Niinhän siinä sitte kävi, että lähti vissiin 11. antibioottikuuri käyntiin. Ja kuten eilen arvelin, niin korva- ja poskiontelotulehdushan se oli. Kivasti meni oikeestaan koko päivä apteekissa ja lääkärissä, ku yhteensä kolme tuntia noissa tuli aikaa vietettyä, mutta eihän sitä lomalla olekaan kuin aikaa. Voin kertoa, että ottaa päähän, koska mulla nää ei kauheen helposti paranekaan, ja nyt sain sitte vielä lähetteen lisätutkimuksiinki, että katotaan onko mun nenässä joku rankenteellinen vika, ku tää on kolmas poskiontelotulehdus 1,5 vuoden sisään. Että on taas jotain "odottamisen arvosta" tiedossa..
Mutta onneks tälle viikolle on jotain erityisen kivaaki tiedossa, sillä torstaina lähen isän, isän äidin ja siskon kanssa Ikeaan ja Ideaparkkiin. Se jos mikä piristää tälläsen mega tulehduksen keskellä. Eli ainaki ois vähä tarkotus tsekkailla huonekaluja tulevaa yhteenmuuttoa silmällä pitäen, koska on se kiva nähä niitä kalusteita ihan "livenäki" eikä vaan netistä kattomalla. Ja ideaparkissa sitte vähä shoppailua, ihanaa! Mutta jos löydän jotain sellasia must hankintoja ikeasta, voin yrittää vähä vääntää jotain kollaasia sitte tänneki.
Mutta sitte päivän biisiin, joka sopii hyvin kuvaamaan tuntojani tällä hetkellä. Kelly Clarkson - Stronger (What Doesen't Kill You)
Ja siis tää biisi puhtaasti tän kertsinsä takia. What doesn't kill you makes you stronger. Nyt todellaki pitää yrittää ajatella näin, vaikka antibiootteja onki tullu syötyä enemmän ku ois tarpeen.
Sitte ku tossa äsken etin tota biisi youtubesta huomasin siinä samalla Game of Thronesin kolmannen tuotantokauden trailerin, ja ajattelinpa nyt jakaa senki myös tässä.
Tätä uutta kautta ollaan rakkaan kanssa pian odotettu jo vuosi ja nyt se vihdoin tulee! Tai siis alkaa vähä yli kuukauden päästä. Mutta sitte toi traileri sai mut myös ajattelemaan sitä, että kuinka paljo meillä onkaan rakkaan kanssa yhteisiä intressejä elokuvien ja tv-sarjojen osalta. Me kummatki esimerkiks oltiin ihan sekasin Hobitsista ja käytiin kattoos se leffassa jopa kahteen otteeseen. Tykätään kummatki aika paljo fantasia leffoista.
Mutta toi väläys noista yhteisistä intresseistä sai vaan hymyileen, koska ois se ihan kamalaa, jos ei vois jakaa jonku rakkaan kanssa näitä kaikkia hyviä ja ihania leffoja/tv-sarjoja. Tähän yhteiseen intressiin kuuluu osittain myös musikaalit, ja huom nimenomaan hyvät sellaset, ja sen ansioista ollaanki menossa viikonloppuna kattoon Les Misérables.
Täälä koneen takana istun flunssan kourissa ja huomenna ois sitte tän takia tiedossa myös lääkäri. On nimittäin ilmeisesti korva- ja poskiontelotulehdus... Kiva. Mutta niinhän se on, että parhaat työntekijät sairastaa lomalla, ja musta tuntuuki, että teen aina niin. Viimesin flunssahan nimittäin oli joululomalla.
