Tj 141

Päivä on taas kiitäny ohi. Tänään tapasin yhen ystävän ja kävin laulu- ja teoriatunnilla. Näiden jälkeen kävin moikkaamassa äitiä ja sitten kun tulin kotiin niin kello olikin jo melken kymmenen. Että on todellakin aika ruvennu lipuun läpi sormien.

Huomenna taas sijaistamaan kuudeks tunniks. Ois tiedossa matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Vähä jännittää, koska fysiikka ja kemia ei oo niitä mun vahvimpia aineita..

Rakkaallakin onneksi jo huomenna tuo morttileiri loppuu, niin pääsee taas kunnolla yhteyksiin tuonne inttiinkin päin. Mutta täytyy sanoa, että todella nopeasti menny tämä kolmen päivän leiri.

Tänään on tullut myös mietittyä tuota yhteenmuuttamista ja siihen kuuluvia raha-asioita, koska tuntuu, että rahat (lue tuet) eivät voi millään riittää vuokraan, sähköön, veteen, ruokaan ja autoon. No, ensi vuonnahan se selviää, että miten se sitten onnistuukaan se eläminen.

Sitten sen pidemmittä puheitta, päivän biisi: Love Theme elokuvasta Star Wars - Across the Stars.

En ollu ennen rakkaan tapaamista nähny tätä elokuvasarjaa. Katotiin nää yhessä ihan meijän alkuaikoina ja tykästyin jo silloin tähän kappaleeseen hirmuisesti. Tähänä kappaleeseen liittyy myös muisto siitä kuinka istun rakkaan sylissä ja datataan sylikkäin ihan meijän alkuaikoina. Eli hyvin tunnepitonen biisi, sekä muistoiltaan että melodialtaan. Kappaleessa on jotain hyvin kaunista ja silti jotain todella synkkää. Kappale on myös hyvin hauras, tuntuu kun se voisi hajota minä hetkenä hyvänsä. Kappaleesta voi myös kuulla rakkauden tuskan, mitä esimerkiksi ikävä välillä teettää. Nykyään tämä biisi aiheuttaa minulle kylmiäväreitä ja saa kyyneleet silmiini lähes joka kerta kun tämän kuulen/kuuntelen.

Tj 142

Tänään oon ollu suhteellisen hyvä päivä, paitsi ilta sitäki huonompi. Hyvää päivässä oli isovanhempien näkeminen, ystävän tapaaminen ja kuorotreenit. Huonoa on ollu puhelun odottaminen siitä klo 22 asti, ja vieläkin odottelen. Voiko joku asia olla vielä raivostuttavampaa kuin jonkun odottaminen?

Eli ei tästä päivästä sen enempää. Sitte päivän biisiin: Nickelback - Gotta Be Somebody

Tää biisi oli aikoinaan sellanen mun voima biisi. Ennen myös tehtiin rakkaan kanssa silleen, että käveltiin toisiamme vastaan ku toinen oli tulossa toisen luo. Silloin myös tapasin kuunnella tätä ja hymyillä. Tää oli täydellinen sellanen kävelybiisi. Ja sanathan sopi tollaseen hetkeen paremmin ku hyvin. Ehkä tää taas antaa voimaa niin ku ennenki, toivottavasti.

Tj 143

Eipä voi sanoo, että viikko alko kauheen hyvin. Nukuin pommiin ja heräsin klo 7.40 kun eka tunti sijaistamista alkoi jo klo 8.10. No, onneksi olin sitten koulussa klo 8.13, eli en ihan kamalasti myöhästyny. Tunnit sitten taas, olivat täysin kaaosta. Oppilaat seilasivat ympäri luokaa ja huusivat toisilleen. Eli tunneista ei meinannu tulla yhtään mitään. Ehkä kamalin päivä sijaisen tähän mennessä. No, torstaina paremmalla onnella uudestaan.

Tuntien jälkeen kävin poikaystävän äidin kanssa hoitamassa pari hautajais juttua kuntoon ja sitten kun pääsin kotiin niin söin ja nukahdin. Nukuin sellaset kevyet 2,5 tunnin päikkärit, eli toiki jo vähä kertoo päivän rankkuudesta. Herättyäni päätin soittaa inttileski ystäväiselleni, jonka kanssa tulikin sitte vaihdettua kuulumisia yli tunnin ajan. Äiti tykkää taas varmaan puhelinlaskusta.. Mutta toi puhelu todellaki piristi päivää, tais olla kyllä yks päivän kohokohdista.

