Tj 148

Päivä on menny ihan siivillä. Kotona tullu oltua yhteensä noin tunti päivällä. Rakkaastakaan ei ole oikeastaan kuulunut kuin muutaman viestin ja minuutin verran, sillä ei viitsitty edes iltapuhelua puhua kunnolla, koska olin rakkaan vanhempien luona. Ei viitsi ruveta lässyttämään kun on kuuntelijoita vieressä ja varsinkaan kun ne kuuntelijat ovat ne poikaystävän vanhemmat.

Mutta sijaisena olo sujui hyvin ja maanantaina tilaamani hame tulikin jo tänään, vaikka odotin sitä vasta loppuviikolle. Eli tässä päivässä oli paljokin hyviä asioita. Tuon kaiken lisäksi kävin vielä laulutunnilla ja säveltapailussa. Voin kertoa, että säveltapailu melkeinpä masentaa minua, sillä en osaa sitä ollenkaan, ja olen vieläpä sellaisessa ryhmässä, missä kaikki ovat tosi hyviä.

Mutta, nyt on aika ruveta nukkuun, sillä huomenna on taas töitä. Tässä olisi siis tämän päivän biisi: Johanna Kurkela - Oothan tässä vielä huomenna

Rakas oli vasta melkeenpä lähteny armeijaan ku tää biisi julkastiin. Ihastuin tähän heti, ja tätä kuunnellessa on tullu myös tirautettua kyynel jos toinenki. Ja joka päivähän sitä aamulla herätessään ja illalla nukkumaan mennessä toivoo, että se rakas ois vielä siinä huomenna. Vaikka ei konreettisesti ihan vieressä olis, niin silti pysyis siinä vierellä. Olis tukena ja läsnä.