Monta päivää Tj 0 jälkeen (tässä myös päivä Tj 0)

Onpa hassua lukee tätä blogia nyt. Tuntuu, että tosta ajasta on ikuisuus, ja tän lukeminen melkeen ahdistaa ja samalla myös liikuttaa. Se todellakin on nyt ohi. Ja tervetuloa taas kaikille uusilleki inttileskille. Se elämä tosiaanki jatkuu intin jälkeen, vaikka sitä ei ois ikinä uskonu.

Mutta mennänpä hetkeks Tj 0 tunnelmiin.

Aamu alko Tj 0 kakun leipomisella loppuun ja ittensä laittamisella. Pääsin jossain kohtaa sitte kaupunkiin tän inttileski ystäväiseni kanssa. Kaupungissa shoppailtiin ja käytiin syömässä. Meillä on jo muodostunu ihan perinteeks, että käydään ton ystäväiseni kanssa aina yhessä syömässä, eli treffeillä, koska meijän rakkaat sen niin harvoin tekee.

Vitsi ku rupes jossain kohtaa sitte jännittään tosi tosi paljo, ja ruokakaan ei meinannu mennä alas, mutta olihan se ihan odotettavissa. Rakas palas kuitenki kotiin yli vuoden jälkeen, ja elämä oli muuttumassa ihan täysin. Sitte ruvettiin säätään siitä, että missä nähään. Ajateltiin nähä porukalla ja ehkä tehä jotain,  mutta asiathan ei mee koskaan niin ku ajattelee. Mentiin sitte meijän rakkaita vastaan yhen paikan edustalle. Sielä ne seiso, vihdoin siviilit päällä.

Mutta silti tunnereaktio jäi tosi pieneks. Enemmänki vaan vitutti. Jätkät oli vähä kännissä ja rakaski anto pusun vasta pitkän ajan jälkeen. Myöskään meitä ei ollu muistettu mitenkään. Vaikka olihan se niitten päivä, mutta oltiinhan kuitenki odotettu niitä uskollisesti. Olin ite ostanu rakkaalle hieronnan ja monopolyn, tehny kortin ja leiponu kakun. No, kyllä se rakas jotain lupas ostaa - vieläkin odottelen sitä. Illalla käytiin baarissa, mutta seki ilta jäi lyhyeks, koska rakkaalla tuli väsy, ja musta taas tuntu, että oisin voinu bailata aamuun asti.

Onneks sit tuli juhannus. Vietettiin se meijän ystävien kanssa grillaten ja aamuun asti valvoen.

Seuraavalla viikolla sitte alkoki kesätyöt ja kalusteiden hankkiminen. Ollaan ostettu sohva, ruokapöytä ja tuolit, sänky, pyykinpesukone, tv, mattoja ja kaikkee pientä sisustustavaraa ja muita pienkodinkoneita. Muuttoonhan on enää sellaset 3 viikkoo. Se on aika uskomatonta.

Kaiken töiden ja kalusteiden shoppailun keskellä sain myös tiedon, että mulla ei ole syöpää rinnassa ja että en päässy opiskeleen sitä mitä oisin halunnu. Nyt sitte seuraavat kaks vuotta käyn lultavasti amista, ja senki takia muutto tulee aika äkkiä ku koulu alkaa jo 12.8.

Asuttiin myös rakkaan kanssa ns. kahestaan niillä pari viikkoo ku sen porukat oli mökillä. Kaikki suju paremmin ku hyvin. Ku tulin töistä kotiin niin rakas oli useimmiten tehny ruokaa ja tiskannu. Oli tosi kivaa, ei siis oo toi mun rakas ihan täysin menetetty tapaus sittenkään. Se on nimitäin nopee oppimaan.

Nyt sitä sitte vaan odottaa tulevaisuutta ja mitä se tulevaisuus tuokaan tullessaan. Ens viikolla se tuo jo Tukholman matkan ja sitte tosiaan sen muuton. Kihlaustaki odotan ku kuuta nousevaa. Haluan uskoo, että se tekis sen vielä tän vuoden puolella - sen aika näyttää. Kyllä se jo ainaki pysty puhumaan tosta ja siitä, että parin vuoden päästä ostettais oma kämpää. Kai toiki on jo jotain edistystä?

