Enää yks yö ilman rakasta ja sit 9 yötä kullan kainalossa, ihanaa!
Saatiin tänään nyt vähä puhuttua niistä meijän tulevista pippaloista, ja sovittiin, että rakas hoitaa sen asian, ja että juhlat pidetään, tulee rakas nyt sit koska tahansa.
Tänään olin myös töissä pitkästä aikaa, mikä oli kyllä mukavaa. Rennot kolme tuntia, ja on se kyllä niin outoo kuinka sitä voiki tulla ikävä niitä pikku riiviöitä. Pitää toivoo, että sais ens viikolleki töitä, että palkka tulis sitte edes jonku näkösenä.
(tähän väliin voin kertoa, että netti päätti jumiutua just sopivalla hetkellä ja pyyhki pois puolet mun kirjotuksista, niin en jaksa ruveta väsäämään niitä uusiks.) Elikä päivän biisiin sitte vaan.
Tänään toimii päivän biisinä taas päivään sopiva biisi, minkä löysin Aamukamman sivuilta. Elikä Eppu Normaali - Vuonna '85
Nyt saattaa blogin puolella tulla vähä hiljasta ens viikolla, ku se rakas nyt vihdoin tulee niille 10 päivän lomille, mutta pyrin päivittään jos vaan sattuu sopiva rako. Mutta hyvät pääsiäiset ja ens viikot ja silleen. Palataan astialle.
Vihdoin tuli töitä, ja ajattelin, että "jes, nyt kaikki on kohdallaan", mutta ei kun ei. Ollaan rakkaan kanssa suunniteltu sellasia pikku pippaloita lähes 4 kuukautta ja vihdoin saatiin sovittua yhteisesti päivämäärä lähes kaikkien kavereitten kanssa, niin sitte rakas ilmottaa tänään, että se pääseeki vasta lomalle sinä päivänä ku juhlat on. No, ei siinä vielä kaikki. Katoin sitte juna-aikatauluja ja tulin siihen tulokseen, että tuolta kestää tänne melkeen 8h junalla, koska just silloin osa junasta on korvattu bussilla. Voisko jo sanoa, että niin mun/meijän tuuria? Ku eihän tuolta juu jo pelkällä lomakyydillä kestä melkeen 6 tuntia.
Saa nyt sitte nähä, että pidetäänkö juhlat silti, ja mä saan hoitaa kaikki järjestelyt yksin (jippii...) ja illan isäntä saapuu sitte ihanasti junan raikkaana inttikuteet niskassa yli kolme tuntia myöhässä. No, Show Must Go On.
Elikä tän päivän biisinä vähä Queenia. Kyseessä myös yks mun lempibändeistä, ja harmittaa ihan sikana, että en pääse ikinä näkeen noita livenä tossa kokoonpanossa. Oon todellaki syntyny väärällä aikakaudella. Musta vaan tuntu, että tää biisi on tarpeeks dramaattinen tähän hetkeen ja mielentilaan.
On ollu myös onneks ihan hyviäki asioita, esimerkisks eilen kävin hakees ekat piilarit, ja oli kyllä ihan uskomattoman kätevät vehkeet, mutta inhottavat laittaa ja ottaa pois. Ja tänään oli myös hyvät kuorotreenit ja hoidin pari tulevaisuuden juttuaki kuntoon. Että jotain hyvää sentäs vielä jäljellä.
Mutta nyt on jo korkee aika mennä nukkumaan, että huomenna jaksan mennä töihin kolmeks tunniks.
Taas yks kymppi vähemmän. Niin se aika vaan kiitää.
Hyvä viikonloppu taas takana. Tiiättekö sen fiiliksen ku tuntuu, että kaikki vaan luistaa ja, että vihdoin asiat menee oikeeseen suuntaan. Sellanen fiilis mulla on nyt musta ja rakkaasta. Ollaan oltu onnellisia yhessä, ja rakas on taas saanu mut nauraan niin ku ennen vanhaan. Rakkaus siis roihuaa, ja toivottavasti jatkuu näin sillä rakkaalla on edessä 10 päivän lomat ens torstaista alkaen, ja saadaanki ekat 8 päivää olla ihan kahestaan jos niin halutaan. Eli elämä hymyilee. Varattiinpa nyt sitte myös kesälle ensimmäinen yhteinen matka, vaikkaki vaan Tukholmaan, mutta silti seki tuntuu ihan uskomattoman hyvältä, ja pikku hiljaa myös rupee tuntuun, että kyllä se intti vielä loppuu.
