Niin ne päivät vaan vähenee. Ihan pian puolet takana ja puolet edessä. Tuntuu hyvältä, vaikka toisaalta vielä on edessäki paljo.
On ollu aika kiireistä, koska rakas on ollu kotona jo huikeet 5 päivää ja vielä on onneks muutama päivä edessäki <3
Tiedän vaan jo nyt, että sunnuntaista tulee rankka päivä, koska rakas palaa takas kassulle, ja ikävä varmasti tulee olemaan kova. Tulevat gineksetki jo jännittää. Mutta eiköhän kaikesta selvitä samallalailla ku ollaan tähänki asti selvitty.
Hyvää joulua, vaikkaki vähä myöhässä, ja myös todella onnellista ja muistorikasta vuotta 2013! Olkoon se parempi vuosi kuin mennyt oli.
torstai 27. joulukuuta 2012
tiistai 18. joulukuuta 2012
Tj 185
Ihana viikonloppu takana, vaikkaki kiireinen.
Perjantaina taas kerittiin vaan puimaan intti jutut läpi ja sitte nukkumaan. Lauantaina alko sitte lahjamaratooni. Saatiin ostettuu aika lailla kaikki lahjat, ja päätettiin tehä sellanen juttu mitä tullaan jatkamaan tästä eteen päin joka joulu. Ostettiin meijän vanhemmille yhessä lahjat. Eli mä osallistuin siihen, mitä rakas oli ostaas sen vanhemmille ja toisin päin. Näin saatiin niille vähä kalliimmat lahjat yms. Tuntu kyllä tosi ihanalta, kun toi idea tuli sen rakkaan suusta. Se loi taas uskoa tulevaan.
Sitte ku oltiin juostu lahjat käytiin syömässä ja sitte oliki jo aika käydä kattoos Hobitti 3D. Oli kyllä mun mielestä ihan tajuttoman hyvä leffa ja vielä paremman siitä teki sen, että rakas tarjos sen.
Sunnuntaina oli sitte taas lähdön aika, mikä ei tälläkään viikolla ollu kauheen helppoo, ku piti taas riidellä. Mutta niinhän siinä taas tälläkin viikolla kävi, että itku tuli ku rakas astu bussiin. Mutta riita saatiin sovittua ja taas on asiat hyvin.
Illalla oli sitte tiedossa ystävien kanssa hengausta toisten ystävien keikalla. Tosi hyvän keikan nää jätkät veti kenen keikalla oltiin ja oli myös ihanaa tavata vanhoja ystäviä ja vaihtaa kuulumisia. Ja niinhän siinä lopulta taas kävi ku kotona oli tarkotus olla siinä n. klo 2 aikoihin, niin olinki kotona n. klo 5.30. Mutta eipä se mitään, hauskaa oli.
Tääki päivä on menny vielä samaisten ystävien kanssa, tai itseasiassa sen bändin kanssa mitä olin kattoos. Pakoilin niitten bänditreenejä kuokkiessa joulusiivousta ja hyvin onnistuin, koska siivous siirty huomiselle. Mutta huomenna onki sitte kuitenki tokaks vika päivä kotona ennen joulua, niin rupee kyllä tuleen vähä stressiä. Lähetään nimittäin keskiviikkona perheen kanssa Tukholmaan vähä lomaileen. Kiva reissu tulossa, mutta paremman siitä ois tehny rakkaan läsnäolo.
Mutta sitäkään asiaa ei saatu sopimaan, koska kulta on tällä hetkellä välisodassa, ja se tarkottaa myös sitä, että yhteydenpitoki on todella vähäistä tällä viikolla ja ikävä hirmuinen. Onneks sen jälkeen rakkaalla koittaa 8 päivän joululoma. Mutta miten hirveetä se sitte taas onkaan ku se lähtee takas kassulle.. No, se selviää sitte.
Mutta nyt nukkumaan, koska huomenna sata ja yks asiaa hoidettavana ennen matkaa.