Mutta se siitä, ja sitte viikonloppuun. Perjantaina ei oikeestaan mitään sen ihmeempiä muuta ku, että haettiin ruokaa ja mentiin nukkumaan. Se on kyllä yllättävän ärsyttävää, että noi inttipojat on täälä vasta niin myöhään perjantai-iltana, niin että ei kerkee tekeen oikeestaan yhtään mitään. Mutta lauantaina oli jo vähä valosampaa, koska kuultiin, että saatiin jäädä rakkaan luo aivan kahestaan la-su. Se oli todellaki luksusta, ja voitte vaan kuvitella mitä siitä seuras ku rakkaan porukat paino oven perässään kiinni. Kyllä, koko lauantai ja sunnuntai täynnä todella läheistä yhteiseloa. No, tulihan siinä välissä vähä herkuteltua ja pari leffaaki katottiin ja totta kai myös putouksen finaali.
Sitte taas tuli se sunnuntai, ja kaikkihan tietää, että mihin se menee, eli siihen, että se rakas lähtee takas sinne kassulle. Ihan hirveeltähän se taas tuntu tollasen viikonlopun jälkeen. Kaikesta huolimatta saatiin (tai sain) taas riidan pystyyn joka on vieläki päällä, kylläkin jo tällä hetkellä vähä muotoa muuttaneena. Mua vaan rupee stressaan kaikki muuttoon liittyvät asiat niin paljo: kaikki kämpän hankkimiset, rakkaan välinpitämättömyys asiaa kohtaan, raha ja just nimenomaan se raha. Mun äitikään ei jaksa olla muistuttamatta siitä, kuinka mun pitäis painaa töitä 24/7, että selvittäis sitte syksyllä. Mutta miten ihmees kaikki muut on selvinny läpi opiskelijaelämän ja me ei selvittäis? No, aion joko hakee muihinki kouluihin tai sitte haen jotain vähä pysyvämpää työtä. Mutta sitte siinä tulee taas se ongelma, että mites sitte töitten kanssa, ku tulee ne pääsykokeet eteen yms. Huoh, ei elämä vaan oo aina niin kauheen helppoo.
Mutta sitte vähä mukavampiin asioihin, nimittän Oscar-gaalaan. Katoin lähes koko gaalan suorana tv:stä, ja olihan sielä taas niin upeita mekkoja, että oksat pois! Onko täälä jotain muita, jotka katto oscarit suorana? Mutta tästä saan nätisti vedettyä aasinsiltana sitte päivän biisiin, sillä biisinä toimii oscar-voittaja, nimittäin Adelen Skyfall.
Musta toi biisi voitti ihan oikeutetusti oscarinsa. Ei voi ku hattua nostaa. Tää kyseessä oleva elokuvaki kuulu meijän leffa valikoimaan viikonloppuna, ja en voi muuta ku suositella, sillä on ehkä paras Bond, minkä oon ikinä nähny.
Taas on pari päivää hurahtanu viime kirjotuksesta. En vaan tiedä kauheesti mistä kirjottaisin. Viikot menee samaa rataa. Ma-to harrastuksia, välillä myös töitä ja sit perjantaina rakas taas tulee kotiin ja sunnuntaina se taas lähtee. Meillä ei edes näillä näkymin oo tulossa mitään pidempiä lomia, sillä rakkaalla on ainaki yks gines, mikä sen pitää ottaa vapaaks. Elikä meillä on melkeen aika lailla kaikki lomat menny/menee gines viikonloppuihin. Kiva..
Mutta sitte taas toisaalta, kerkeisinkö edes näkemään sitä rakasta tällä hetkellä jos se olis täälä keskellä viikkoo? Sitä en tiedä, enkä osaa siihen vastata. Ehkä se selviää, tai sitten ei.
Nyt kyllä taas olo on aika lailla onnellinen, sillä hiihtoloma alkoi ja rakas tulee viikonloppu lomille. Eihän sitä paljoa muuta tarvikaan? Rakasta on taas ollut kova ikävä tällä viikolla, ja niin myös vissiin hänelläkin minua.