Ton puhelun jälkeen alkoikin sitten iltapuhelun odottaminen, ja sitähän sai taas odotellakin. Rakas on tämän viikon joukkueenjohtaja, eli vetää iltavahvarit yms. Eli kaiken tuon jälkeen kerittiin juttelemaan n. 20 minuuttia kunnes rakas sanoi, että tuli hiljaisuus. Olen huomannut, että armeija-aikana puheenaiheiden laatu on huonontunu ja puhuminen yleensäki vähentyny. Yleensä puheluun kuuluu paljon valittamista siitä, kun se intissä oleva ei ole ollut yhteydessä vaikka niin lupaili. Mutta toisaalta, kyllähän sen ymmärtää, että tekemistä on paljon, mutta eihän sitä tyttöystävääkään saa unohtaa. Onhan sentään vielä 5 kuukautta inttiä edessäki.

Mutta se siitä, ja sitten päivän biisiin: Patrick Swayze - She's like a wind.

Tää biisi tuli tänään just iltapuhelun aikana radiosta. Kaunis biisi ja videossa pyörivä Dirty Dancing -elokuva on hyvä. Välillä sitä toivoo, että sais vielä tollasta intohimoo omaan suhteeseensa, mitä videolla näkyy, ja kyllähän sitä välillä onki, mutta vähä liian vähä mun makuun. Mutta toisaalta, kyllähän sen ymmärtääki, ku ollaan jo tunnettu yli viis vuotta ja seurusteltu yli kolme vuotta. Ja onhan suhteeseen ajan myötä tulla kaikennäköstä muuta, mitä esim. alkuaikoina ei ollu, vaikka silloin just oli tollasta intohimoo. Ja osa elokuvan intohimostahan tulee tuosta tanssista, ja ketä ei haluais osata tanssia kuin Baby ja Johnny tanssivat elokuvassa. Minä ainakin haluaisin, ja ehkä vielä joskus opettelenkin. Siitä tulikin mieleen, leffan voisi vaikka katsoakin joku päivä.

Tj 144

Heti petin lupaukseni, enkä laittanukaan päivän biisiä joka päivä. Mutta ehkä saan anteeks tän mokani, koska ku rakas tulee lomille, niin ei aika melkeen riitä mihinkään. Eli, ehkä pyrin siis päivittämään ainaki arkisin, tai ainaki silloin ku rakas ei oo lomilla.

Viikonloppu meni ihan kivasti. Perjantaina olin taas sijaistamassa ja sit kävin sielä lääkärissä. Patti ainaki vaikutti ihan harmittomalta kudospatilta, mutta kontrollissa pitää käydä vielä toukokuussa. Ja ottivat siis vasta pelkän ultraäänen, ku ei tän ikäsiltä vielä kauheesti oteta mammografiaa. No, onneks saa ees hetkeks huokasta helpotuksesta. Sit kävin myös äidin ja äidin avomiehen ja parin perhetuttavan kanssa pitsalla ennen ku se rakas tuli lomille. Sitte se rakas taas tuli siinä klo 21 aikaan, eli eipä perjantaina paljo muuta keritty ku mennä nukkumaan.

Lauantaille oli sitte ohjelmaa. Käytiin hoitaas asioita kaupungissa pariinkin otteeseen, mikä sai mut raivon partaalle, koska se olin minä sitte joka ajo edes takas. Tuntuu muutenki, että koko viikko on tullu elettyä kaikkien muiden ehdoilla, eikä ollenkaan omilla. Eli riidanhan taas sain pystyyn, mutta lepytelläkseen mua vei rakas mut kahville. Ja auttohan se, vaikka se kahville vienti rakkaalla oliki aika kiven alla, on toi rakas meinaan vähä pihi.

Sitte ku oltiin tarpeeks juostu kaupungilla, niin piti lähtee heittään isää, koska sen autolla liikun. Tän operaation jälkeen oli edessä ruoan hankintaa ja uuden lautapelin ostamista. Ostettiin sellanen peli ku Salaisuuksien Saari. Oli tosi kiva peli. Eka peli, missä ketään ei häviä yksin, vaan kaikki joko voittaa yhessä tai häviää yhessä. Odotan innolla sitä, että päästään pelaan tota neljällä henkilöllä. Eli tosiaan, sitte illasta pelattiin ja tuijotettin tv:tä ja syötiin herkkuja.

