Tj 234

Nyt on vaikee keksiä mitään kirjotettavaa, tai silleen, ei oo oikeen tapahtunu mitään.

No, ainaki vanhennuin tossa viime viikolla ja täytin pyöreitä. Päivä oli todellaki ikimuistonen. Ystävät teki tosta mun parhaan syntymäpäivän ikinä. He vei mut lounaalle yllätyksenä heti päivästä ja sitte illalla oli hengausta ja baarissa käyntiä. Tietenki harmi oli, että yks mun hyvä ystävä ei päässy enää illalla mukaan, ku hänen piti lähtee kotiin, mutta oli hän kuitenki meijän kanssa lounaalla. 

Seuraavana päivänä ku heräsin, niin yks ystävä oli tehny mulle aamupalalautasenki valmiiks jääkaappiin. Mä sain siis todellakin ihan kuninkaallista luksuskohtelua, ja ei voi muuta sanoo ku, että on  mulla kyllä ihan uskomattoman ihania ystäviä. 

Viikonlopusta ei oo oikeestaan paljo mitän sanottavaa. Oli kyllä niin perus kiire/tylsä vkl. Käytiin leffassa ja muuten sitte aika meni kyllä ku siivillä. Ehkä sitä on jo tottunuki liian hyvään ku toi rakas on tullu joka viikonloppu kotiin. Mutta sen kyllä oon huomannu, että tarvittais yks viikonloppu ihan vaan kahestaan, koska kummallaki rupee oleen pinna kireellä ja suhde ei oo ihan parhaimmassa jamassa. Mutta eiköhän me tästä vielä selvitä. Toivottavasti.... Ollaanhan jo kuitenki muutaman viikon päästä oltu yhessä 3 vuotta.

Tällä hetkellä tuntuu muutenki, että elämä polkee paikallaan. Tietenki kova kiire noitten valmistujaisten kanssa, mutta muuten ei oo enää koulua, enkä oo vielä töitäkään saanu. Että, huomenna ois tarkotus soittaa pariin paikkaan ja kysyä töitä, koska ei mun loppuvuosi voi vaan mennä kotona istuessa.

Niin, ja oli viime viikonlopussa jotain hyvääki. Sain nimittäin nämä rakkaalta synttärilahjaks:  

Oon kyllä niin tykästyny nyt noihin kalevalan lumihiutale-sarjan korviksiin, että huhhuh. Ne on niin kauniit ja söpöt, ja muistuttaa tosta omasta rakkaasta. Mutta ei viikonloppu ollu siis ihan täysin huono, oli siinä myös siis jotain hyvääki.

p.s. Tuli vähä muutettua myös blogin ulkoasua nyt kun tääläkin missä asun on tullut talvi.

Tj 240

Tänään tulee sitte täyteen pelätty 20 vuotta. En vaan voi olla vielä noin vanha, vai voinko?

Tänään ois tarkotus mennä lounastaan ja baareileen ystävän/ystävien kanssa. Vähä vaan ottaa päähän, että oma rakas on niin kaukana. Oon jo niin monena vuonna nähny sitä mun syntymäpäivänä, että en enää varmaan muistakaan. No, viikonloppuna on sit tarkotus juhlia kullan kanssa tätä vanhenemistani.

Tänään jo aloteltiin mun synttäreitten vietto ystävien kanssa. Oltiin tyttöporukalla keilaas ja sen jälkeen kavereilla viettääs iltaa. Oli kyllä tosi kivaa, näin pimeänä syysiltana, ja muutenki, tunnelma oli katossa.

Sitte viime viikonlopusta. Viikonloppu meni taas siivillä. Perjantai tuli ja meni omalla painollaan. Lauantaina herättiin ja lähettiin moikkaan ystäviä kaupunkiin, sieltä mentiin nopeesti poikaystävälle ja sieltä tultiin vielä nopeempaa mun luo, sillä meillä oli illallinen tiedossa mun porukoiden kanssa. Syötiin ihan törkeen hyvää ruokaa ja käytiin myös vähä tanssimassa. Juhlittiin jo etukäteen mun synttäreitä ja mun mummin ja vaarin 50-vuotishääpäivää. Siinä on jotain mistä ottaa mallia.