Perjantaina taas kerittiin vaan puimaan intti jutut läpi ja sitte nukkumaan. Lauantaina alko sitte lahjamaratooni. Saatiin ostettuu aika lailla kaikki lahjat, ja päätettiin tehä sellanen juttu mitä tullaan jatkamaan tästä eteen päin joka joulu. Ostettiin meijän vanhemmille yhessä lahjat. Eli mä osallistuin siihen, mitä rakas oli ostaas sen vanhemmille ja toisin päin. Näin saatiin niille vähä kalliimmat lahjat yms. Tuntu kyllä tosi ihanalta, kun toi idea tuli sen rakkaan suusta. Se loi taas uskoa tulevaan.
Sitte ku oltiin juostu lahjat käytiin syömässä ja sitte oliki jo aika käydä kattoos Hobitti 3D. Oli kyllä mun mielestä ihan tajuttoman hyvä leffa ja vielä paremman siitä teki sen, että rakas tarjos sen.
Sunnuntaina oli sitte taas lähdön aika, mikä ei tälläkään viikolla ollu kauheen helppoo, ku piti taas riidellä. Mutta niinhän siinä taas tälläkin viikolla kävi, että itku tuli ku rakas astu bussiin. Mutta riita saatiin sovittua ja taas on asiat hyvin.
Illalla oli sitte tiedossa ystävien kanssa hengausta toisten ystävien keikalla. Tosi hyvän keikan nää jätkät veti kenen keikalla oltiin ja oli myös ihanaa tavata vanhoja ystäviä ja vaihtaa kuulumisia. Ja niinhän siinä lopulta taas kävi ku kotona oli tarkotus olla siinä n. klo 2 aikoihin, niin olinki kotona n. klo 5.30. Mutta eipä se mitään, hauskaa oli.
Tääki päivä on menny vielä samaisten ystävien kanssa, tai itseasiassa sen bändin kanssa mitä olin kattoos. Pakoilin niitten bänditreenejä kuokkiessa joulusiivousta ja hyvin onnistuin, koska siivous siirty huomiselle. Mutta huomenna onki sitte kuitenki tokaks vika päivä kotona ennen joulua, niin rupee kyllä tuleen vähä stressiä. Lähetään nimittäin keskiviikkona perheen kanssa Tukholmaan vähä lomaileen. Kiva reissu tulossa, mutta paremman siitä ois tehny rakkaan läsnäolo.
Mutta sitäkään asiaa ei saatu sopimaan, koska kulta on tällä hetkellä välisodassa, ja se tarkottaa myös sitä, että yhteydenpitoki on todella vähäistä tällä viikolla ja ikävä hirmuinen. Onneks sen jälkeen rakkaalla koittaa 8 päivän joululoma. Mutta miten hirveetä se sitte taas onkaan ku se lähtee takas kassulle.. No, se selviää sitte.
Mutta nyt nukkumaan, koska huomenna sata ja yks asiaa hoidettavana ennen matkaa.
torstai 13. joulukuuta 2012
Tj 189
Onpa taas menny pitkä aika tässä kirjottamisten välissä, mutta elämä onki kyllä ollu nyt yhtä hullun myllyä.
Alotan vaikka viime viikon tiistaista.
Tiistaina lähin heti aamusta hoitaan asioita juhlia varten. Käytiin äidin kanssa ostamasa kynttilöitä, meikkejä, juomia yms. Kaikkea, mitä pitää viimetingassa vasta hankkia. Mulla oli myös samana päivän treenit koululla, siitä miten juhla sielä menee ja kavereiden kanssa myös treenasin biisiä, minkä esitin sitte mun juhlissa. No, kuten olettaa saattaa, tiistaina valvoin todella myöhään järjestellen kaikkee ja jännittäen. Nukuin sellaset 3 tuntia, koska jännitti se puheen pitäminen todella paljon.
Sitte vihdoin koitti se odotettu 5.12. Aamulla mulla oli aika kampaajalle, missä mulle loihdittiin ihanaakin ihanampi kampaus ja samoin meikki. Sieltä sitte juoksu jalkaa juoksin lakituspaikalle pinkki mekko päällä heiluen ja lakki vielä kädessä.