Intti on kyllä taas vaihteeksi myös ottanut päähän tällä viikolla. Tuntuu välillä, että se ei vaan ikinä lopu, ja välillä iltaisin mietin, että "ihanaa, taas yksi päivä vähemmän tätäki paskaa!" Koska meijän yhteinen elämä alkaa lähestulkoon heti intin jälkeen, ja vaikka se pelottaakin rahan osalta todella paljon, silti odotan sitä.
Istun juuri olohuoneessa ja radiosta pauhaa tämä biisi: Haloo Helsinki - Vapaus käteen jää.
Aluksi en tykännyt tästä biisistä sitten yhtään, mutta nyt jo tykkään tästä todella paljon. Tässä on joku todella tuttu lause/ajatus yms. -Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa- ainakin intin aikana tämä on tullut todella tutuksi varmasti molemmille osapuolille, vaikka se itse inttiläinen on varmasti hajoillut enemmän. Muutenki tän biisin melankolisuus sopii hyvin moneen intin aiheuttamaan tuskaan. Mutta siis kaiken kaikkiaan, ihan uskomattoman upee biisi ja upee sanoma!
Tasan 4 kuukautta jäljellä tätä helvettiä ja sitten se on ohi! Enää vissiin 3 ginestä edessä ainakin näillä näkymin, se saa jopa jo vähä hymyileen.
Auringon pilkottaminenki taivaalla on saanu mut ihan kesähöperöks, sillä oon ruvennu sunnitteleen erinäisiä kesämekon ompelu projekteja. Saas nähä saanko niitä koskaan valmiiks, into on ainaki vielä kova.
Mutta tosiaa, viikonloppuun ja viikonlopun treffeihin. Aamusta (klo 10) oli mulla kuoro esiintyminen, jonne rakas kiltisti tuli mukaan, sillä heti sen jälkeen oli treffien eka osa. Tiedossa oli kaks täidenäyttelyä, toinen oli nykytaidetta ja toinen valokuvanäyttely. Se valokuvanäyttely oli ehkä parhaita koskaan näkemiäni. Sen jälkeen käytiin kahvilla, ja sieltä sitte mun luokse, että pääsin suihkuun ja vaihtaan vaatteet, koska tiedossa oli inttileski ystäväiseni ja hänen poikaystävänsä (rakkaan inttikaveri myöskin) tapaamista. Käytiin myöskin heidän kanssaan kahvilla. Tämän jälkeen rakas sai valita leffan, ja leffaksihan se valitsi juuri ensi-iltaan tulleen A Good Day to Die Hard:in. Toisaalta ihan hyvä valinta, sillä alkoihan meidän suhdekin aikoinaan Die Hard 2:sta katsoessamme.
Tämän jälkeen oli tarkoitus hakea nouturuokaa aasialaisesta, mutta paikka olikin jo kiinni. Päädyimme sitte mäkkäriin hakemaan ison kasallisen kananugetteja. Kotiin päästyämme ja nugetit syötyämme oli aika hetki kölliä rakkaan kainalossa sohvalla, mutta eipä meidän treffit tosiaan siihen päättyneet. Olin vielä järjestänyt meille romanttisen piknikin huoneeni lattialle kynttilöiden ja rentouttavan musiikin kera, ja laitanpa myös nyt päivän biisiksi meidän piknik taustamusamme: Relaxing Sounds of Nature - Waves yms.
Tällästä sitte kuunneltiin. Oli kyllä tosi ihanaa, kunnes sitte ruvettiin syömään ja rakas sano, että se ei maista mitään. Sillä oli niin kova flunssa päällä, että makuaisti häipy hetkeks aikaa. Piknik ei muutenkaan menny oikeen sitte loppujen lopuks putkeen, niin päätettiin, että otettais se uusiks tulevana viikoonloppuna.
Toivon, että seuraava viikonloppu tulee pian, sillä minulla on jo kamala ikävä omaa rakastani. Onneks ollaan pian jo keskiviikossa.
Koko päivän on tullu vaan juostua tukka putkella hoitaen viikonlopulle juttuja sun muuta. Mutta vaikkaki vähän myöhässä niin silti, hyvää ystävänpäivää kaikki rakkaat lukijat!