Lauantaina oltiin myös sitte vielä illasta/yöstä kavereitten kanssa. Sunnuntaina jatku mun synttärien juhlinta ja mun sukulaisia tuli käymään. Sitte sen jälkeen oliki jo asemalle vienti. Että viikonloppu meni todellaki siivillä.

Vaikka nyt on ollu kiirettä mun synttäreitten kanssa ja mun yo-juhlavalmistelujen kanssa, niin silti mietin ihan joka päivä sitä, että mitä jos se rakas ei pääsekään mun yo-juhliin. Oon vihdoin saavuttanu mun elämässä oikeesti todellaki jotain, niin sitte rakas ei ehkä pääsekään juhlimaan sitä mun kanssa. Jos se ei pääse, niin luulen, että päivään riittää paljon surua, mutta toivottavasti myös iloa. Mutta toivottavasti kassulla oltais suotuisia ja päästettäis mun rakas tänne pariks päiväks. Eihän se ois liikaa vaadittu?

Sitte on myös muutenki ottanu tuo intti päähän, koska tuntuu, että rakkaalla on joksenki tylsää sielä tällä hetkellä, tai tuntuu, että sielä on kaikki nyt vaan koko ajan saman asian toistelua. Ruk ois tossa suhteessa ollu parempi, että sielä ois ollu paljo uuttaki, eikä vaan vanhaa, mutta näin nyt tällä kertaa eikä asialle voi mitään. Sit se myös harmittaa rakkaan puolesta, että sen pari ystävää lähti Rukkiin, mutta ite se jäi sitte kuitenki Auk2. Vaikka tiedän, että sillä on sielä muitakin ystäviä, niin silti tuntuu, että se on vähä yksin, mutta toivon, että se on vaan musta josta tuntuu niin.

Tj 245

Rakas ylennettiin tänään korpraaliks vaikka ei Ruk paikkaa tullukaan. Oon niin ylpee tosta omastani. Vihdoin sen kova työ palkittiin edes jotenki.

Oli niillä vissiin eilen ollu puolikurssijuhlaki, joka oli sitte menny aika railakkaaks. Omaki rakas oli ihan vaan pienessä huppelissa. Harmittaa sinäänsä, että se aina silloin vetää perseet ku en oo paikalla, ei se ikinä sitä mun seurassa tee. Se vähä ihmetyttää, mutta ehkä se vielä oppii. Koulutus käynnissä!

Mutta kaikesta huolimatta, oon ylpee tosta ylennyksestä. Rakas on nyt sitte oppilas korpraali.

Tj 247

Ekat 100 päivää ohi, jes! Vaikka tuntuuhan toi aika pitkältä ajalta nyt ku ajattelee, mutta kuitenki justhan vasta oli 50 päivää ohi. Että kyllä se aika näköjään on vaan sitteki kulunu!

Nyt oon sitte kotiutunu lomalta. Oli kyllä ihana ja virkistävä loma ja pääsin torstai-iltana sitte käymään vihdoin sielä kassullaki. Se oli tosi ihanaa, jännitti kyllä vaan tosi paljo ku odottelin omaani sielä portilla.

Mutta tosiaan, elettiin tossa ehkä yks ihanin viikonloppu koko inttiaikana. Juteltiin tosi paljo ihan kaikesta ja vaan oltiin yhessä. Kävelemässä käytiin sellasella ihme vesihässäkällä, mikä löyty sieltä meijän lomapaikasta. Mentiin sinne jo heti lauantai-iltana. Oli niin kaunista, se vesijuttu oli valaistu ja kaikki vaan oli niin täydellistä. Sai vaan halata toista ihan rauhassa ilman mitään kiirettä ja useeseen otteeseen suudeltiin vaan pitkään puitten katveessa. Oih.. Olo oli kyllä ku vastarakastuneella, perhoset lenteli mahassa pitkin iltaa. Puhuttiin tulevaisuuden haaveista ja muusta sen sellasesta. Sitte ku tultiin tältä kävelyltä, niin mentiin hohtokeilaan. Rakas voitti kaks ekaa erää ja mä kaks vikaa.