Ei tää elämä kuitenkaan ihan ruusuilla tanssimista oo. Töitä ei oo taaskaan näköpiirissä ja se jos mikä stressaa tällä hetkellä ja paljon. Pitäis saada rahaa säästöön sekä matkaa että kämppää varten, ja oishan sitä toki jotain kiva ostaaki itelle kesäks. Sitte sain myös tietää, että se opiskelupaikka, mitä nyt haen niin sitä ei pysty hakeen ens vuonna vaan seuraavasti vasta vuonna 2015. En meinannu uskoa silmiä ku katoin, että vasta 2015! Eli tarkottaa sitä, että tänä vuonna on pakko päästä sisälle tai haaveet siirtyy parilla vuodella eteen päin, ja voin vaan kuulla jo nyt miten opintolaina raksuttaa tilillä pari vuotta pidempään... Eli ennakkotehtävistä alkaen kaikki pitäis mennä aika lailla nappiin.
Mutta sitte päivän biisiin. Esittelen taas yhen meijän biisin, joka on In Flamesin Come Clarity.
Nuorempina kuunneltiin paljo raskaampaa musaa ja välillä vieläki. Tää oli/on rakkaan yks lempi bändi, ja meijän biisiks tää on muodostunu jo ennen ku seurusteltiin. Mulla oli ollu tosi huono päivä ja laitoin sitte rakkaalle siitä viestin, niin sehän sitte kirjotti viestiin pätkän tästä biisistä ja sai mut hymyileen. Mun päivä oli pelastettu.
Taas lähenee hetki jolloin tulee yks kymppi vähemmän. Tässä rupee todellaki tuleen kiire kaiken kanssa.
Tänäänkin oli hyvin mitään sanomaton päivä, paitsi että kuvattiin bändin kanssa ns. musavideoo talvipakkasella t-paidoissa umpi jäässä. No, kokemus seki, mutta eipä tarvi enää ottaa uudestaan. Saa nähä millanen tekele siitäki tuli, huhhuh! Mutta ton lisäks tänään ei oo oikeestaan tapahtunu yhtään mitään. Enpä olis uskonu, että töitä ja että varsinkaan oppilaita tulee ikävä. Mutta niin on vaan päässy käymään. Ja voin kertoa, että palkkapäivänä vasta suru onki puserossa ku palkka tulee pienempänä, kun ei ole ollut niitä töitä, nyyh.
Ja sitte intti asioihin. Miten musta tuntuu, että aina oma rakas saa ne paskimmat nakkihommat (tältä kyllä varmaankin joka inttileskestä/inttiläisestä tuntuu). Tänään rakas laitettiin kirjottaan 5 koulutuskorttia, hip hei, eli tarkottaa, että ne pitää olla ens viikon aluks valmiit ja näin olle hyvällä säkällä joutuu tekeen niitä kotona. Kyllä rakas puhu, että sais ne bussissa tehtyä, pitää pitää peukkuja.
Tän päivän biisiki liittyy omaan rakkaaseen aika vahvasti, sillä viikonloppuna tuli puhetta Scorpionsien balladeista ja tämän kyseisen balladin hän listasi lempiballaadikseen (voi olla, että jopa lempi biisikseen). Scorpions - Still Loving You.
Biisi lukeutuu myös yhdeksi minun lempibiisikseni kyseiseltä bändiltä. Se vain on koskettava, ja täynnä tunnetta.
Tällä hetkellä elämä junnaa vähä paikallaan. Töitä ei oo ollu tällä viikolla ollenkaan, ja herättyäki tulee vasta siinä klo 11-12 aikaan, eikä päivän aikana saa tehtyä sitte mitään fiksua. Pari kertaa oon käyny tällä viikolla optikolla säätämässä niitä uusia laseja, kun tuntuu, että eivät meinaa ruveta istumaan hyvin, mutta paljo muualla en sitte ookaan käyny - paitsi harrastuksissa totta kai.