Lakituspaikalle päästyäni oli jännitys jo hurjan kova, en ollut edes saanut syötyä aamulla muuta kuin yhen banaanin. Siitä se sitte lähti se lakitustilaisuus kumminkin käyntiin ja fiilikset oli ihan katossa, en oo pitkään aikaan varmaan hymyilly niin paljo. Oli ehkä elämäni yks hienoimpia hetkiä vetää valkolakki päähän. Tais siinä muutaman onnenkyynelki vierähtää. Tuntu vaan, että se oli niin ansaittu, koska oon tehny niin paljo töitä ton lukion eteen. Niin, ja kaikesta jännityksestä huolimatta puhe meni tosi hyvin.
Siitä sitte lähettiin kotiin, missä sain vihdoin syötyäki jotain. Mutta kotoo oli sitte jo kiire järjesteleen juhlapaikkaa. Sielä se kiire sitte alkoki. Eka pöydät kuntoon ja sitte ruuat esille. Onneks meillä oli kaks tarjoilijaa auttaas, ei oltais selvitty ilman niitä. Sitte sain vihdoin vaihdettua vaaleanpunaisen tylliunelman päälleni. Ja siitä alko sitte toinen rumba. Seisoin eteisessä lähes koko illan. Ihmisiä tuli sisälle lähes kaksi tuntia juhlien alusta lähtien, ja sitten kun kaikki oli saapunut paikalle, niin ensimmäiset jo lähti, eli sitten sain jatkaa seisomista eteisessä. No, vihdoin jossain vaiheessa pääsin istuun hetkeks kavereitten kanssa, ja sain syötyä. Mutta esim. kakkua en kerinny syömään ku vasta kotona seuraavana päivänä.
Kun olin saanut syötyä, tuli oma vuoroni laulaa. Sekin meni ihan ok, vaikka olisi toki voinut paremminkin mennä. Sen jälkeen ystäväni lauloi, joka sai minut kyyneliin laulamalla Katri Ylanderin Rakkaus ei rapistu - laulun. Siinä kohtaa tuli niin hirvee ikävä tota omaa rakasta, että ei voi olla tottakaan. Kyllä sen rakkaan puuttumisen huomasi koko illan, ja vielä senkin tosi seikan, että saimme puhuttua n. 5 min, koska hän oli leirillä.
Kun itkut oli itketty tuli bändi paikalle ja oli aika ruveta tanssimaan. Olisin uskonut, että vanhempi väki tanssisi enemmän, mutta ei, ne oli ystäväni jotka räjäyttivät pankin. Ystäväni bailasivat lähes koko sen ajan mitä bändi oli paikalla. Vau! Tuli yhdenkin ystävän kanssa tanssittua ihan foxstrottia ja toisen ystävän kanssa rokkia.
Sitten kun bändi lopetti oli aika siirtyä baariin jatkoille. Baarissa tuli juotua liekehtivä shotti ja kuoharia ja shangriaa. En ehkä ole ikinä ollut niin tuiterissa kuin tuolloin, vaikka en tapaa yleensä juoda kauheasti kun olen ulkona, mutta nyt tyhjään mahaan, niin se jo tuntuikin jossain. Baarista kun pääsin kotiin rupesin avaamaan lahjoja ja siinähän menikin sitte aamuun asti ja menin nukkumaan siinä klo 7 aikaan. Oli kyllä ihan uskomatoman hieno ja unohtumaton päivä. Ainut vaan, että vielä paremman päivästä olisi tehnyt rakkaan läsnäolo.
Torstaina juhlat jatkuivat, mutta vähän rauhallisemmissa merkeissä. Juhlimme kaverin luona Suomen itsenäisyyttä syömällä tortilloja, juomalla kuoharia, katsomalla Linnan juhlia ja saunomalla. Oli tämäkin todella mukava ilta. Tämän jälkeen inttileski ystäväni tuli luokseni yöksi. Mukavaa siis todellakin oli.
Perjantaina olikin jo paluu arkeen. Shoppailua ja töitä. Rakaskin onneksi tuli kotiin jo sitte perjantaina.
Lauantaina sitte taas tapahtui. Oli tiedossa taas kampauksen tekoaa ja meikkausta, mutta tällä kertaa ystäväni toimesta. Rakaskin pääsi näkemään samalla yhtä ystäväänsä kun minä olin laitettavana. Hiukset ja meikki oli taas aivan ihanat, tästä iso kiitos ystävälleni. Sen jälkeen olikin aika mennä valokuvaukseen. Olin hiukan pettynyt kuvaukseen, sillä minusta ja rakkaasta otettiin vain yksi asetelma, vaikka minä olisin halunnut useamman.