Huomenna tiedossa aikanen herätys koska töitä, niin sitä pidemmittä puheitta päivän biisiin: Scorpions (yllätys yllätys) - Love Will Keep us Alive
Tähän on todellaki tehty monia ällösöpöjä kuva videoita. Kuuntelin tätä biisiä meijän alkuaikoina paljo. Biisissä on ihanat sanat jotka kolahtaa ainakin itselleni todella kovaa vielä tänä päivänäki. Mutta nauttikaa biisistä ja sen tuomasta tunteesta. Ja nauttikaa rakkaudesta, sitä ei oo ikinä liikaa! Mä meen nyt nukkumaan, ja uneksimaan tuosta omasta rakkaastani.
Eilen piti tulla kirjottamaan, mutta netti oli eri mieltä ja päätti pätkästä ittensä. No, tänään teen sitte sen mitä piti tehä eilen.
Tässä on taas tullu parina päivänä tehtyä sijaisuuksia ja eilen (tai siis tiistaina) jopa 8 tuntia! Mutta siitäki selvisin onneks kunnialla ja ihan hauskaahan se oliki ku sai opettaa kässää. Voi että ku oliki ollu ikävä virkkaamista sun muuta, ja nyt ajattelinki, että voisin virkata pari koria kotiinki.
Sitte eilen oli myös kuoro treenit, jotka oli tapansa mukaisesti aika intensiiviset 2 ja puol tuntia. Lauantaina on esiintyminenki tulossa ja biisit pitäis osata, mitä en vielä tee, eli niiden harjottelemista on huomenna sitte tiedossa runsaasti.
Huomenna on myös pikku siskoni penkkarit. En voi uskoa, että omista penkkareistani on jo vuosi! Justhan ne vasta oli? Eli penkkarit myös tarkottaa sitä, että enää muutama viikko niin ollaan oltu noin vuosi kaukosuhteessa rakkaan kanssa (miinus kesäkuu, jonka se onneks oli kotona).
Huomennahan on myös ystävänpäivä. Onko teillä tiedossa jotain erityistä huomiselle? Itselläni ei muuta kuin, että on vapaa päivä ja rutkasti rastissa olevia hommia. Ystävänpäivän vietto jää sitte sinne viikonlopulle, mutta se sitte kestääki perjantaista lauantai-iltaan.
Päivän biisinä toimii taas jälleen biisi jonka kuulin radiosta. Biisi on: Samae Koskinen - Spoon River.
Tää biisi saa aina hymyilemään, koska siitä asti ku kuulin tän ekan kerran oon halunnu uskoa, että näin se rakas tunsi silloin, ku se törmäs muhun koulussa. Kysyin, ja ainaki rakas mulle sano, että jep, just näin. En tosin lukenu enkä vieläkään lue kauheesti kirjoja, mutta kyllä rakas esim. katto Twilightin yksin, että se vois tulla kattoon mun kanssa New Moonin. Että kyllä seki on aikoinaan paljoki työtä tehny tän suhteen eteen.
Ja hyvä niin, sillä silloin ku se rakas rupes niitä tunteitaan mulle osottamaan 9. luokan ja lukion välisenä kesänä, niin en voinu edes kuvitella seurustelevani sen kanssa. Mutta ku muutama kuukausi meni, niin huomasin, että siinä oliki jotain, ja että meijän välillä oli jotain. Ja niin siinä sitte kävi ja tässä ollaan. Tälläki hetkellä kirjottelen tätä merkintään rakkaan vanhassa paidassa, joka sillä oli päällä ku me ekan kerran juteltiin yläasteella. Tää paita oli yks osasyy siihen, että miks juttelin sille.
Ja toi videohan on aivan ihana! Totta kai tällänen ikuinen romantikko tollasesta tykkää. Huomiseks voisin yrittää keksiä jonku ällösöpön videon. Saa nähä miten onnistun.