Rakkaallaki menee intissä ihan ok. Sillä on ruvennu hommat sielä keventyyn aika paljoki uuden tehtävän myötä. Toisaalta, tällä hetkellä käy myös vähä sääliks tota rakasta, sillä yhet sen hyvät inttikaverit vapautu tänään, mutta eiköhän se vielä löydä sieltä ihmisiä kenen kanssa hengata viimeset 3 kk. Onpa muuten ihan uskomatonta ajatella, että se rakas on sielä tosiaan enää sen alle 3kk! Ku justhan vasta oli joulu.. Ja tässähän tulee vielä kiire saada uudet mekot valmiiks siihen mennessä ku rakas kotiutuu.
Ja kuukausista puheen ollen. Tänään ollaan oltu rakkaan kanssa yhessä 40 kuukautta. Vau! Onpa se aika sitteki vaan kiitäny nopeesti, sekä inttiaika, että koko seurusteluaika.
Mutta sitte tästä hyvinki epämääräsestä tekstistä päivän biisiin, joka on Flashdancesta tuttu Maniac.
Katoin tänään vasta ekan kerran perjantain The Voice of Finland jakson, jossa Antti Railio esitti yllä olevan biisin ihan älyttömän hyvin. Jakson nähtyäni on biisi soinut lähes taukoamatta päässäni ja siksi siitä tuli myös päivän biisi. Seuraavaksi ajattelinki laittaa Flashdancen pyörimään, sillä viime katselukerrasta on aikaa jo vuosia.
Viikonlopusta taas selvitty, ja ylipäätänsä koko viime viikon loppuviikosta. En edes kerinny päivitteleen, ku illalla kotiin tullessa oli niin väsy, että vaan suunnilleen kaaduin sänkyyn. Ja hirvee väsy harrastusten ja parin keikan takia.
Mutta viikonloppu sitte oli onneks ihanan rentouttava ja yks parhaista koko inttiaikana. Voi kuinka paljon voi toista rakastaakaan. Perjantai meni vielä aika perinteiseen tapaan, eli vähä hengailua ja sit rakkaan porukoille, sielä vähä kuulumisten vaihtoo ja nukkumaan. Lauantaina oli sitte ohjelmassa kaupungille menoo ja vähä myöhemmin illalla teatteria.
Päästiin sitte kaupunkiin, missä kävin ostaas meille pari kuohari- ja punaviinilasia lisää. Sen jälkeen vaan kierreltiin keskustassa ympäriinsä, kunnes rakas vei mut jätskille. Sit keksittiin, et voitais mennä illalla syömään ja niin päätettiin lähte kotiin kävellen. Keskusta mun luo on joku n. 3,5 km, ja se ei oo oikeestaan matka eikä mikään, paitsi jos sattuu olemaan huonosti istuvat kengät jalassa ja tiukka kynähame sukkahousujen kera päällä. Kylmähän siinä tuli, mutta kotiin lopulta päästiin.
Kotiin pääästyä mulle tuliki jo kiire laittautua iltaa varten, ja niinhän se oli, että 20 minuuttia oli vaan aikaa. Ihmeen hyvin onnistuin, ja kerittiin vielä teatteriinki hyvissä ajoin. Käytiin kattomassa fyysistä teatteria, mikä oli ihan uus ja aika hyväki kokemus. Ainaki kyseinen teos herätti paljo tunteita, pääasiassa ahdistusta, mutta tunne seki on.
Sen jälkeen mentiin syömään, ja hoksattiin siinä syödessä, että illemmalla kyseisessä paikassa alkais esiintyyn erinäisiä bändejä, ja päätettiin jäädä kattoon niitä. Syötiin pari tuntia, ja kun ensimmäinen bändi oli alottaas törmättiin pariin kaveriin, mikä oli ilonen yllätys. Siinä se ilta/yö sitte meniki mukavasti, ja seuraavana amunaki vielä korvat soi. Taitaa olla enemmän sääntö ku poikkeus, että mitä enemmän ihmiset on kännissä, sitä kovempaa volyymi on. Lähettiin viemään kavereita kotiin siinä klo 1 jälkeen ku porukalla rupes tuleen uni silmään - itsensä myös mukaan lukien. Ku päästiin kotiin vietettiin vielä hetki yhteistä laatuaikaa ja sit mentiin nukkumaan.