Mutta ajattelin kyllä kirjotella tänne vielä joskus kuulumisia ja sen sellasta. Ja uudet ja vanhat inttilesket, kyllä se vuosi vaan kuluu, niin uskomatonta ku se onki. Tiedän, vuosi sitte en ois osannu ikinä edes kuvitella, että tässä sitä nyt ollaan, tilanteessa jossa intti on jo takana.

Kiitos kaikille tuesta, teistä on ollu apua.

P.s. Vielä biisiä. Oon kuunnellu nyt ihan hullun paljo Haloo Helsinkiä, niin sitä sitte taas olkaapa hyvät. Biisinä on Huuda, joka ehkä kerto fiiliksistä tällä hetkellä aika paljo.

Tj 1

Tänään on ollu outo päivä. Iloa, jännitystä, stressiä ja kaikkea muuta noitten väliltä. Tänään sain heti aamusta kuvaryöpyn varustepalautuksesta ja aseenpalautuksesta. Ne kuvat herätti aikamoisen tunneryöpyn. Sen jälkeen tänään onki sitte tullu juostua erinäisillä asioilla ja tehtyä kaikenlaista mm. siivousta ja Tj 0-kakun leipomista. Huomiselleki on vielä hommaa ennen vapautumista. En olis ikinä uskonu, että tää päivä joskus koittaa. Olo on epätodellinen.

Mutta palataanpas about vuoden takasiin tunnelmiin.

Vuosi sitte, tai siis 347 päivää sitte luulin kuolevani ikävään, en tienny, että miten päin olisin ollu tai edes mitä puhunu kenenkään kanssa. Alku oli hankalaa, tosi hankalaa. Oli myös outoo ku siitä rakkaasta ei kuulunukaan ku vasta iltasin ja myös tulevat ginekset pelotti ku oltiin nähty koko seurusteluaika niin paljo ja pisin aika erossa ennen inttiä tosiaan oli se kolme viikkoo. Sitte heti ekana viikonloppuna oliki vierailupäivä, ja voi että sitä perhosten määrää mikä mahassa lensi. Oli niin jännä nähä se rakas sielä, missä se tulis viettään koko seuraavan vuoden.

Viikot meni, mutta hitaasti. Rakkaalla ei ollu kauheen kivaa intissä - tai siis hyvät tupakaverit kyllä, mutta muuten kamalan fyysistä ja rankkaa, eli sain usein väsyneen miehen kotiin. Sitte jossain kohti rupes tuleen takapakkia intissä kaikissa asioissa. Ei auennu tie Rukiin, ja jäi mun valmistujaisetki rakkaalta välistä. Opin, että intiltä ei todellakaan ikinä kannata odottaa mitään, koska luultavasti se ei toteudu.

Sitte oliki ensimmäinen puol vuotta lusittu ja rakas tuli pitkille lomille jouluks. Jouluna tuntu, että rakas oli ollu ikuisuuden armeijassa ja että se tulis olemaan sielä vielä ikuisuuden. Pitkien lomien jälkeen toisesta irti päästäminen on aina kamalaa, ja vielä tammikuussaki tuli monet itkut itkettyä sunnuntaina ku asemalle vein rakasta. Mutta joulun jälkeen tiesin, että nyt saa enemmän rakas pidettyä lomia, ja olihan sillä kolme gines viikonloppua auki ja yhet 10 päivän lomat. Noiki ehkä helpotti joulun jälkeistä elämää.

Sitte ku maaliskuu vaihtu ja 9 kk miehet vapautu rupes aika meneen siivillä. Mulla oli paljo harrastusten ja töiden kanssa, ja rakkaallaki helpotti intissä. Maaliskuussa rupes pikku hiljaa jo uskoon siihen, että ehkä se intti vielä loppuuki. Huhti- ja toukokuusta en meinaa edes enää muistaa mitään tapahtumia muuta ku pääsykokeet ja esiintymis rumban.

Ku kesäkuu vaihtu niin rupes pikku hiljaa ymmärtämään, että tässä se nyt sitte melkeenpä oli. Vuosi pian lusittu.