Taas yks kymppi vähemmän ja hyvä niin. Oli pitkästä aikaa myös onnistunu viikonloppu. Lauantaina käytiin kavereitten kanssa raxissa pitsalla ja sen jälkeen rakkaan kanssa käytiin kattoos Anna Karenina. Olipa hassu lavastus tossa edellä mainitussa leffassa, mutta muuten oli hyvä. Sit ku yhen leffan kattominen ei riittäny, niin käytiin vielä vuokraas FilmTownista pari leffaa lisää, ku sielä oli kaikki vuokraleffat eurolla! Siinäpä se ilta sitte meniki, leffoja ja putousta kattoen, kullan kainalossa.
Toinen leffoista oli the Avengers ja toinen Rock of Ages, mihin myös tän päivän biisi liittyy. Ja tässäpä nyt se päivän biisi: Rock of Ages - Waiting For a (girl) Boy Like You
Ihana leffa ja ihana kohtaus ja ihana biisi! Ainut et toi teatteriversiosta poistettu kohtaus (joka siis on tässä kuitenki) niin pilaa aika lailla ton hetken tunnelman, mutta ei voi mitään. Lauleskelin tätä rakkaan korvaan ja pusuteltiin. Eipä mulla kauheesti muuta tästä biisistä, biisi itse varmaan kertoo enemmän, kuin myös videoki.
Sitte sunnuntai meni taas perinteiseen tapaan, eli lähtöä valmistellen. Rakas joutu jo lähteen klo 15 aikoihin, koska sen piti mennä junalla, koska lomakyydit ei kulkenu tänään. Eli lähti taas tunti pois yhteisestä ajasta. Mutta onneks ens viikonloppu tulee pian, ainaki toivottavasti, koska nyt jo hirmu ikävä. Ja ens viikonlopulle onki jo aikamoiset suunnitelmat, sillä pidetään toisillemme treffiviikonloput ja mä alotan ens viikonloppuna. Mutta ens viikonlopusta sitte viikon päästä lisää, koska en halua pilata yllätystä jos vaikka rakas sattuis lukeen tätä.
Sitte oon tänään vähä pohtinu inttileskeyden hyviä puolia. Ja yks hyvä juttu on, että oon oppinu oleen yksikseni, vähä ehkä jopa liianki hyvin. Musta on tullu oikeen kunnon kotikissa ja viihdyn kotona, ku taas ennen piti olla koko ajan jotain tekemistä ja menoo. Toinen hyvä juttu on se, että oon taas saanu haalittua itelleni 4 musa harrastusta. Jos rakas ois kotona, niin en ois ottanu näin paljo harrastuksia, koska en kerkeis muuten näkeen rakasta. Nyt on sitte, kuoroo, laulutuntia, ja kahta eri bändiä. Näillä on sitte hyvinki viikko täytetty sijaisuuksien lisäks. Eli se siitä kotona olemisesta siis, ku viikko on kuitenki täytetty.
Tällä viikolla ei oo yhtään huvittanu kirjotella, vaikka tarkotus onki ollu. Intti vaan on ottanu niin pirun paljo tällä viikolla päähän. Tuntuu, että intti tekee tosta omasta rakkaasta hyvinki ajattelemattoman, ja aika usein tuntuu, että lomilla ei tuu sitte rakkaan osalta kauheesti ajateltua mua tai mitään muutakaan. Että kyllä, intti voi ottaa päähän vielä n. 7 kuukauden jälkeenki.
Elikä viime viikonloppu tiivistettynä: Hautajaiset suju hyvin, mutta viikonloppu rakkaan ja mun osalta ei niinkään. Tuntuu siltä ku ei oltais nähty pariin viikkoon. Meijän piti käydä sunnuntaina kahestaan kävelemässä sun muuta, mutta rakas tuliki kipeeks. Ja kuten voi ymmärtää, niin hautajaispäivänä ei paljoo kahestaan oltu. Nyt rakas on onneks jo terve ja pääsee huomenna lomille. Ja tiedossa oiski pieni parisuhde viikonloppu, raxia ja leffaa. Leffana toivottavasti Anna Karenina.