Sunnuntaina oli suht aikanen herätys ja mentiin sit leffaan kattoon Räyhä Ralf. Oli ihan hauska animaatioleffa, rakkaan mielestä yks parhaita, mitä se on nähny. Mulla vaan oli sen verran univelkaa, että nukahdin kesken leffan elämäni ekan kerran leffateatterissa. Sinäänsä harmi, koska jäi pääkohdat näkemättä, mutta voihan sen sitte joskus esim vuokrata.
Leffan jälkeen suunnattiin käymään taas rakkaan porukoiden luona ja sit mun luo tekeen ruokaa. Ku oli kaupassa käyty ja ruoka tehty valmiiks ja syöty oli kello jo melkeen 8. Eli sitte oli vaan hengausta sohvalla rakkaan kainalossa.
Sitte taas tänä (eilen) aamuna oli aikanen herätys, että kerittiin kaupunkiin hakeen mulle silmälasit ja samalla etittiin rakkaalle aurinkolaseja, ku se reservin aurinko rupee paistaan nyt niin voimakkaasti jo. Enkä kyllä yhtään valita, saa se mut ja rakkaanki jo niin paljo paremmalle tuulelle. Sitte lasien ettimisen jälkeen oliki jo aika mennä asemalle ja sanoo heipat 4 yöks ja 3 päiväks, onneks ei sen enempää tällä kertaa.
Mutta täytyy vielä sanoo, että oli kyllä niin ihana viikonloppu. Tuntuu, että kerittiin 67 tunnissa enemmän ku koskaan aiemmin, ja käytiin melkeen kaikki maholliset kulttuurimuodotki läpi, ja siltiki meillä jäi vielä hyvin aikaa ihan vaan toisillemme.
Sitte vielä päivän biisiin. Se on perjantaina radiosta kuultu Suvi Teräsniskan tulkinta yö:n biisistä pettävällä jäällä.
Tää biisi herätti jonku verran ajatuksia. Varsinkin tämä kohta:
Luvanneet on rakastaa,
he täällä toinen toistaan,
vaikka polku pimeyteen,
joskus kuljettaa,
silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen..
Riittäisikö täällä
pettävällä jäällä,
yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo
riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?
Aina ei kaikki oo niin kauheen helppoo, mutta silti toivon, että rakas ois mulle just se, joka ois sielä pettävällä jäällä mun kanssa, just se, jonka kanssa en yksinäinen oo. Ja silti, vaikka muut ei uskois meijän yhteiseen tiehen, silti me halutaan uskoa siihen, ja luvataan rakastaa toisiamme.
Jeee! Viimenen kerta ku tarttee kolmee numeroo päivän kirjottamiseen. Niin se vaan lähti viimenen satanen sit käyntiin. Jes! Ja tuntuu ku just ois ollu tj 200, elikä aika haipakkaa on sen jälkeen kyllä menty. Töitä ja harrastuksia lähes joka viikko, ja edessäki samaa. Tulossa myös rakkaalla n. 10 päivän lomat jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pääsykokeita yms. Toivottavasti seuraavaki satanen menee yhtä nopeesti.
Mutta nyt on viikonlopusta jo vähitellen selvitty, vaikka matkalaukku vieläki tossa lattialla lojuu purkamattomana. Ehkä sen siitä sitte viikonlopuks sais pois? Viikonloppu meni tosi hyvin ja oli tosi kivaa. Ja voin kertoa, että univelkoja on jääny, mutta se ei menoo haitannu/haittaa. Viikonloppu meni siis shoppailessa, leffan "21 tapaa pilata avioliitto" parissa ja hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien. Toi leffa oli yks hauskimpia suomalaisia leffoja hetkeen aikaan, mitä oon nähny. Pitääpä yrittää ettiä toi lista jostain, ja lukasta se läpi ja kattoo mitkä ne taas olikaan mitkä osu omalle kohalle.