Vuoden aikana on kyllä oppinu itestään uusia puolia ja myös siitä rakkaasta. Ja uskokaa tai älkää se aika tosiaan kulu - aluks hitaammin mutta lopulta jo tosi nopeesti. Ikävä on kyllä jatkunu läpi vuoden, tälläki hetkellä on ikävä, mutta sen ikävän kanssa oppi elämään ku ymmärsi, että se intti ei ookaan pysyvää.

Vuoden aikana on myös oppinu intistä kaiken näköstä. Esimerkiks, että mihinkään mitä sanotaan ei voi luottaa ennen ku se oikeesti tapahtuu. Välillä ei oo tullu anottuja lomia ja välillä lomakyydit on kussu. Meillä ei onneks tullu yhtään yllätys ginestä, mutta joillaki kyllä tuli niitäki. Oon myös oppinu paljo inttisanastoo ja muuta asiaan liittyvää sanastoo.

Tän hetken fiilikset on tosi epätodelliset, pakko myöntää, että en vieläkään voi uskoa, että sitä rakasta ei tarvi sunnuntaina viedä asemalle. Ei enää sunnuntai masennusta. Tästä lähtien saadaan ruveta suunnittelemaan meijän yhteistä tulevaisuutta ja muuttoo, ja toivottavasti myös niitä kihloja. Ja kyllä, mun kihlakuume on jatkunu läpi koko pitkän vuoden.

Toivottavasti tästä pikku blogisestani on ollu apua jolleki muulleki ku vaan itelleni. Välillä on ollu kyllä tosi vapauttavaa kirjottaa kaikki mietteet ja tunteet ylös - ja onhan niitä kiva sitte myöhemmin lukeeki. Jos tulee jotain kysyttävää, kysy ihmeessä. Yritän silloin tällöin käydä täälä kattomassa, ja aion varmaan kirjottaa vielä vähä jotain siitä intin jälkeisestäki elämästä. Ja totta kai kirjotan heti ku mahollista niin sen Tj 0 päivityksenki, onhan sitä odotettuki koko vuosi.

Sitte vielä päivän biiseihin: Abba - The Winner Takes It All

  

Tänään on ollu aikamoinen voittaja fiilis. Tästä vuodesta todellaki selvittiin, ja vieläpä yhessä. En sano, että kaikki aina ois helppoo ollu, mutta huomenna juhlitaan ja unohdetaan se kaikki paska, mitä intti aikoinaan toi tullessaan.


Sitte vielä teemaan sopivasti: Phil Collins - One More Night

Vielä se yksi yö, se viimeinen yö. Sitte ei enää tarvi nukkua yksin, oi sitä autuutta.

Mutta nyt ehkä ois taas aika mennä treffeille nukkumatin kanssa, huomenna on nimittäin pitkä ja jännittävä päivä edessä.

Kiitos teille kaikille sielä ruudun toisella puolella.

P.s. Vielä pitää vähä laittaa fiilistely prosentteja yms.

Prosentteina: 0.3 %
Kuukausina: 0
Viikkoina: 0
Aamuina: 1
Tunteina: 2
Minuutteina: 135
Sekunteina: 8072

Tj 3

Nyt oon kyllä pahemman kerran laiminlyöny tätä blogia, mutta elämä on ollu yhtä juoksemista viimeset 40 päivää. Ehkä voisin vähä kertoilla, mitä kaikkee sitä onkaan tapahtunu, ja varotan on tulossa aikamoinen romaani. Ja pyrin tällä viikolla kirjottamaan useimmin, koska viimesiä viedään - niin uskomatonta ku se onki.

Hmm, ensimmäinen asia mikä tapahtu n. kuukaus sitte on se, että saatiin kämppä. Nyt meitä odottaa meijän tulevassa kotikaupungissa 70 m2 kämppä varustettuna kolmella huoneella, keittiöllä, vessalla, kahella vaatehuoneella, eteisellä ja tuulikaapilla. Voin kertoa, että olin tosi onnellinen ku saatiin oma kämppä, vaikkaki vaikeuksiltakaan ei vältytty. Ei nimittäin meinattu päästä kattoon koko kämppää ja joudutaan maksaan siitä vuokraa jo koko kesä vaikka muutetaan vasta elokuussa.