Kuvauksen jälkeen olikin sitte yllätyksen aika. Olin siis varannut minulle ja kullalle mini sviitin. Rakashan oli kyllä ihan puulla päähän lyöty. Kun pääsimme huoneeseen laittoi hän heti poreammeen päälle ja meni istumaan sinne ja sanoi, että: "on tää vähä eri ku leirillä". Varmasti olikin. Kävimme myös syömässä kolmen aterian illallisen. Ja en möyskään ehkä ole ikinä ollut niin paljon alasti kuin tuon 18 tunnin aikana! Oli kyllä myös ihan uskomattoman ihana viikonloppu. Harmi vain kun se loppui vähän kesken. Sunnuntaina oli taas aika viedä rakas asemalle, missä sitte pääsi itku. En tajua, nyt oon ruvennu itkeen lähes joka sunnuntai kun vien rakkaan. Ei siihen vaan totu, vaikka pian puoli vuotta takana armeijaa.
Maanantaina oli sitten taas aika mennä sijaistamaan, ja sitä olenkin tämän viikon tehnyt. Opettanut äikkää 7-9 luokkalaisille. Rankkaa se on, täytyy kyllä nostaa hattua opettajille. Tänään oli onneks yksi vapaa päivä, että sain univelatkin nukuttua pois ja saan ehkä hoidettua joitaina asioita, saa nähä.
Onneks huomenna on jo taas perjantai ja rakas tulee kotiin. Ikävä on ollut todella kova. Ja suhde on parantunut todella paljon. En tiedä, miten tässä yhtäkkiä näin on käynyt, mutta en valita. En ehkä niuhota enää kaikista pienistä asioista ja tuntuu, että rakaskin on ruvennut panostamaan enemmän.
Ja ai niin, eilenhän oli tämä maaginen 12.12.12. Toivoin, että jotain erikoista olisi tapahtunut yms, mutta ei mitään ja nyt vähän harmittaa, sillä totahan ei enää tule uudelleen minun elinaikanani. No, onneks on vielä ensi vuonna 11.12.13. Ehkä silloin jotain?
P.s. Unohdin ihan kertoa lahjoistani. Sain paljon kalevalaa, rahaa ja lahjakortteja, mikä oli todella kivaa. Kalevalalta sain vanamosta kaulakorun, korvikset ja sormuksen. Lumihiutale sarjasta sain rakkaalta sen kaulakorun.
Alotan vaikka viime viikon tiistaista.
Tiistaina lähin heti aamusta hoitaan asioita juhlia varten. Käytiin äidin kanssa ostamasa kynttilöitä, meikkejä, juomia yms. Kaikkea, mitä pitää viimetingassa vasta hankkia. Mulla oli myös samana päivän treenit koululla, siitä miten juhla sielä menee ja kavereiden kanssa myös treenasin biisiä, minkä esitin sitte mun juhlissa. No, kuten olettaa saattaa, tiistaina valvoin todella myöhään järjestellen kaikkee ja jännittäen. Nukuin sellaset 3 tuntia, koska jännitti se puheen pitäminen todella paljon.
Sitte vihdoin koitti se odotettu 5.12. Aamulla mulla oli aika kampaajalle, missä mulle loihdittiin ihanaakin ihanampi kampaus ja samoin meikki. Sieltä sitte juoksu jalkaa juoksin lakituspaikalle pinkki mekko päällä heiluen ja lakki vielä kädessä.
Lakituspaikalle päästyäni oli jännitys jo hurjan kova, en ollut edes saanut syötyä aamulla muuta kuin yhen banaanin. Siitä se sitte lähti se lakitustilaisuus kumminkin käyntiin ja fiilikset oli ihan katossa, en oo pitkään aikaan varmaan hymyilly niin paljo. Oli ehkä elämäni yks hienoimpia hetkiä vetää valkolakki päähän. Tais siinä muutaman onnenkyynelki vierähtää. Tuntu vaan, että se oli niin ansaittu, koska oon tehny niin paljo töitä ton lukion eteen. Niin, ja kaikesta jännityksestä huolimatta puhe meni tosi hyvin.