Mutta meinas viikonloppuna käydä jotain vähä köpelöstiki, nimittäin meinasin myöhästyä junasta aika pahasti, mutta ihan viime minuutilla pääsin junaan, ja ku ovi mun perästä sulkeutu niin juna lähti. Huhhuh.. No, ehkä sitä ens kerralla muistaa sitte olla ajoissa...
Viikkoki sitte taas alkas heti töillä, ja töitä on tiedossa ainaki vielä huomiselle. Sitte on aika paljo kaiken näkösiä treenejä sun muita, että kyllä se viikonloppuki jo pian taas koittaa, ja rakkaalla onneks vielä maanantai vapaa, niin saadaan vähä pidennystä tohon lomaan.
Tänään on muuten ollu ihan tajuttoman hyvä fiilis aika lailla koko päivän. Ehkä ton sadan maaginen voima on vaikuttanu koko päivän tai jotain. Sitte myös löysin tänään taas jotain yhteiseen kämppää, ostin nimittäin valaisimen, ja se jos mikä sai iloseks. Aina ku ostaa jotain sinne meidän tulevaan kämppään niin tuntuu se joka kerta olevan vähän lähempänä ja enemmän todelliselta. Tein myös todella hyvää ruokaa, mikä myöskin nostatti mielialaa. Mutta tälläsiä päiviä sais kyllä olla useimminki, ku tuntuu että kaikki sujuu, ja mikään ei voi lannistaa.
Sitte päivän biisiin, jota ei oo ehkä ihan hirveen vaikee arvata sillä kyseessä on teema biisi. Vicky Rosti - Sata salamaa.
Oi että, tääki biisi saa vaan hymyileen. Ohhoh, ehkä se intti vielä joskus loppuu? Musta tuntuu, että tää biisi ei kaipaa sen enempää avaamista tai selittelyä. Btw, aamukamman sivuilta löytyy eri "teemabiisejä" eri päiville. Elikä välillä niitäkin tullaan näkemään sitte täälä blogin puolella.
P.s. Anteeks hirmu sekavasta postauksesta, mutta nyt tuntuu, että en saa ajatuksia koottua mitenkään fiksusti.
Miten aina välillä kaikki rupee meneen päin vittua. Välillä tuntuu, että toi intti tyhmistää ainaki omaa rakasta, tai ainaki tekee siitä välinpitämättömän. Tänäänki se unohti vaan muutaman asian, vaikka oon niitä eilisestä alkaen kyselly, ja vielä tänäänki. Voiko tosiaan olla niin vaikeeta vastata yhteen juttuun, yhen yhteen juttuun? Oisko ideoita, millä saisin rakkaan kiinnostumaan tästä elämästä siviilissä edes vähä enemmän?
Tänään ton kaiken vitutuksen lisäks oon ollu töissä 4 tuntia kuviksen sijaisena, käyny bänditreeneissä, missä ei tehty muuta ku häröilty ja käyny kampaajalla. Se on nyt kiva, että tukka on edes kunnossa.
Huomenna ois sitte taas myös töitä kuviksen sijaisena ja matka kohti inttileskiystävääni. Viikonloppuna siis tiedossa hyvää seuraa, hyvää ruokaa, shoppailua ja leffa. Se saa ees vähä hymyileen tän kaiken paskan keskellä.
Sitte tän päivän biisiin. Vaihteeks taas radiosta aamulla kuultu, ja osa ko. biisin sanoista kolahtaa tähän elämäntilanteeseen. Biisi on: Robbie Williams - Feel
Erityisesti tämä kohta kolahtaa: Come and hold my hand I wanna contact the living Not sure I understand This role I've been given I sit and talk to God And he just laughs at my plans My head speaks a language I don't understand
Kaikki vaan on jotenki niin auki vielä tän vuoden osalta. Opiskelupaikka, asunto yms. Enpä oikeen muuta osaa biisistä sanoo.