Samalla ku saatiin kämppä olin töissä viimestä viikkoo yläasteella ja sen jälkeen alkoki pääsykokeet tulevassa kotikaupungissamme. Päätin lähtee pääsykokeisiin yhtä aikaa rakkaan kanssa, vaikka sillä oliki jo ne paria päivää ennen mua. Mutta voi että kuinka upeet 5 päivää meillä olikaan. Ekana päivänä juna oli tosi myöhässä (kiitos vr siitäkin puolestatoista tunnista) ja perhe minne menimme yöksi joutui odottelemaan minua. Ei mikään paras ensivaikutelma. Mutta tämä ko. perhe oli todella ihana ja meille oli ruoka valmiina ja kaikkea. He olivat myös lähössä viikonlopuksi mökilleen, mikä tarkoitti että saimme rakkaan kanssa asua kahdestaan heillä muutaman päivän.

Ensimmäiseen täyteen päivään ko. kaupungissa kuului rakkaan pääsykokeet ja kämpän kattomista ja kävelyä. Aamulla oli herätys klo 6, että saatiin ruvettua hoitaan kaikkee. Päivällä päästiin kattoon meijän kämppää, ja joka oli ihana. Sen jälkeen oli pieni kaupunki saitsing ja kilometrejä kerty pitkälti yli  10. Käytiin syömässä "romanttisesti" Raxissa ja sitte mentiin nukkumaan uupuineina pitkän päivän jälkeen.

Lauantaille oli sitte varattua shoppailua, mihin kuulu mm. Ikea. Kuinka kamala sitä olikaan käydä kiusaamassa itteensä ku ei voinu vielä mitään ostaa, kaikkee pysty vasta kattoon ja miettiin. No, tuli sitte ostettua kuitenki vaatteita ja muuta senki edestä. Lauantaina illalla tapasin sitte vihdoin rakkaan lapsuuden ystävän. Oli kiva tavata ihminen joka on tuntenu mun rakkaan melkeen koko elämänsä ajan. Sitte vielä lopulta käytiin syömässä illalla ja käveltiin takas kämpälle missä majottauduttiin. Matkalla sinne nähtiin kaks majavaa - kuinka söpöjä olentoja ne olikaan. Mutta eipä päivä vielä tähän päättyny vaan podettiin ensimmäinen yhteinen ruokamyrkytys. Se ei ollu hyvä juttu, koska seuraavana päivänä odotti Tampere ja Bon Jovin keikka.

Kamalasta yöstä huolimatta päästiin aamulla lähtemään meijän vuokra-autolla Tampereelle. Tampereelle saavuttua kerittiin sieläki vähä kierteleen kauppoja ja sitte oliki Bon Jovin keikka. Oli kyllä parhaita keikkoja mitä oon ikinä nähny. Ja kuinka joku jaksaa vetää 2h 40 min keikan! Se oli uskomatonta. Ainut huono puoli oli se, että keikan jälkeen meillä oli vielä 300 km matka ajettavana ennen ku päästiin nukkuun. Ei voi muuta sanoo ku, että yöllä ajaminen on kamalaa, ja vielä kamalampaa jos on karmee väsy.

Selvittiin kuitenki perille ja maanantaina mua odotti mun kahen päivän pääsykokeet. Jännitys oli kyllä maanantai aamuna katossa mutta siitäki selvittiin. Maanantai-ilta vaan oli kamala ku rakas lähti takas inttiin, ihan täydellisten päivien jälkeen. Meillä ei pitkään aikaan oo ollu noin kivaa ku tuola oli. Rakas lähti ja elämä jatku toisen päivän pääsykokeisiin. Tokana päivänä oli jo vähä helpompaa, mutta oli se kyllä ihanaa ku ne lopulta oli ohi. Sittepä jo seuraavana aamuna lähin takas kotiin.

Pari päivää kerkesin oleen kotona kunnes alko kesän ensimmäinen leiri. Sielä vierähti viikko ihan yhtäkkiä ja ku sielä tulin kotiin, niin kerkesin kotona oleen alle 24h ja lähin jo toiselle leirille. Leirit oli tosi kivoja, vaikkaki olivat ihan putkeen. Sieltä ku tulin sitte kotiin niin rakas tuliki jo viimesille lomille ja lähti tänään. Oli outoa viedä rakas viimestä kertaa asemalle.