Ja sitte sunnuntai meni taas saman kaavan mukaan, eli pakkailua ja asemalle vientiä. Mutta yks juttu mikä sai mut tänään hymyileen tai jopa nauraan, oli se ku katoin digiboksin tallennukselta "häät sulhasen tapaan" -ohjelmaa ja tekstasin sitte siinä samalla rakkaan kanssa. Tekstattiin siitä, että osaisko se järjestää mulle mieluiset häät jos sen pitäis ja kysyin sitte, että muistaako se, että millasista häistä oon puhunu. Vastaus oli tällänen: "kokonaisuudessaan olla sen päivän prinsessa ja sit prinsessa teema tyyliin". No aika lailla näin kyllä, vaikka noi kuulostaa aika Disney häiltä. Mutta siis haluan sellasta hillittyä "prinsessa" eleganssia omiin häihini sitte joskus, ainaki vielä oon tätä mieltä, koska asuuhan joka tytössä pieni prinsessa.

Mutta sitte päivän biisin: Samuli Edelmann - Tähtipölyä.

Musta tää biisi on niin ihana. Tossa biisissä on monta sellasta kohtaa, minkä toivon itselleki tapahtuvan vielä joskus. Eipä tosta biisistä oikeen muuta voi enää sanoo. Biisi ehkä ite kertoo itestään enemmän ku mitä mä osaan sitä avata.

Tj 147

Poikaystäväni sanoi tänään puhelimessa näin: "Vähemmän aamuja ku ikinä", eli tämähän sopii aivan joka päivään! Niin ne päivät vähenee, jo huikeet 200 päivää takana. Kyllä tästä selvitään, enää 147 edessä ja huomenna jo taas viikonloppu edessä!

Tämä päivä on taas juostu läpi. Aamulla sijaiseks, ja hyvälle mielelle heti aamusta sai jo sekin asia, että oppilaani olivat todella ihania. Sitten kun työt loppuivat huomasin, että aurinko paistaa ja on jo ruvennut lämmittämään. Kevät on tulossa. Mikä sen parempaa? Tämän jälkeen näin ystäviäni ja sitten oli vielä bänditreenit ja käynti rakkaan vanhempien luona. Ja kun vihdoin pääsin kotiin, oli kello jo 21. Eli sitten vaan odottelin iltapuhelua, mitä ei meinannu ruveta kuulumaan. Tainnut olla hieman kiire rakkaalla. Hän on nimittäin valveilla vieläkin, sillä kokelaat saapuivat tänään ja mukana myös rakkaani ystäviä. Eli tiedossa on vielä yö puhelukin. Kuinkakohan väsyneen miehen saan huomenna kotiin? Toivottavasti en kovin väsyneen, sillä meillä on paljon tekemistä ja asioiden hoitoa viikonloppuna.

Mutta mutta, päivän biisi: Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija.

Tämä kappale on niin kaunis. Siinä on jotain niin herkkää. Kylmät väreet menevät joka kerta kun tätä kuuntelee, ja kyynelet meinaavat kirvota silmiin. Tästä kappaleesta voi melkeenpä kuulla sen kuinka nainen jää katsomaan merelle päin ja odottamaan miestään takaisin kotiin. Välillä on vaikeeta ja välillä taas herkkää, kun taas välillä tuntee itsensä voimakkaaksi ja itseluottamus on katossa. Tunnen yhteenkuuluvuuta ko. kappaleen kanssa, koska olenhan jo itsekin kuvainnollisesti katsonut sinne merelle 200 päivää ja odottanu sitä miestä kotiin. 

P.s. Huomenna nyt sitte menen tutkituttamaan tuon patin rinnassani. Aluksi ainakin siitä otetaan ultraäänikuvaa, ja jos tarvitaan niin sitten mammografiat ja sitten jos vielä tarvitaan lisäätietoa niin siitä otetaan koepala. Toivon, että pelkkä ultra riittäisi, mutta se jää nähtäväksi. Nyt pitää viimestään pitää kaikki sormet ja varpaat ristissä, että patti olisi vain harmiton pallura.