Tänään on ollu todella kiire päivä. 3 tuntia kotona, ja 13 tuntia menossa ja huomenna taas samanlaista rumbaa tiedossa. Mutta ei se mitää, eipä ainakaan kerkee ajatteleen liikaa, tai sit kerkee. Tänään nimittäin pillahdin itkuun sielä keikalla erään biisin ansiosta. Biisi on ihan meijän alkuajoilta ja se vaan sai mut herkistyyn niin paljo. Ei voi mitään, niin käy joskus. Ja sain myös ton ansioista säikäytettyä yhen ystävä pojan joka istu mun vieressä. Se ei oikeen tienny miten se ois ollu, tai tehny tai mitään, lopulta se vaan meni ihan lukkoon, eikä uskaltanu edes kattoo muhun päin. Ehkä se pelkäs, että hajoon jos se kattoo?
Mutta päivän biisi ei toki tänään ole toi edellä mainistemani biisi, vaan eräs toinen biisi, joka saa aina kyyneleitä silmäkulmiini (oon pahoillani, jos tää biisi on ollu jo aiemmin, mutta en muista). Elikä päivän biisinä on: Katri Ylander - Rakkaus ei rapistu. (Sori, taas ihan hirvee video, mutta ainut mitä löysin).
Kuulin tän biisin ekan kerran ku mun bändin kitaristi soitti tätä tauolla. Lopputulos oli se, että itkin. Tää biisi sopii sille mun ystävälle todella hyvin, ja voiko olla biisissä kauniimpia ja hennompia sanoja? Tän biisin esittämisen jälkeen, pyysin tätä mun ystävää soittamaan mun yo-juhlissa, ja totta kai se oli tän biisin valinnu, ja sit tuliki jo vollotettua ihan ääneen. Ja siinä vollottamisessa oli taustalla se, että en ollu kuullu rakkaasta yli 24 tuntiin leirin ansiosta, ja myös se suru siitä, kun se ei ollu päässy juhlistaan mun hienoa päivää mun kanssa.
Tänään on ollu oikeen super laiska päivä. En saanu muuta aikaseks ku hilattua itteni kuoroon ja that's it. Ois pitäny soittaa pari puhelua, käydä kankaat läpi ja ruveta vähä siivoileen, mutta ei, ei siitä mitään tullu. No, ens viikolla paremmalla onnella.
Huomenna ois sitte taas töitä. Erityisopettajan sijaisuus tiedossa, ja vähä pelottaa, ku tuli aika löyhät ohjeet, että meneekö kaikki nyt sitte niin ku pitää. No, sen näkee sitte huomenna. Ja huomenna onki muuten sitte kiire päivä. Eka töitä, sitte sukulaisia, sen jälkeen laulu&teoriatunti ja sitte käyn kattoos yhen keikan ja sen jälkeen vielä kahville ystävän kanssa. Ei ainakaan luulis tylsää tulevan, ku tuun varmaan oleen kotona vasta just rakkaan iltapuhelulle.
Mutta sitte päivän biisiin. Biisinä toimii taas radiosta tänään kuultu kipale, ja tänään se on: Bonnie Tyler - Total Eclipse of the Heart.
Tälläsen version tosta nyt nopsasti löysin, mutta älkää antako sen häiritä, onhan biisi sentään kaunis duetto. Tää biisi muistuttaa mua aina musikaalista Dance of the Vampires. Käytiin puoltoista vuotta sitte kattoos se Seinäjoen kaupungiteatterissa, missä sitä silloin esitettiin. On yks parhaista musikaaleista, minkä oon nähny esitettävän. Pelkästään jo tanssikohtaukset nosti mulle kyyneleet silmiin, ja ah, se miespäänäyttelijä oli niin kylmä - vampyyriä kun siis esitti. Näin esityksen jopa kaks kertaa, ja harmittaa, että en käyny kattoos vielä kolmannenki kerran ja myös rakasta harmittaa, että se ei nähny sitä kahteen otteeseen. Ja tää biisi kuulu siinä yhteen kohokohdista. Ja onhan tossa biisissä myös kauniit sanat.
Oho, onpa ollu nyt musikaali painotteisia biisejä. Ehkä huomenna jotain muuta? Sen aika näyttää.
Nyt kun toi maagisen Tj 100 raja rupee lähestyyn niin tuntuu aika ihmeelliseltä. Vastahan se rakas sinne lähti, ja pian jo se tulee takas ja pitää ruveta ettiin asuntoo yli 400 km päästä. Ohhoh..