Nää lomat vaan ei ollu kyllä kauheen ruusuilla tanssimista. Aika paljo riitelyä ja stressiä, mutta lopulta taas kaikki hyvin. Tähän päivään kuulu myös jotain uutta, outoa, stressaavaa ja kamalaa. Nimittäin se patti mun rinnassa oli kasvanu viime käynnillä ja näin ollen siitä piti ottaa koepala, että ei oo mitään vakavaa. Tänään oli siis koepalan otto. Puoltoista viikkoo menee, että saan vastauksen, mutta lääkäri sano jo, että se ei usko että se on mitään vakavaa. Kivuliashan toi toimenpide ei puudutuksen jälkeen ollu, mutta vaan epämiellyttävää. Mutta siitäki selvittiin hengissä. Huomenna ois enää käynti hammsalääkärillä ja sit ei ehkä enää hetkeen tarvi käydä missään - toivottavasti.

Mutta tälläset viikot takana ja vielä ois varmaan ollu paljo enemmänki kerrottavaa, mutta tässä tärkeimmät. Pyrin kirjottamaan vielä jonku muistelun tästä vuodesta yms.

Ja niin muuten, Tj 0 bileet nyt sitte peruuntuki ja rakas on ehkä saattanu vähän pilata mun tuntemuksia tj 0 päivästä, mutta saa nähä muutaman päivän päästä miltä silloin sitte todella tuntuu.

Tässä vähä tän hetken tilastoja:
Prosentteina: 0.9%

Kuukausina: 0.1

Viikkoina: 0.3

Aamuina: 3

Tunteina: 52

Minuutteina: 3096

Sekunteina: 185770

Eli vähissä rupee todellaki olemaan.

Sitte päivän biisi. Tää löytyy Aamukamman sivuilta tj 3 kohalta. Lionel Richie - Three times a lady

Tähän ei oo oikeestaan muuta sanottavaa ku, että unet kutsuu ja huomenissa toivon mukaan lisää tekstiä.

Tj 42

Kiire päivä takana. Päivä täynnä treenejä tulevia esiintymisiä varten. Mutta onneks huomenna on jo perjantai, ja onhan se pakko myöntää, että on se vaan kiva ku se rakaski tulee kotiin.

Rakaski tuli tänään viimeseltä leiriltä ennen loppusotaa - onpa hassua. Rankkaa oli vissiin välillä ollu, mutta oli niille myös löytyny aikaa vaan ollaki. Mutta epäilen silti, että kotiin on tulossa väsyny mies.

Tää on taas näitä päiviä, ku ei ihan tiedä, että mitä sitä kirjottais. Ehkä ois vaan parempi mennä nukkumaan ja jatkaa joku toinen päivä sitte paremmalla onnella!

Päivän biisiä nyt sitte kuitenki vielä. Taas vähän musikaalimussaa: Les Misérables - On My Own.

Tällä biisillä meen hakeen laulutunneille meidän tulevaan kotikaupunkiin. Tiedän, että tää on tällä hetkellä tosi laulettu biisi, mutta ah, kuinka kaunis! Niin paljo tuskaa ja menettämistä, ja kuinka hyvin tuo nainen sen laulaakaan.

Tätä vaan pitää vielä treenata aika paljon, sillä korkeet kohdat on vaikeet, sillä niissä ei saisi olla yhtään epävarmuutta. Myöskin ensimmäinen säkeistö on musta aika puhutteleva, tai noitten tunteitten kanssa on tullu painittua intin aikana ku on ollu vaan niin ikävä, että on tullu valvottua ja mietittyä sitä rakasta, ja toivottua, että se olis siinä vierellä.

On my own

Pretending he's beside me

All alone

I walk with him till morning

Without him

I feel his arms around me

And when I lose my way I close my eyes

And he has found me

Tj 44

Nyt on melkeen taas viikko vierähtäny. Rakas on tällä hetkellä leirillä, mutta sekään ei oo paljoo haitannu, koska oma aikataulu on tällä hetkellä aika täys. Vaikka tää viikko on vasta alkanu, niin tuntuu jo, että viikko on pian jo ohi, koska eletään aikamoisella minuutti aikataululla. Viikonlopun aikana tulee olemaan 4 esiintymistä, siitä tämä kamala kiire.