Tj 148

Päivä on menny ihan siivillä. Kotona tullu oltua yhteensä noin tunti päivällä. Rakkaastakaan ei ole oikeastaan kuulunut kuin muutaman viestin ja minuutin verran, sillä ei viitsitty edes iltapuhelua puhua kunnolla, koska olin rakkaan vanhempien luona. Ei viitsi ruveta lässyttämään kun on kuuntelijoita vieressä ja varsinkaan kun ne kuuntelijat ovat ne poikaystävän vanhemmat.

Mutta sijaisena olo sujui hyvin ja maanantaina tilaamani hame tulikin jo tänään, vaikka odotin sitä vasta loppuviikolle. Eli tässä päivässä oli paljokin hyviä asioita. Tuon kaiken lisäksi kävin vielä laulutunnilla ja säveltapailussa. Voin kertoa, että säveltapailu melkeinpä masentaa minua, sillä en osaa sitä ollenkaan, ja olen vieläpä sellaisessa ryhmässä, missä kaikki ovat tosi hyviä.

Mutta, nyt on aika ruveta nukkuun, sillä huomenna on taas töitä. Tässä olisi siis tämän päivän biisi: Johanna Kurkela - Oothan tässä vielä huomenna

Rakas oli vasta melkeenpä lähteny armeijaan ku tää biisi julkastiin. Ihastuin tähän heti, ja tätä kuunnellessa on tullu myös tirautettua kyynel jos toinenki. Ja joka päivähän sitä aamulla herätessään ja illalla nukkumaan mennessä toivoo, että se rakas ois vielä siinä huomenna. Vaikka ei konreettisesti ihan vieressä olis, niin silti pysyis siinä vierellä. Olis tukena ja läsnä.

Tj 149

Viikonloppu oli ja meni ja nyt ollaan jo pian viikon puolivälissä! Aika rupee todellaki meneen nopeempaa eteen päin.

Viikonloppuna oli aika paljo vaan hengausta rakkaan kanssa, melkeenpä jo kyllästymiseen asti, ku rakas oli täälä torstaista maanantaihin.

No, kyllä me nyt onneks jotain hyödyllistäki tehtiin, käytiin nimittäin vihdoin uusinta yhteiskuvissa. Kävin tänään hakees koevedokset ja onnistu tosi hyvin. Tuli myös kuvauksen yhteydessä otettua ensimmäinen yhteinen "virallinen" pusukuva. Tietenki, tulihan siitäki jo toki kommenttia sukulaisilta.

Ton lisäks perjantaihin kuulu pelaaminen. Minä pelasin x-box 360:llä ja rakas koneella. Mutta on mulla ollu välillä kyllä tollasta rauhallista yhessä oloaki ikävä. Ku ei oo kiire mihinkään, voi ja saa vaan olla.

Lauantaita en meinaa enää oikeen muistaakaa, tai siis eipä oikeen tehty mitään kummempaa. Kaupungilla käytiin kyllä kattelees mulle uutta boxi peliä, mutta kaikki mitä löydettiin oli vähä liian kalliita. Ehkä mä vielä joskus saan uuden pelin ton mun nykysen hp 5 tilalle!

Sunnuntaina oli taas tiedossa pitkään nukkumista ja leffassaki käytiin. Käytiin kattoos Juoppuhullun päiväkirja, mutta eipä kauheen kummonen ollu. Aika pitkäveteinen jopa.

Sitte koittiki jo maanantai ja lähdön aika. Tällä kertaa ei itku tullu, koska vaan täydet kolme päivää rakas kassulla ja sit taas lomille.

Siinä meijän viikonloppu kaikessa lyhkäisyydessään.

Mutta viikko tuntuu, että on kyllä ruvennu meneen sellasta vauhtia, että ei meinaa perässä pysyä. Eilen etin hautajaisvaatteita ja lopulta löysinki. Tänään oon hoidellu asioita ja menin uuteen kuoroon ja ku kuorosta pääsin kotiin niin kello oliki jo niin paljo, että se rakas soitti iltapuhelunsa. Oli vissiin niilläki ollu kiireinen päivä. Mutta kyllähän sen uskooki, ku morteille on vielä moni asia uutta.