Mutta tosiaan, taas aika palata sorvin ääreen pienen hiljaiselon jälkeen. Tulipa sitte Tampereella käytyä Ideaparkissa ja Ikeassa. Ideaparkista lähti mukaan, kengät, paita, kangasta, aurinkolasit ja sininen kauluspaita rakkaalle. Ikeasta taas lähti mukaan aterinsetti ja punanen yövalo. Tykätään kummatki hirmusesti sellasesta punasesta valosta, koska se antaa kivaa tunnelmaa tiettyihin hetkiin. Ja löytyhän sieltä Ikeasta vaikka ja mitä. Ja vähä lupailin teille jo kollaasia siitä, mitä sielä Ikeassa sitte erityisesti tuli katottua ja tässä se sitte tulee (antakaa armoa, tää on sitte vasta mun eka kollaasi):
Eli aika lailla mustaa ja valkosta, ja toi sohva oli luonnossa huomattavasti tummempi ku kuvassa. Ja just toi sohva myös siks, että siinä oli mukava istua ja isona plussana myös se, että se on vuodesohva. Ja vilahtaa kollaasissa myös meikki/kampauspöytä, mikä on jo pitkään ollu mun haaveena, ja epäilen, että ton haaveen toteuttamiseen menee vielä jonku aikaa. Mutta kollaasissa vasta ihan kaikki sellaset perus jutut, paitsi sänky, koska sängyt on suhteessa muihin Ikean juttuihin kalliita, niin yritetään löytää sänky jostain vähä halvemmalla. Mutta tällästä pientä sisustuskuumetta täälä päässä.
Hmm.. Sitte viikonloppuun. Tuntuu, että se hujahti ohi ihan yhtäkkiä, eikä enää meinaa ihan edes muistaa, mitä kaikkee sitä tuli tehtyä. Perinteisesti taas vähä riideltiin, mutta saatiin kaikki suht nopeesti sovittua, ja nyt taas on jo ihan hirmu ikävä tota omaa rakasta. Miten sitä tuleeki aina eka riideltyä ja sitte ikävöityä? Sitte käytiin myös kattoos Les Misérables, joka oli ihan uskomaton. Musiikki, roolisuoritukset, laulut, lavasteet = Vau! Suosittelen. Ja tästä päästäänki kätevästi päivän biisiin, joka on pätkä tän vuoden Oscareista jossa esitettiin otteita kyseisestä leffasta:
Jo pelkästään tää pätkä saa mun ihokarvat nouseen pystyyn. Oli kyllä tunteita herättävä leffa kaiken kaikkiaan. En voi muuta ku suositella. Voi olla, että käyn iteki kattoos tän uudestaan. Ja niin ku jo joku jossain blogissa kirjotti, leffan jälkeen omat murheet tuntu hyvinki pieniltä, ja näin just kävi.
Ja sitte vielä tästä päivästä. Kävin tilaamassa elämäni ensimmäiset lasit. Mutta hyvät löysin, vaikka en ois ikinä uskonu, ja nyt oon tosi tyytyväinen, koska todellaki tarvin ne. Niin, ja oon aika lailla jo tervehtyny, että ehkä tällä kertaa riitti yks antibioottikuuri.
Niin, ja ehkä vois vähä jotain myös kirjotella siitä rakkaan intistä. Nythän on alokasaika loppunu, ja rakas on päässy opiskeleen sielä uusia juttuja, mitkä on vissiin edes vähä enemmän kiinnostavia ku ne vanhat jutut. Vaikka tänään rakas kyllä kuulostiki puhelimessa aika kettuuntuneelta, mutta ehkä se taas siitä. Ainut, mikä myös taas ärsyttää tääläki päässä on se, että gines on tulossa, mutta niitäkään ei tuu enää ku kolme tän jälkeen, eli loppusuoralla mennään. Ja pääsen onneks käymään inttileski ystäväiseni luona sitte viikonloppuna ku miehet on kiinni, eli ei tuu tämäkään viikonloppu vaan valumaan hukkaan.
Anteeks, että tuli näin sekava postaus, mutta tällästä mun elämä aika lailla on tällä hetkellä, kiirettä pitää ja paljo tapahtuu.