Huomenna on myöskin sairaalakäynti nimittäin mun reistailevat poskiontelot käydään läpi ja jos muistatte sen ku aikasemmin puhuin siitä patista mun rinnassa, niin huomenna ois myös senki tarkastuskäynti. Nyt vaan pitää pitää sormet ristissä, että kaikki ois ok.

Viikonloppu oli ja meni, ja aina ei viikonloppu mee ihan niin ku strömsöössä. Rakas kerto, että ne on järkkääs Tj0 bileitä, jotka kestäis 4 (!!!!) päivää heti juhannuksen jälkeen. Tästäkös minä olen sitten hirveen helvetin nostanut pystyyn ja tämä jatkuu edelleen. Helvetti on irti myöskin sen takia, että rakas kerto tosta samana päivänä ku sinne piti ilmottautua.

Mutta koskas mä saan mun Tj0 bileet? On tässä meinaan rakasta odoteltu kotiin jo viime vuoden maaliskuusta lähtien. Eli toisin sanoen mun Tj on tällä hetkellä 52, koska noi bileethän kestää melkeen inttiviikon. Tiedän, että toi on tollanen once in a lifetime -juttu, mutta silti se ottaa päähän. Mun toiveet ja ajatukset myös sitä "oikeeta" vapautumispäivää kohtaan (20.6) on täysin tuhoutunu, eikä mulla oo edes kauheesti enää mitään intressejä tota päivää kohtaan. Ja auta armias jos sielä mökillä sitte onki jotain muijia/tyttöystäviä yms, niin meen lankoja pitkin sinne ja sit en varmaan puhu tolle rakkaalle vuoteen! Nytki oon jo pitäny vihanpitoo yllä sellaset kolme päivää ja loppua ei näy.

Mites, onko teijän rakas menossa jonneki Tj0 bileisiin? Miten te suhtaudutte siihen asiaan? Toivon ainaki, että paremmin ku minä!

Sitte päivän biisiin. Katoin tänään digiboksilta The best of Voice of Finlandia, ja siinä voittaja Antti Railio (oikee muuten voitti!!!) laulo Queenin Who Wants to Live Forever:in, ja siitä nyt tää biisi valintaki. Olkaatten hyvä.

Eipä tällä biisillä ole mitään sen syvempää merkitystä yms. Kaunis biisi ja Freddie Mercuryllä oli uskomaton ääni. Toi on varmaanki ääni joka jää elämään ikuisesti.

Mutta nyt nukkumaan, huomenna aikanen herätys.

P.s. Sain kutsun pääsykokeisiin sinne paikkaan minne haluaisin, nyt vaan pitää enää päästä sisälle!

Tj 49

Tässä sitä taas ollaan, pitkän hiljaiselon jälkeen. Ollu kamalasti töitä ja esiintymisiä - perus kevät siis. Mutta toisaalta noi on huonoja syitä ja toisaalta hyviä, aikaa ei oo ollu, mutta ei oo tullu nyt sitte ikuistettukaan erinäisiä tapahtumia tänne.

Mistäs sitä alottais, hmm.. Rakas nyt sitte vihdoin ja viimein piti sen treffiviikonloppunsa. Käytiin teatterissa (kylläkin mun porukoiden kanssa), hohtokeilaas ja syömässä hyvin. Tilasin jopa ekan kerran ikinä ihan vapaaehtosesti kuoharia, ja musta se oli vielä hyvääki! Oonkohan tulossa vanhaks?

Sitte tässä on tosiaan ollu pari isompaa keikkaa ja lisää on tulossa pari-kolme heti ens viikolla. Onneks oli edes parin viikon keikkatauko. 

Viime viikonloppuki meni ihan hujauksessa ku rakas tuli vasta lauantaina, ja suoraan vieläpä meijän synttäreille. Me ollaan kyllä jo täytetty ajat sitte, mutta nyt vasta juhlittiin kunnolla kavereitten kanssa, ja voin kertoa, että mukavaa oli! Sunnuntaina käytiin sitte pelailees bilistä, syötiin macaronseja ja käytiin kattoos Iron Man 3. 