Siitä sitte lähettiin kotiin, missä sain vihdoin syötyäki jotain. Mutta kotoo oli sitte jo kiire järjesteleen juhlapaikkaa. Sielä se kiire sitte alkoki. Eka pöydät kuntoon ja sitte ruuat esille. Onneks meillä oli kaks tarjoilijaa auttaas, ei oltais selvitty ilman niitä. Sitte sain vihdoin vaihdettua vaaleanpunaisen tylliunelman päälleni. Ja siitä alko sitte toinen rumba. Seisoin eteisessä lähes koko illan. Ihmisiä tuli sisälle lähes kaksi tuntia juhlien alusta lähtien, ja sitten kun kaikki oli saapunut paikalle, niin ensimmäiset jo lähti, eli sitten sain jatkaa seisomista eteisessä. No, vihdoin jossain vaiheessa pääsin istuun hetkeks kavereitten kanssa, ja sain syötyä. Mutta esim. kakkua en kerinny syömään ku vasta kotona seuraavana päivänä.
Kun olin saanut syötyä, tuli oma vuoroni laulaa. Sekin meni ihan ok, vaikka olisi toki voinut paremminkin mennä. Sen jälkeen ystäväni lauloi, joka sai minut kyyneliin laulamalla Katri Ylanderin Rakkaus ei rapistu - laulun. Siinä kohtaa tuli niin hirvee ikävä tota omaa rakasta, että ei voi olla tottakaan. Kyllä sen rakkaan puuttumisen huomasi koko illan, ja vielä senkin tosi seikan, että saimme puhuttua n. 5 min, koska hän oli leirillä.
Kun itkut oli itketty tuli bändi paikalle ja oli aika ruveta tanssimaan. Olisin uskonut, että vanhempi väki tanssisi enemmän, mutta ei, ne oli ystäväni jotka räjäyttivät pankin. Ystäväni bailasivat lähes koko sen ajan mitä bändi oli paikalla. Vau! Tuli yhdenkin ystävän kanssa tanssittua ihan foxstrottia ja toisen ystävän kanssa rokkia.
Sitten kun bändi lopetti oli aika siirtyä baariin jatkoille. Baarissa tuli juotua liekehtivä shotti ja kuoharia ja shangriaa. En ehkä ole ikinä ollut niin tuiterissa kuin tuolloin, vaikka en tapaa yleensä juoda kauheasti kun olen ulkona, mutta nyt tyhjään mahaan, niin se jo tuntuikin jossain. Baarista kun pääsin kotiin rupesin avaamaan lahjoja ja siinähän menikin sitte aamuun asti ja menin nukkumaan siinä klo 7 aikaan. Oli kyllä ihan uskomatoman hieno ja unohtumaton päivä. Ainut vaan, että vielä paremman päivästä olisi tehnyt rakkaan läsnäolo.
Torstaina juhlat jatkuivat, mutta vähän rauhallisemmissa merkeissä. Juhlimme kaverin luona Suomen itsenäisyyttä syömällä tortilloja, juomalla kuoharia, katsomalla Linnan juhlia ja saunomalla. Oli tämäkin todella mukava ilta. Tämän jälkeen inttileski ystäväni tuli luokseni yöksi. Mukavaa siis todellakin oli.
Perjantaina olikin jo paluu arkeen. Shoppailua ja töitä. Rakaskin onneksi tuli kotiin jo sitte perjantaina.
Lauantaina sitte taas tapahtui. Oli tiedossa taas kampauksen tekoaa ja meikkausta, mutta tällä kertaa ystäväni toimesta. Rakaskin pääsi näkemään samalla yhtä ystäväänsä kun minä olin laitettavana. Hiukset ja meikki oli taas aivan ihanat, tästä iso kiitos ystävälleni. Sen jälkeen olikin aika mennä valokuvaukseen. Olin hiukan pettynyt kuvaukseen, sillä minusta ja rakkaasta otettiin vain yksi asetelma, vaikka minä olisin halunnut useamman.