Huomisesta perjantaihin on taas tiedossa sijaisuuksia, tällä kertaa erityisopettajaa sijaistaen. Vähän ehkä jopa jännittää, koska tällä kertaa mun todellaki pitää jo oikeesti osata jotain! Mutta eiköhän toiki hyvin mee ja sit ku noi on hoidettu niin on jo perjantai ja rakas tulee kotiin. Ihanaa!

Ajattelin ruveta laittaan päivittäin tai ainaki pyrkiin laittaan ns. päivän biisin ja ajattelin sitte aina myös kertoa, että miks just kyseinen biisi. Musiikki on mulle tosi tärkeetä ja se on yks ainut keino millä pystyn purkaan tunteita ja stressiä. Tänään esim. kuorotreeneissä ei paljoo kerinny ajatteleen ku sitä oman äänen muodostusta ja nuotteja. Että kaikki murheet ja muut sai kyllä jäädä taka-alalle 2,5 tunniks. Ja se jos mikä on ihanaa. Mutta jos, ette enää jaksa jossain kohti tätä mun "musakorneria" sanokaa siitä ihmeessä :)

Mutta tässä tän päivän biisi, Incubus - Love Hurts

Kuuntelin eilen illalla tätä biisiä, ja kertsi musta kertoo aika paljo tästä ajasta. Välillä se rakkaus todellaki sattuu ku riidellään, mutta sitte se samainen rakkaus saa kuitenki aina tuntemaan sen, että on elossa. Ikäväki sattuu, mutta sehän vaan kertoo siitä rakkaudesta. Ja sit taas ilman rakkautta ei selviäis.

P.s. Piti vähä vaihtaa taas blogin ulkonäköä. Eilen oli jopa vähä valinnan vaikeutta, että millasen ulkonäön haluan blogilleni, ja nyt päädyin noihin vaaleisiin kukkiin. En halunnu, mitään liian keväistä/kesäistä, mutta silti jotain sinne suuntaan, ku rupee tää pimeys ja lumi jo vähä ärsyttään. Voin kertoa, että kuulun todellaki niihin ihmisiin, jotka ikävöi kesää ja lämpöö ja kesävaatteita.

Tj 157

Nyt taas tuntuu, että kesäkuuhun on vielä ihan järjettömän pitkä aika. Kunpa aika menis nopeempaa.

On tullu taas riideltyä kaikesta mahollisesta poikaystävän kanssa. Tuntuu vaan, että se ei välitä. Unohtaa välillä esim. kännykkänsä jonneki, että en saa siihen edes yhteyttä ja sit mulla palaa käämit. Tuntuu, että sille ginekset on ihan sama, kun itsellä on jo hirmu ikävä. Ja tän seuraavan viikonlopun jälkeen meille voi tulla kolmen viikon näkemättömyys, sillä voi olla, että yhtenä viikonloppuna on rakkaani isoäidin hautajaiset.

Eli siinä jo tulikin vähän viime viikonlopusta. Viikonloppu meni siis ainaki lauantain osalta pitkälti niin, että tekstasin rakkaan kanssa. Tein myös ruokaa oman mummini kanssa ja kävimme myös shoppailemassa. Mukaan minulle lähti 4 isoa iittalan kartio juomalasia ja yksi valkoinen helmin koristeltu villapaita.

Sunnuntai menikin sitten löhöillessä ja erilaisia hiusjuttuja kokeillessa, sillä perjantaina menemme rakkaan kanssa ottamaan uudet yhteiset yo-kuvat. Edelliset menivät päin mäntyä nimitäin.

Välillä tuntuu, että kaikki huoli kasautuu aina yhtä aikaa. Tällä hetkellä huoli rakkaan ja rakkaan perheen jaksamisesta ja omasta kunnostani, sillä löysin pienen patin toisesta rinnastani. Toivottavasti patti menee ohi menkkojen aikana, jos ei, joudun lisätutkimuksiin. Sainkin tänään jo varmuuden vuoksi lähetteen mammografiaan, ultraääneen ja tarvittaessa biopsiaan. Hieman tuo mammografia pelottaa jos siihen joudun, koska siitäkin olen kuullut yhtä sun toista. Mutta jos siihen joudun, niin täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin ja että ei mitään vaarallista löytyisi.

Onneksi loma tj on enää 2. Sitten rakas onkin täälä onneksi kolme kokonaista päivää. Ehkä saamme taas vähän asioita oikeaan suuntaan.

