. Taisin kyllä sitte nukahtaa vielä uudestaanki ja heräsin sitte vähä myöhemmin taas siihen, että se rakas soitti. Elikä kyllä siitä rakkaasta on kuulunu huomattavasti enemmän nyt ku viime leiriltä, ja hyvä niin.
Tänään oli ihanan rento aamu pitkästä aikaa. Sain rauhassa katella tvtä ja laittaa itteeni kuntoo illan bänditreenejä varten. Oli taas kahet treenit peräkkäin eli meni melkeen yhteensä neljä tuntia. Ja sitte ku pääsin kotiin väänsin vielä lihapullat ja muusin. Eli voin kertoa, että oon aika ilonen ku tää viikko on ohi ja elämän rytmi taas vähä normalisoituu.
Vaikka toisaalta tällä viikolla on kaiken näköstä kivaaki. Rakas järjestää lauantaina treffit pitkästä aikaa (ja on kyllä jo sen vuoroki!) ja sunnuntaina on ehkä elämäni tähän asti isoin keikka, joka kyllä sitte jännittää aikas paljo jo, mutta pitää vaan toivoo parasta ja pelätä pahinta.
Tän päivän biisi liittyy taas ns. meijän biiseihin. Sonata Arctica - In the Dark.
Tää kyseinen biisi julkastiin vähä ennen ku me ruvettiin seurusteleen. Kuunneltiin alkuaikoina tätä ko. levyä yhessä ja muistan kerran ku kuiskin tän biisin sanoja rakkaan korvaan pimeessä huoneessa. Voi sitä tunnetta ja rakkauden määrää. Tää on ollu mulla myös soittoäänenä rakkaalle jo varmaan sellaset kolmisen vuotta. Kaunis biisi ja ihanat sanat.
Viikonloppu oli ja meni ja nyt ollaan jo pian puolessa välissä tätäki viikkoo. Mihin tää aika oikeen katoo? Tiedän, että oon nyt ollu myös tosi laiska blogikirjottelija, ku illtasin on vaan väsyttäny aika rankasti ja tehny mieli vaan kattoo tvtä/leffoja ja ruveta nukkuun. Mutta nyt yritän vähä parantaa.
Viime viikko oli tosi kiire viikko ku oli töitä joka päivälle ja nyt on/tulee oleen kiire viikko koska kaks aika isoo keikkaa tulossa, niin bänditreenejä on melkeen joka päivä.
Rakkaalla onneks oli pe-ma viikonloppu lomat, niin kerkes ainaki vähä näkeen, vaikka seki tuntu menevän tosi nopsaa. En enää edes pahemmin muista mitä viikonlopun aikana tuli tehtyä. Ai niin joo, lauantaina ostin uuden kameran - tällä kertaa pokkarin järkkärin rinnalle. Sitte sunnuntaina käytiin kattoos Croodit, ja suosittelen kyllä, oli hauska leffa. Tossapa se meijän viikonloppu sitte oliki.
Viime viikolla rakkaasta ei tosiian kuulunu paljo mitään, koska se oli leirillä. Eli ei ne leirit paljoo helpota vaikka on korkeemmassa asemassa, ku vastuu rupee sitte painaan. Kuulin siis rakkaasta nyt vähemmän ku kertaakaan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Mutta ei edes tehny kauheen tiukkaa, koska jotenki jo tiesi, että se leiri kyllä loppuu ja sitte taas nähään. Rakkaalla on taas ens viikollaki leiri - toivottavasti silloin kuuluis vähä enemmän.
Mutta taas on pieni viha tota organisaatiota kohtaan, koska saattaa vappu suunnitelmat mennä uusiks, mutta oishan se pitäny jo arvataki. Luulis, että siihen kaikkeen paskaan ois jo tottunu, mutta ei. Onneks se on pian ohi, enää vähä yli kaks kuukautta!
Päivän biisi liittyy vuoden takasiin tuntemuksiin. Biisinä tänään on: Christina Perri - A Thousand Years
Noin vuosi sitte kuulin parin kaverin soittavan tätä. Rakas oli just lähteny valmennuskurssille, ja tiesin, että heti sen perään tulee armeija, ja että joudun oleen pitkään rakkaasta erossa. Tää biisi nostatti kyyneleet mun silmiin silloin ja vielä nykyäänki. Aina ku kuulen tän biisin tuun muistaan sen fiiliksen ku tiesi, että on vielä yli vuosi edessä. Nyt vuotta myöhemmin voi jo melkeen huokasta helpotuksesta - enää se vähä yli kaks kuukautta. Ei enää sitä vuotta, ehkäpä ikinä.
Tuntuu todellaki, että on tullu rakastettua tuhat vuotta ja että tuhat vuotta vielä lisää. Ja aluks sitä todellaki mietti, että onko sitä rohkee kestämään koko vuoden - kyllä oli. Ja vaikka aika onki välillä pysähtyny, siltiki se on vaan menny eteen päin.