Seuraavana päivänä oliki jo sitte sunnuntai ja lähtö kasarmille edessä, mutta kun oltiin noin lähellä kasarmia ku n. 30 km päässä, niin lähettiin vasta klo 10 illalla, eli meille jäi vielä yks kokonainen päivä yhessä oloa. Käytiin uimassa, kävelemässä ja haettiin pitsa. Oli kyllä ihana viikonloppu, ei voi muuta sanoo. Tollasia irtiottoja arjesta sais olla enemmänki ton rakkaan kanssa, mutta ehkä sitä vielä jotain keksii tässä intinki aikana.

Seki oli hassua, että viikon aikana ei ollu niin kamala ikävä, ku ois voinu olla. Jotenki toi pitkä sunnuntai ja tieto siitä, että perjantaina olisin vastassa rakasta kassulla niin autto ikävään. Ja myös tieto siitä, että rakas oli niin lähellä koko viikon. On n. 30 km parempi ku n. 400 km.

Niin, ja perjantainahan myös selvis Ruk paikat. Ei tullu rakkaalle lähtöö Haminaan, vaikka oliki teoriassa ollu kurssin toisiks paras, eikä ollu mokaillu muussakaan. Niiltä vaan satuttiin valitsemaan tänä vuonna ne kaikista bodareimmat, eikä niitä välkyimpiä. Mutta oon silti ylpee siitä määrästä työstä, minkä rakas teki sen pääsyn eteen, vaikka ei sitä lähtöö tullukaan. Mutta se on vaan armeija, ja joka kestää vaan tän vuoden. Nyt tietenki jää tanssiaiset väliin, mikä harmitti tällästä prinsessa-ihmistä kovasti, mutta onhan noita tanssijaisia yliopistossa sitte. Ja saan kuitenki prinsessamekon ylppäreihin, pitihän mun sinne iltapuku saada!

Mutta kyllä se perjantai meni aikalailla ton Ruk paikan menettämistä spekuloidessa ja suriessa. Mua pelottaa nyt myös se, että rakas ei pääse mun valmistujaisiin, koska niillä on just silloin leiri, mutta kaikkensa se on luvannu yrittää, että sais lomat onnistuun. Mutta on tässä hyviäki puolia, että se jatkaa Auk:ssa. Kullalla nimittäin seuraava gines vasta joulukuussa ja sit laskettiin, että kaiken kaikkiaan gineksiä on enää noin alle 10, ja se jos mikä saa hymyilemään. Vielä ku saadaan vaan noi kaikki muut jutut hoidettua.

Mutta ei me silti koko viikonloppua tota Ruk paikkaa surtu, vaan vietettiin ihana viikonloppu. Lauantaina käytiin shoppailees ja leffassa ja syömässä Amarillossa. Rakas oli ihana ja makso ton Amarillon. Oltiin niin ähkyssä, että ei jaksettu edes jälkiruoka syödä, vaikka yleensä mä jaksan aina. Leffassa käytiin kattoos Vares - Pimeyden tango, jossa ei ollu kauheesti kehumista. Aika sellanen tasapaksu leffa. Sitte kullalla oli ihanasti pidennetty viikonloppu, niin jäi vielä sunnuntainaki aikaa vaan löhötä. Katottiin pari leffaa ja syötiin frödingen pakaste mutakakku puoliks, nam. Sitte maanantaina rakas jo lähtiki takas kassulle, mutta perjantaina se tulee jo takas. Ihanaa!

Onneks on kyllä hirmu kiire/kiireet viikot edessä, viimesiä koulutöitä ja ens viikolla viimenen koulupäivä ja mun 20 v syntymäpäivä. Toi pelätty syntymäpäivä tuli vähä liianki nopeesti, en vaan voi olla vielä 20-vuotias, justhan muutama vuosi sitte täytin 10 v.. No, ehkä tän vanhenemisenki vaan kestää. Ja eipä ainakaan kerkee hirveesti ikävä yllättään ton kiireen takia.

p.s. Millasia kokemuksia teillä on lomien saamisesta? Onko teijän rakas/te ite saanu joskus lomaa jonku juhlan takia, tai lomia ylipäänsä?