Tj 161

Nyt tietoisuus gineksestä iski vasten kasvoja. En oo tajunnu ku nyt vasta kunnolla, että ei se rakas tuukaan huomenna kotiin ja nyt vaan tekis mieli itkee. Ikävä on kova, ja silti oon vaan kiukutellu ku pieni lapsi rakkaalle puhelimessa. Tuntuu, että kaikki mitä rakas on sanonu niin on ottanu vaan päähän. En tiedä mistä johtuu, lieneekö pms-oireet syynä vai vaan tylsyys.

No, onneks huomenna sijaisuuksia 4 tuntia, niin pääsee taas vähä arjen pariin ja saa myös vähä muuta ajateltavaa.

Mutta ehkä nyt pitäis ainaki yrittää päästä nukkuun, että huomenna jaksaa sitte opettaa matikkaa, jäiks!

Tj 162

Ei mulla muuta ku, että tänään on tasan puol vuotta takana! Ihan uskomatonta! Välillä tuntuu ku, että se rakas ois vasta eilen lähteny ja olin ihan rikki. No, onhan tässä vieläki tietenki jotain ongelmia, esimerkiks en meinaa saada unta ilman tota rakasta, mutta onneks loma tj on 7. Ehkä sitte taas hetkeks helpottaa.

Mutta enää vähä yli 5 kuukautta edessä, justhan oli vielä 10 kuukautta edessä! Huhhuh. Kyllä se aika vaan menee, onneks.

Tj 163

Ohhoh, blogin lukijamäärä on melkeen 10. kertaistunu muutamassa päivässä. Elikä tervetuloa kaikki uudet ja vanhat inttilesket.

Pari päivää on menny aikalailla ikävöidessä, mutta hyvässä seurassa.

Eilen näin yhtä ystävää, jonka tapasin sillä leirillä josta kerroin kesällä. Mukava ilta vietettiin teetä juoden ja suklaata syöden. Eihän sitä paljo muuta tarvikaan.

Tänään nukuin todella myöhään nimittäin heräsin vähä ennen klo 14. Sitte oliki jo tiedossa tyttöjenilta, koska ollaan nyt kaikki miehettömiä ja muutenki koko kaveriporukan pojat on lähteny inttiin. Oma paikkakuntani on täysin tyhjentynyt. Mites sinun paikkakunnallasi?

Iltaan kuului pitsan tekoa, leffan kattomista, cosmon lukua ja juoruilua. Leffana katottiin The Notebook elokuva. Oli se taas kerran ihan uskomattoman hyvä leffa. Suosittelen, mutta kannattaa varata nenäliinoja jos aikoo sen katsoa.

Tänään on soinu koko päivän päässä Scorpionsin No One Like You biisi. Tykkään Scorpionsista ihan uskomattoman paljo ja tuo biisikin on ihan super hieno. Rakaskin tapaa välillä kirjoitella viesteissään biisin sanoja tai kotona ollessaan hyräillä sitä. Sanat vielä sopivat tähän vuoteenkin erittäin hyvin. Tässä siis kyseessä oleva biisi.

P.s. Kerroinko muuten jo siitä, että ostettiin rakkaan kanssa liput Bon Jovin toukokuiselle keikalle Ratina stadionille? No, nyt kerroin ja odotan tota keikkaa ihan tosi paljo, kunhan nyt intti ei vaan pilais sitä. Rakas nimittäin tarvii vapaaks maanantain ku se keikka on sunnuntaina. Pidetään peukkuja, että onnistuis vihdoin edes joku juttu! Onko muita, jotka on menossa samalle keikalle?

Tj 165

No niin, aika päivitellä.

Eli, alotan vaikka siitä Tukholman reissusta joka oli 19.12. Oli ihan kiva reissu. Merellä ei paljoo tuullu ja hotelli oli ihan mukava hyvine aamupaloineen. Tukholmassa oltiin oikeestaan vaan vähä yli kokonainen päivä, sillä matkoihin kulu niin paljo aikaa. Mutta kyllä silti kerittiin kokeen ja näkeen yhtä sun toista. Ekana iltana käytiin syömässä sellasessa paikassa kuin Wallmans Salonger. Suosittelen ehdottomasti jos Tukholmaan on menossa. Hyvä ruoka ja upee show. Ja puhun siis ihan kunnon musiikki showsta enkä mistää strippiluolasta. Vähän kallis paikkahan toi on, mutta ihan joka centin arvonen.