Tässä vielä alkupään sanat, jotka voin todellaki allekirjottaa tän vuoden ajatuksina:
Nyt päätin, että on jo pakko kirjottaa jotain, vaikka sitte lyhyitten yöunien kustannuksella.
Eli palataanpa meijän kymppilomiin. Meillä oli kummallaki onneks lähes koko lomat vapaana, mulla vaan yks päivä töitä. Lomilla tuli löhöttyä ja käveltyä, sillä muuta menopeliä ei ollut käytössä. Lomien kulkua haittas vähä se, että rakas oli kipeenä ainaki jollain tasolla n. 8 päivää. Eli välillä kuumetta oli vähä ja välillä ei ollenkaan. Senki takia lomat meni pääasiassa Netflixiä katsoessa. Pari ystävää kerittiin myös tapaamaan ja shoppailemaa. Mutta ihaninta oli se kun ei ollut kiire minnekään. Ei tarvinnut pelätä, että se rakas lähtee jo muutaman päivän päästä takas, vaan oli ihan kunnolla aikaa.
Tehtiin myös ruokaa joka päivä yhessä, ja rakkaasta myös paljastu ihan uusia puolia. Rakas nimittäin teki kotitöitä, esim tiskas ilman käskemistä jne. Olin tosi ilonen ja toivon, että se jatkaa samaa rataa sitteki ku muutentaan yhteen. Mutta ei voi muuta sanoo ku, että oli ehkä yhet parhaat 10 päivää koko intin aikana ja, että tosta on koko ajan kuoriutumassa enemmän ja enemmän sellanen unelmien mies.
Lopultahan tuli myös se hetki ku sen rakkaan sitte piti lähtee, siitä ei päässy yli eikä ympäri. Oli kamalaa jäädä yksin. Oli ehkä yks kamalimmista bussille takas heitosta tähän mennessä. Se yksinäisyys sen 10 päivän jälkeen tuntu niin suurelta ja tyhjältä, ja se tunne on kestäny aina tähän saakka. Viikko ei oo ehkä ikinä menny näin hitaasti. Tuntuu ku siitä rakkaan lähdöstä ois jo parisen viikkoo. Tota tunnetta ehkä vielä lisää se, että rakas on ollu leirillä tiistaista lähtien ja sielä on pitäny kiireempää ku koskaan aiemmin. Yhen viestin ja yhen puhelun oon saanu yli 48 tunnin aikana. Onneks sentäs jotain. Leiri onneks loppuu huomenna ja sitte rakas tuleeki jo perjantaina ja lähtö vasta maanantaina. Mukavaa.
Tietenki viikonlopulle on aika paljo hommaa. Pitäis kamera hommata ja rakkaalle vähä synttärikuteita ja rekvisiittaa ja siivota kämppää juhlakuntoon, eli ei ihan hirveesti oo löhöilyy tarjolla näillä lomilla. Mutta eiköhän noistaki kunnialla selvitä.
Päivän biisi sopii hyvin nyt ku mun pitäis jo olla nukkumassa: Nukkumatti
Tää todellaki tuo lapsuuden mieleen, mutta on myös yks parhaita rauhottumis biisejä. Ei voi muuta sanoo ku ihana.
Tuli mieleen myös toinen lapsuuden samantyyppinen biisi, ja nyt on pakko laittaa seki: Sininen uni - Tapio Rautavaara
Tässä on aivan upeet sanat. Nää sanat vie todellaki siihen maailmaan mistä lauletaan. Näiden videoiden jälkeen ei voi muuta sanoo ku hyvää yötä rakkaat lukijat ja inttilesket.
Niin ne 10 päivän lomat vaan kiisi ohi. En nyt kuitenkaan tullu niistä jorisemaan (vielä) koska pitäis olla jo nukkumassa, koska huomenna klo 8 töihin.
Mutta oli kyllä ihan parhautta tollaset lomat. Oltiin pääasiassa mun luona koko loma ja vaan löhöttiin. Kamalaahan se oli ku se rakas sitte eilen lähti, ja huomenna jo sitte leirille. Onneks se kyllä tulee taas kotiin perjantaina, ja silloinki vissiin pidennetty viikonloppu. Ei siis valittamista.
Mutta kuten jo aikasemmin sanoin, nyt on kiire nukkumaan. Yritän huomenna jorista vähä enemmän tosta lomasta. Jospa sitä vaikka pääsis vähä aikasemmin tänne ku ennen ku vasta klo 01.30.
Kuitenki vielä päivän biisi: Northern Kings - Kiss from a Rose
Tää on soinu mulla ihan koko päivän päässä. Ei ihan tänä versiona, vaan alkuperäsenä. Mutta just tää versio siks, että tässä on osa mun lemppari suomalaisista mieslaulajista. Nauttikaa.