Tj yli 200 liikaa

Anteeks taas vähän pitkästä hiljaiselosta, mutta täälä lomapaikassa on vähä vanha ja kovaääninen kone, niin en oo kauheesti viittiny kirjotella. Loma on kyllä menny tosi nopeesti, mutta kassulla en ehkä pääsekään käymään koko loman aikana ku joku on vähä taas sekoillu vapaa-ajan kanssa. Piti olla haastattelut nyt kahtena iltana mutta ei ollukaan, eli oisin voinu mennä käymään sielä kun niillä nyt sitte oliki vapaa-aikaa klo 18-21. Ja nyt ne haastattelut on ehkä sit huomenna, kun mun pitäis mennä sinne käymään. Että näin, kiitos puolustusvoimat tästäkin. Eli eipä oo kauheesti iloo ollu siitäkään, että näin lähelle kasarmia oon päässy lomailemaan. Mutta kaikesta huolimtta on tuntunu ihanalta ku rakas on ollu n. 30 km päässä eikä n. 400 km päässä. Mutta jokatapauksessa on ollu rentouttava loma.

Ja tietenki plussaa oli se, että sunnuntaina nähtiin melkeen klo 23 asti. Ja muutenki, oli aika täydellinen viikonloppu, tunsin itteni taas ihan vastarakastuneeks, vaikka ollan jo pian 3 vuotta yhessä oltu. Mutta viikonlopusta lisää ens viikolla ku pääsen takas omalle koneelle.

Niin ja tosiaan, en viitti kuormittaa tätä hidasta konetta sillä, että kattoisin oikeen tj:n. Eikä nää aivot jaksa enää tähän aikaan ruveta laskeen. Tj:tä on kuitenki vielä ihan liikaa..

Tj 260, hajotusta ja unelmia

Leiri vähän hajottaa ainaki täälä päässä. Rakas oli koko viime viikon leirillä ja nyt ollu myös koko tän viikon. Onneks kulta oli kyllä viikonlopun kotona, mutta kyllä nyt silti hajottaa, ku ei voi olla oikeestaan ollenkaan yhteyksissä. Tänään esimerkiks on tullu vaan kolme viestiä, kun kullan leirin kipinävahdistakaan ei saa tekstata, että näin. Eli viestiä on tullu vaan aina silloin ku kulta on ollu menossa nukkumaan, mutta eihän se kauaa oo jaksanu sit valvoo, ku on paljo univelkaa ja rankat viikot takana. Ja ymmärtäähän sen. Ite olisin varmasti ihan rättiväsyny. Mutta kyllä se silti ottaa päähän, ku vielä ite kuitenki valvoo ja odottaa. No, pian on perjantai, enää yks päivä. Onneks!

Mutta niinhän se on, että suhteessa koetaan hyvät ja huonot asiat yhdessä. Tässä taas yks niistä huonoista. Leiritki pitää vaan jaksaa. Mutta enää 260 aamua jäljellä, ja jo yli 80 aamua takana.

Ootteko te miettiny sitä tunnetta tai fiilistä ku vihdoin tulee se Tj 0? Mä oon miettiny paljoki, uskon että tuun oleen ihan eufoorisessa tilassa ja oon aika varma, että herään ekana sunnuntaina vielä siihen ajatukseen, että se rakas pitäis viedä asemalle, mutta mikä onni ja autuus ku tajuaa että ei enää tarvikaan. Tj 0 tulee oleen varmaanki mun elämäni yks onnellisimmista päivistä, koska sit tiedän, että voidaan alottaa yhteinen elämä yhdessä, ilman mitään armeijoita sotkemassa siinä enää. Vaikka en usko, että ainakaan rahallisesti tulee mitenkään helppoo aluks oleen, mutta se fiilis ku saa kuitenki joka aamu herätä ton rakkaan vierestä. Noita hetkiä odotellessa.

Tj 262

Oho, nythän ollaan jo lokakuun puolella!

Anteeksi pitkästä hiljaiselosta, mutta on vaan jotenki nyt ollu ns. tylsää ja tavallista elämää. Koulua ja gines.