Sitte seuraavana päivänä kerittiin kattoon vielä kunkunlinnaa, jossa meniki enemmän aikaa ku mitä osasin odottaa. Joka tarkotti sitte sitä, että jäi shoppailut tax freehin. Tax freestä tuliki sitte ostettua aika paljo karkkia ja alkoholia.

Kun sitte päästiin kotiin, niin sillä rakkaallakin alko joululoma jo samana päivänä. Oi sitä onnea. Ja voin kertoa, että joululoma todellaki meni siivillä.

Mutta siitäkin kaikessa lyhkäisyydessään:

Joululomahan aikalailla alko jouluaatolla ja mulla myös kunnon flunssalla. Ja joululahjoista sen verran, että kun kerran ostettiin yhdessä lahjat niin saatiin myös yhteislahjoja mm. lautasia ja rahaa. Sain myös sitte mariskoolin, suklaata, konad kynsileimasimen, pinkit reinot, rahaa yms. Jouluaatto muuten meni aikalailla eri paikkojen välissä seilailuna. Eka mun kotona herättiin aamulla, sitte mun isovanhempien luo, josta rakas sitten meni omaan kotiinsa ja minä illalla sinne perässä. Eli voitte kuvitella, että tolla systeemillä koko joulukin ja joululoma meni todella nopeesti.

Oltiin onneks onnekaita ja päästiin nukkumaan mun luo kahdestaan, mistä sitten myös herättiin kahestaan ja vietettiin joulupäivä peiton alla loikoillen leffoja kattoen ja suklaata syöden. Oli kyllä todella ihanaa.

Loppu joululoma meniki sitte sukuloidessa, rakkaan 20.v synttäreitä juhliessa jne. Ja tulihan se sunnuntaiki sieltä ja se lähtö, eikä itkulta taaskaan vältytty. Mutta onneks rakkaalla oli niin paljo vapaa-aikaa, että se kerkes jo useimpina päivinä soittaan puolen päivän maissa. Se helpotti ikävää kummasti.

Uuden vuoden vietin ystävien ja sen inttileski ystäväni kanssa. Tämän ko. inttileski ystäväni kanssa käytiin shoppailees ja syömäs ja muisteltiin siinä sitte mennyttä vuotta. Kumpiki ihmeteltiin sitä, että ku se puolvuotta oliki menny nopeempaa ku mitä oltiin uskottu. Eli nyt jo on inttiki voiton puolella sitte. Reippaasti yli puolen välin siis mennään.

Mutta takas uuteen vuoteen. Sitte ku oltiin syöty, oli aika lähtee laittautuun, sillä kavereitten luona odotti uuden vuoden pippalot, mistä oli sitte jatkot baariin. Keskiyöllä mentiin kattoon kaupungin järjestämää ilotulitusta skumppapullojen kanssa. Hauskaahan siinä rupes nopeesti tuleen ku skumppapullon äkki kiskas huiviin. Rakaski onneks soitti keskiyöllä, että vaihdettiin edes jollain tasolla vuotta yhessä. Sovittiin, että tuleva vuosi tulee oleen mennyttä vuotta parempi.

Sitte ton kaiken jälkeen oliki baariin menon vuoro. Baarithan oli ihan täynnä väkee ja samoten mäkkärit ja taksitolpat sitte yöllä ku oli kotiin lähdön aika. Kun vihdoin pääsin kotiin inttileskiystäväni kanssa, joka yöpyi luonani, syötiin meijän mättöruuat ja huomattiin, että kello läheni puolta seittemää. Rakkaan kanssa kerkesin siis jo tekstataki siinä, ku niillä oli herätys klo 6.

Kun vihdoin oma aamuni valkeni siinä klo 12 nurkilla oli päällä elämäni ensimmäinen krapula. Ei enää ikinä kiitos, voin kertoa. Ei ollu kiva kokemus. Se päivä meni sitä krapulaa siinä "parannellessa". Ja itse asiassa koko viikko meni aika koomaillessa, enpä kauheesti mitään järkevää tehny.