Vappu meni taas jälleen kerran erossa rakkaasta - niin se meni viimeki vuonna, koska rakas oli sielä valmennuskurssilla. No, ens vuonna sitte uus yritys. Vappu oli kuitenki mukava. Käytiin tiistaina vähä bilettääs, joka ei kuitenkaan menny ihan putkeen. Meijän ikäsille ei vaan oo paikkaa. Teineillä on oma paikkansa, missä ne juo, ja opiskelijat on omassa paikassa. Ei kuuluttu kumpaankaan joukkoon. Sitte vappuna kävin syömässä vappulounasta porukoiden kanssa ja kävin ostamassa torilta metrilakua viikonlopuks, niin että rakkaallaki nyt ois edes vähä vappua. Sitte vappuillaks kokoonnuttiin kaverille jauhaan paskaa. Elikä kaiken kaikkiaan suhteellisen raitis ja rento vappu.

Tuleva viikonloppu tulee meneen oikeestaan pelkkään rentoiluun, koska mulla rankat pari viikkoo takana ja rakkaalla edessä. Tarkotuksena on kerätä mulle sellanen hätä beaty bag rakkaan luo, koska viime viikolla meinas tulla ongelmia ku jäi meikit kotiin, ja eihän yläasteelle voi kuitenkaan mennä sijaistamaan ilman edes vähäistä meikkiä. Eli nyt ostetaan sinne sitte kaikki tarpeellinen.

Hirveen kiireen takia tuntuu, että en oo nähny rakasta pariin viikkoon, ja senki takia siis vaan rentoillaan ja nähään toisiamme kunnolla. Eihän tässä oo ku enää kolme viikonloppu niin sitte on jo Bon Jovi ja pääsykokeet. Mihin tää aika katoo? Tuntuu, että päivätki loppuu kesken, koska ne vaan kiitää ohi. Ei sillä, että en haluais rakasta kotiin, mutta kaikki on elokuusta asti niin auki. Saanko opiskelupaikan? Saadaanko kämppä? Pärjätäänkö me? Riittääkö rahat? yms. Tällästä kaikkee pyörii mielessä. 

Laitettiin kyllä just opiskelijakämppä hakemusta - saa nähä miten käy. Eka olin tosi vastaan tota opiskelijakämppää, mutta sitte huomasin, että tuola minne ollaan muuttaas, niin ne on ihan keskustassa, ja ne on ykistyisiin verrattuna halpoja eli nyt vaan pidetään peukkuja.

Intissäki oli ollu tänään ensimmäinen kotiutumisoppitunti. Ihan uskomatonta! Nyt jo! Onko se tosiaan niin lähellä? Taitaa tosiaan olla, nimittäin ens kuussa vapautuminen. Kuulostaapa hassulta. Rakas oli myös saanu tänään hyvää palautetta kouluttajalta, ja se sai mutki kyllä hymyilemään. Kiva tietää, että toisella menee hyvin.

Sitte tän päivän ekaan biisiin, joka sopii hyvin tähän päivään: Danny - Seitsemän kertaa seitsemän.

Musta tuntuu, että tää biisi ei kauheesti selittelyjä kaipaa. Tää biisiehdotus tuli muuten rakkaalta, mutta löytyyhän tää myös aamukamman "inttimusiikkia"-listalta.

Sitte seuraavaan biisiin. En tiedä oonko postannu tän jo täälä aikasemminki, mutta tässä se kuitenki tulee. Haloo Helsinki - Maailman toisella puolen.

Tää kolahtaa tällä hetkellä ton lähestyvän muuton takia. Haluaisin niin sanoo mun vanhemmille niin ku tässä lauletaan, että ne ei ois huolissaan. Kyllä me pärjätään. Ja kyllä me tullaan vielä käymään. Ei me muuteta kuitenkaan ku 400 km päähän, mutta se kyllä kieltämättä tuntuu siltä, ku muutettais maailman toiselle puolen. Mutta kaikkeen tottuu, ja junat kulkee ja autolla pääsee - vai mites se nyt menikään?