Kuvauksen jälkeen olikin sitte yllätyksen aika. Olin siis varannut minulle ja kullalle mini sviitin. Rakashan oli kyllä ihan puulla päähän lyöty. Kun pääsimme huoneeseen laittoi hän heti poreammeen päälle ja meni istumaan sinne ja sanoi, että: "on tää vähä eri ku leirillä". Varmasti olikin. Kävimme myös syömässä kolmen aterian illallisen. Ja en möyskään ehkä ole ikinä ollut niin paljon alasti kuin tuon 18 tunnin aikana! Oli kyllä myös ihan uskomattoman ihana viikonloppu. Harmi vain kun se loppui vähän kesken. Sunnuntaina oli taas aika viedä rakas asemalle, missä sitte pääsi itku. En tajua, nyt oon ruvennu itkeen lähes joka sunnuntai kun vien rakkaan. Ei siihen vaan totu, vaikka pian puoli vuotta takana armeijaa.
Maanantaina oli sitten taas aika mennä sijaistamaan, ja sitä olenkin tämän viikon tehnyt. Opettanut äikkää 7-9 luokkalaisille. Rankkaa se on, täytyy kyllä nostaa hattua opettajille. Tänään oli onneks yksi vapaa päivä, että sain univelatkin nukuttua pois ja saan ehkä hoidettua joitaina asioita, saa nähä.
Onneks huomenna on jo taas perjantai ja rakas tulee kotiin. Ikävä on ollut todella kova. Ja suhde on parantunut todella paljon. En tiedä, miten tässä yhtäkkiä näin on käynyt, mutta en valita. En ehkä niuhota enää kaikista pienistä asioista ja tuntuu, että rakaskin on ruvennut panostamaan enemmän.
Ja ai niin, eilenhän oli tämä maaginen 12.12.12. Toivoin, että jotain erikoista olisi tapahtunut yms, mutta ei mitään ja nyt vähän harmittaa, sillä totahan ei enää tule uudelleen minun elinaikanani. No, onneks on vielä ensi vuonna 11.12.13. Ehkä silloin jotain?
P.s. Unohdin ihan kertoa lahjoistani. Sain paljon kalevalaa, rahaa ja lahjakortteja, mikä oli todella kivaa. Kalevalalta sain vanamosta kaulakorun, korvikset ja sormuksen. Lumihiutale sarjasta sain rakkaalta sen kaulakorun.
tiistai 4. joulukuuta 2012
Tj 199
Sataset paukku, jei!!! Niin ne päivät kuluu vaan, mutta hyvä niin!
Ja nyt on myös enää yksi kokonainen päivä siihen, että musta tulee ylioppilas. Tuntuu niin uskomattomalta, ku justhan vasta painin niitten kirjotusten kanssa. Eli siis kiireinen viikko tulossa juhlien yms kanssa.
Ja niin, niinhän siinä muuten nyt sitte kävi, että rakas ei pääsekään sinne juhliin. Että näin taas tuli paskaa niskaan. Kuinka paljo muuten voikaan intin aikana mennä asiat päin mäntyä? Eipä tästä enää kauheen paljoo enempää.
Ei oo myöskään kotona kauheen kivaa, kun tietää, että rakas ei viihdy enää intissä. Koko alku viikon rakas on hajoillut vähä väliä. No kunhan ens viikonloppu koittaa, niin asiat on jo paremmin, yks leiri vähemmän ja oon myös keksiny meille kaikenlaista jännää tekemistä, sillä juhlitaan sitte kahestaan mun valmistujaisia.
Mutta viime viikonloppu oli aika kiireinen taaskin, Oli kavereiden kanssa pikkujoulun viettoa ja siskon synttäreitä, ja siinä se oikeestaan meniki. Ja totta kai oli taas jotain pientä sanaharkkaa rakkaan kanssa, mutta enää se oli enemmänki sellasta kovaan ääneen puhumista. Meijän suhde on siis taas vakaammalla ja paremmalla pohjalla, ainakin itestäkin tuntuu nyt paljon, paljon paremmalta. Ja ikäväkin on ollut kirmuinen koko alku viikon, eikä asiaa auta yhtään se, että tuntuu, että viikko olisi jo lopussa, vaikka se ei ole edes kunnolla vielä alkanut.