Tää viikko on menny töissä ja harrastuksissa. Joka ilta on ollu jotain harrastuksia, ja etenki harjotuksia kuoron osalta, koska huomenna on eka esintyminen ton kuoron kanssa mun osalta. Vähä jo jännittää, koska tänään tuli treeneissä ihan uusia juttuja. Mutta uskon, että se menee varmasti hyvin.
Sitte päivän biiseihin (kaks biisiä siitä syystä, että ei oo tullu niitä laitettua tällä viikolla ollenkaan):
Scorpions - Send Me an Angel.
Taas yks Scorpionsien biisi. Tää siks, koska tää on aina ja aina muistuttanu mua tosta omasta rakkaasta. Kyseessä olevaa biisiä on tullu esitettyäki muutamaan otteeseen, ja on vaan niin super kaunis melodialtaan ja sanoiltaan ja modulaatiotki sopii uskomattoman hyvin tähän. Rakas laitto mulle perjantaina viestiä junasta, että se kuuntelee tätä. Se on meijän kesken melkeen ku salakieltä, ja tarkottaa, että "ajattelen sinua".
Toinen biisi on: Cascada - Everytime We Touch.
Tän sain eilen laulutunnilla laulettavakseni. Vaikka onki vähä tällänen discohumppa niin sanat osu ja uppos. Tunnen hyvinki usein just näin, miten biisissä lauletaan. Totta kai tämäkin biisi tuo mieleen muistoja mm. ajalta kun olin 7. luokalla ja tämä soi mopodiscossa. Silloin tein kavereideni kanssa ikisinkku lupauksen, koska olimme niitä ei-niin-suosittuja-tyttöjä, ja näin ollen olimme seinäruusuina discossa. No, pari vuotta kun vierähti niin petin lupaukseni ja siitä n. vuoden päästä päädyin yhteen nykyisen rakkaani kanssa. Mutta ikinä ei vielä ole kaduttanut, että rikoin tämän ko. lupauksen, sillä niin paljon olen saanut sitte rakkautta osakseni.
I still hear your voice, when you sleep next to me. I still feel your touch in my dreams. Forgive me my weakness, but I don't know why Without you it's hard to survive.
'Cause everytime we touch, I get this feeling. And everytime we kiss I swear I could fly. Can't you feel my heart beat fast, I want this to last. Need you by my side. 'Cause everytime we touch, I feel the static. And everytime we kiss, I reach for the sky. Can't you hear my heart beat so... I can't let you go. Want you in my life. ♥
Tänään en pahemmin keksi kirjotettavaa. Päivä on menny vielä nopeempaa kuin aiemmat päivät menivät. Huomenna rakas tulee lomille, mutta ei ole siltikään kauhean hilpeä viikonloppu edessä. Ne hautajaiset mistä olen maininnut ovat lauantaina. Mutta ihanaa kaikesta huolimatta nähä se oma rakas, vaikka puhelimessa tulikin vähä tänään taas riideltyä, vaihteeksi.
Päivän biisinä on tänään: Whitesnake - Is this Love.
Kuulin tän tänään bänditreeneissä toisen bändin vetämänä. Huomasin siinä, että jos tää biisi esim. tulee radiosta niin tätä tulee lähes poikkeuksetta laulettua mukana. Luin myös äsken tän biisin sanoja, ja huomasin, että kuinka hyvin ne sopiikaan tähän aikaan. Suosittelen lukemaan/kuuntelemaan ne, sillä itselle ainakin kolahti. Sillä ainakin itselle tämä inttileskeily aika on ollut ikävöintiä ja kaikesta huolimatta sitä on siltikin miettinyt, että onko tämä juuri se mitä haluan. Is this love? Ainakin tällä hetkellä niin uskon ja haluan uskoa, että on myös tulevaisuudessa.