No, onneksi se perjantai taas koitti ja rakkaan lomille tulo ja myös joidenkin vapautuminen. Onneksi en kuullut sotilaspassien läpsytystä, sillä olisin ehkä menettäny hermoni. Mutta muuten perjantai meni aika tavalliseen tapaansa, eli hengausta ensin minun luonani peiton heilutuksen ja syönnin kera ja yöksi rakkaan luokse. Lauantaina sitten iskiki ihan hirvee tanssiaisvitutus. En meinannu päästä sängystä ylös kun otti niin päähän. Lopulta oli pakko nousta sillä meijän piti mennä kaupungille hankkimaan yhtä sun toista inttiä varten.

Saatoin myös vihjasta rakkaalle jossain kohti, että hän vois ostaa mulle ruusuja kun en sinne tanssiaisiin pääsytkään, enkä sieltä siis ruusua saanut. No sain sitten nämä:

Kuva on kännykkä laatua, mutta kertoo ehkä tärkeimmän. Sain 10 ihanan vaaleanpunaista ruusua. Rakasta harmitti kun tummanpunaset oli ollu niin huonossa kunnossa, että hänen oli pitäny nämä ostaa. Mua se ei haitannu, sillä nää on niin uskomattoman söpöjä.

Kaupungin lisäksi lauantaihin kuulu leffoja, tv-sarjoja, tortilloja ja rakkaan kainalo. Eli oli todella tervetullu lauantai. Mutta senhän me jo kaikki tiedämmekin, että lauantaita seuraa aina sunnuntai, mikä tarkoittaa useimmiten kasarmille paluuta. Kyyneliltä ei tälläkään kertaa vältytty, sillä tiedossa on vieläpä gines. No, onneks on tiedossa tyttöjeniltaa ja kokkailua mummin kanssa. Ehkä tästäkin gineksestä selvitään. Kunhan se rakaskin vain soittaisi sillä skypellä, niin ikäväkin helpottaisi, kun saisi nähdä toisen edes jotenkin.

P.s. Tervetuloa kaikki uudetkin inttilesket seuraamaan blogiani. Seuraavasta puolesta vuodesta selvitään kaikki yhdessä kunnialla ja toistemme tuella. Ja vaikka aluksi ei tunnu, että aika kuluisi, niin tämäkin blogi on todiste siitä, että se vaan kuluu. En meinaa uskoa, että on jo seitsemäs kuukausi menossa kun kirjoitan tätä. Mutta tsemppiä ja voimahaleja kaikille.

Tj 168

Anteeksi pitkästä hiljaiselosta. Lupaan tulla päivittelemään mahollisimman pian taas kuulumisia. On vaan pitäny kiirettä ja vitutuski ollu sitäki suurempi vielä kaiken lisäks. Mulla on ns. tanssiaisvitutus päällä ja puolen vuoden miesten vapautumis vitutus päällä, että näin.

Ehkä noita vitutuksen aiheita pitää avata vähäsen. Elikä, haaveilin ylihuomisista Rukin tanssiaisista yli vuoden, kunnes armeija päätti toisin. Nyt voin kertoa, että ottaa päähän, vaikka kaikki viimeset 15 viikon vapaat viikonloput onki ollu kivoja.

Sitte ottaa myös päähän se, että huomenna vapautuu puolen vuoden miehet. Oma poikaystävä kun olisi ehkä voinut olla tuossa samassa kaartissa, mutta ei. Tämänkin armeija päätti toisin.

Ja oon myös taas kärsiny nukahtamisvaikeuksista rakkaan joululoman jälkeen. En vaan näköjään osaa nukkua ilman sitä. Niin, nyt yritän edes päästä aikasemmin nukkuun.

Lupaan tulla päivittelemään joku päivä paremmalla ajalla!

P.s. Tää on vielä pakko kirjottaa ylös. Onko teille koskaan käyny niin, että joku biisi on soinu koko päivän päässä ja sitte ku avaatte radion, niin se biisi tuleeki sieltä? Mulle kävi niin viime viikonloppuna. Alla oleva biisi oli soinu koko päivän päässä, ja ku olin käpertymässä rakkaan viereen, päätin laittaa radion päälle. Ko. biisi alko just soida radiosta. Meinas itku tulla, on meinaan niin herkkä biisi, ja tilanneki oli aika uskomaton.