Gines oli aika rankka tällä kertaa, tai tunsin itteni tosi yksinäiseks. Näin mun ystäviä perjataina (21.9) ja oltiin vähä bailaas ja sitte näin mun hyvää ystävää lauantaina (22.9), mutta lauantai-illan vietin yksin, mikä ottiki sitte jotenki tosi koville ja tuntu, että lauantai ei lopu ikinä. No tuli se sunnuntai sieltä lopulta ja pelätty yo-kirjotus viikkoki.

Mulla oli kolmet kirjotukset, maanantaina oli äikän essee, keskiviikkona psyka ja perjantai huipentu matikkaan. Viimesten kirjotusten jälkeen oli ihan mahtava fiilis. Se vaan oli ihan uskomatonta. Koulu on siis aikalailla mun osalta ohi, parit pakolliset kurssit enää pitää kursia kasaan, mutta näillä näkymin musta on todellaki tulossa ylioppilas!

Perjantai oli kaikin puolin ihana. Just noi viimeset yo-kokeet ja sitte rakkaan paluu kotiin. Oli kyllä taas niin hieno tunne nähä toinen pitkän ajan jälkeen. Väsynyhän toi mun inttipoika oli, koska oli viiden päivän leiri takana ja vielä to-pe yönä oli ollu johtajakoulutus rata (tai joku tollanen) eli rakas oli nukkunu sellaset vähä yli 2h. No, perjantai silti meni valvoessa, koska juttua kahelta viimeseltä viikolta riitti todella paljon. Välillä inttijutut rupee melkeen jo pursuaan korvista ulos, mutta eipä se ole kuin vain  tämä vuosi.

Sitte lauantaina oliki jo taas aikanen herätys ku piti lähtee hoitaan kaupungille asioita. Kaupungissa meniki sitte monta tuntia. Kun päästin vihdoin takas kotiin niin katottiin leffaa ja syötiin mässyä. Oli ihana pitkästä aikaa vaan olla, ku on tullu mentyä tuuliviirinlailla joka viikonloppu. Sitten kun ilta rupes hämärtymään, ruvettiin valmistautuun mun ystävän synttäreille ja oli siis baari-ilta tiedossa. Oli tosi jees. Eihän tässä oo ku tullu bailattua joka viikonloppu, oho! Ei oo kyllä yhtään mun tapasta, mutta hauskaa on ollu vaikka melkeen joka viikonloppu onki menny vesilinjalla, paitsi viimesin ku rakas päätti olla kuskina. Ja totta kai perinteen mukaan myös riideltiin lauantaina, mutta eipä mistään sen suuremmasta, kunhan kitisin. Mutta nyt on asiat kyllä kaiken kaikkiaan hyvin meijän välillä ja taas tuntuu, että kyllä tästä kaikesta paskasta selvitään.

Sitte tuliki jo taas sunnuntai ja totuus iski taas ku salama kirkkaalta taivaalta. Päivä meni taas oikeestaan lähtöö valmistellen kunnes oli taas aika jättää hyvästit. Ei se ikinä kyllä kivaa ole, ja vielä näinki monen viikon jälkeen meinaa itku tulla vieläki hyvästellessä. No, onneks on vaan pari päivää niin rakas tulee takas kotiin. Mutta kyllä silti tänään taas ikävä on ollu kova ja tulipa muutama kyynelki tirautettua ku katoin yhtä leffaa.

Mutta niin ku sanottua, onneks ens viikonloppuun on enää muutama hassu päivä. Ja ens viikonloppuna meillä on matkaki tiedossa mun isovanhempien kanssa. Lähetaan nimittäin lomailemaan n. 30 km päähän kasarmista. On siis todella luksusviikko tulossa ku saan sunnuntaina ite viedä rakkaan kassulle ja seki tapahtuu vasta klo 22 jälkeen eikä jo n. klo 16. Voi olla, että tulee myös mahdollisuus päästä käymään kassulla joku ilta, jos vaan heillä aikataulut pitää. Ja samalla viikolla kun olen tuolla lomalla selviää myös pääseekö rakas Rukiin vai minne. Ihana ja jännä viikko siis tulossa tuosta ensi viikosta.

Mutta nyt tämä unelmoiva inttileski lähtee unten maille. Hyvät yöt sinnekin päin.

p.s. Rupee ikäkriisi painaan. Alle kuukausi niin täytän 20v. Hui!