Ollaan muuten huomattu tässä rakkaan kanssa, että meille on muodostunu sellanen "telepaattinen" yhteys. Esim, ollaan tässä vuorotellen arvailtu toistemme järjestämiä yllätyksiä, vaikka ne on todellakin ollut yllätyksiä, eikä niistä ole etukäteen puhuttu. Tietenkin tässä on ollut päiviä, mihin on voinut liittää yllätyksiä, niin että on voinut arvata jotain olevan tulossa. Tai sitte sitä vaan rupee tuntemaan toisen niin hyvin. En tiedä.
Mutta nyt vois pian ruveta nukkumaan, sillä todella pitkä päivä takana, mihin on mahtunut, kuoro, bänditreenit, töitä, asioitten hoitoa ja puheen valmistelua (pidän ylioppilaan puheen koulumme juhlassa). Huomisesta on tulossa aikalailla samanlainen päivä. Jos ei yhtä kiireinen, niin ehkä jopa kiireisempi. Enkä meinaa uskoa, että ylioppilasjuhlani ovat niin pian.
p.s. Anteeksi sekavasta tekstistä, se on yhtä sekaisin kuin päivänikin oli.
Ja nyt on myös enää yksi kokonainen päivä siihen, että musta tulee ylioppilas. Tuntuu niin uskomattomalta, ku justhan vasta painin niitten kirjotusten kanssa. Eli siis kiireinen viikko tulossa juhlien yms kanssa.
Ja niin, niinhän siinä muuten nyt sitte kävi, että rakas ei pääsekään sinne juhliin. Että näin taas tuli paskaa niskaan. Kuinka paljo muuten voikaan intin aikana mennä asiat päin mäntyä? Eipä tästä enää kauheen paljoo enempää.
Ei oo myöskään kotona kauheen kivaa, kun tietää, että rakas ei viihdy enää intissä. Koko alku viikon rakas on hajoillut vähä väliä. No kunhan ens viikonloppu koittaa, niin asiat on jo paremmin, yks leiri vähemmän ja oon myös keksiny meille kaikenlaista jännää tekemistä, sillä juhlitaan sitte kahestaan mun valmistujaisia.
Mutta viime viikonloppu oli aika kiireinen taaskin, Oli kavereiden kanssa pikkujoulun viettoa ja siskon synttäreitä, ja siinä se oikeestaan meniki. Ja totta kai oli taas jotain pientä sanaharkkaa rakkaan kanssa, mutta enää se oli enemmänki sellasta kovaan ääneen puhumista. Meijän suhde on siis taas vakaammalla ja paremmalla pohjalla, ainakin itestäkin tuntuu nyt paljon, paljon paremmalta. Ja ikäväkin on ollut kirmuinen koko alku viikon, eikä asiaa auta yhtään se, että tuntuu, että viikko olisi jo lopussa, vaikka se ei ole edes kunnolla vielä alkanut.
Ollaan muuten huomattu tässä rakkaan kanssa, että meille on muodostunu sellanen "telepaattinen" yhteys. Esim, ollaan tässä vuorotellen arvailtu toistemme järjestämiä yllätyksiä, vaikka ne on todellakin ollut yllätyksiä, eikä niistä ole etukäteen puhuttu. Tietenkin tässä on ollut päiviä, mihin on voinut liittää yllätyksiä, niin että on voinut arvata jotain olevan tulossa. Tai sitte sitä vaan rupee tuntemaan toisen niin hyvin. En tiedä.
Mutta nyt vois pian ruveta nukkumaan, sillä todella pitkä päivä takana, mihin on mahtunut, kuoro, bänditreenit, töitä, asioitten hoitoa ja puheen valmistelua (pidän ylioppilaan puheen koulumme juhlassa). Huomisesta on tulossa aikalailla samanlainen päivä. Jos ei yhtä kiireinen, niin ehkä jopa kiireisempi. Enkä meinaa uskoa, että ylioppilasjuhlani ovat niin pian.
p.s. Anteeksi sekavasta tekstistä, se on yhtä sekaisin kuin päivänikin oli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)