Tj 64

Tänään aamulla heräsin siihen ku rakas soitti vähä ennen klo 10. Se ei olla hoksannu, että nukkuisin enää, ku ne oli vissiin heränny jo joskus klo 5 aikaan. Mutta ihan kivahan se on tollanen herätys saada - parempi ku herätyskello. Taisin kyllä sitte nukahtaa vielä uudestaanki ja heräsin sitte vähä myöhemmin taas siihen, että se rakas soitti. Elikä kyllä siitä rakkaasta on kuulunu huomattavasti enemmän nyt ku viime leiriltä, ja hyvä niin.

Tänään oli ihanan rento aamu pitkästä aikaa. Sain rauhassa katella tvtä ja laittaa itteeni kuntoo illan bänditreenejä varten. Oli taas kahet treenit peräkkäin eli meni melkeen yhteensä neljä tuntia. Ja sitte ku pääsin kotiin väänsin vielä lihapullat ja muusin. Eli voin kertoa, että oon aika ilonen ku tää viikko on ohi ja elämän rytmi taas vähä normalisoituu.

Vaikka toisaalta tällä viikolla on kaiken näköstä kivaaki. Rakas järjestää lauantaina treffit pitkästä aikaa (ja on kyllä jo sen vuoroki!) ja sunnuntaina on ehkä elämäni tähän asti isoin keikka, joka kyllä sitte jännittää aikas paljo jo, mutta pitää vaan toivoo parasta ja pelätä pahinta.

Tän päivän biisi liittyy taas ns. meijän biiseihin. Sonata Arctica - In the Dark.

Tää kyseinen biisi julkastiin vähä ennen ku me ruvettiin seurusteleen. Kuunneltiin alkuaikoina tätä ko. levyä yhessä ja muistan kerran ku kuiskin tän biisin sanoja rakkaan korvaan pimeessä huoneessa. Voi sitä tunnetta ja rakkauden määrää. Tää on ollu mulla myös soittoäänenä rakkaalle jo varmaan sellaset kolmisen vuotta. Kaunis biisi ja ihanat sanat.

Tj 65

Viikonloppu oli ja meni ja nyt ollaan jo pian puolessa välissä tätäki viikkoo. Mihin tää aika oikeen katoo? Tiedän, että oon nyt ollu myös tosi laiska blogikirjottelija, ku illtasin on vaan väsyttäny aika rankasti ja tehny mieli vaan kattoo tvtä/leffoja ja ruveta nukkuun. Mutta nyt yritän vähä parantaa.

Viime viikko oli tosi kiire viikko ku oli töitä joka päivälle ja nyt on/tulee oleen kiire viikko koska kaks aika isoo keikkaa tulossa, niin bänditreenejä on melkeen joka päivä.

Rakkaalla onneks oli pe-ma viikonloppu lomat, niin kerkes ainaki vähä näkeen, vaikka seki tuntu menevän tosi nopsaa. En enää edes pahemmin muista mitä viikonlopun aikana tuli tehtyä. Ai niin joo, lauantaina ostin uuden kameran - tällä kertaa pokkarin järkkärin rinnalle. Sitte sunnuntaina käytiin kattoos Croodit, ja suosittelen kyllä, oli hauska leffa. Tossapa se meijän viikonloppu sitte oliki.

Viime viikolla rakkaasta ei tosiian kuulunu paljo mitään, koska se oli leirillä. Eli ei ne leirit paljoo helpota vaikka on korkeemmassa asemassa, ku vastuu rupee sitte painaan. Kuulin siis rakkaasta nyt vähemmän ku kertaakaan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Mutta ei edes tehny kauheen tiukkaa, koska jotenki jo tiesi, että se leiri kyllä loppuu ja sitte taas nähään. Rakkaalla on taas ens viikollaki leiri - toivottavasti silloin kuuluis vähä enemmän.

Mutta taas on pieni viha tota organisaatiota kohtaan, koska saattaa vappu suunnitelmat mennä uusiks, mutta oishan se pitäny jo arvataki. Luulis, että siihen kaikkeen paskaan ois jo tottunu, mutta ei. Onneks se on pian ohi, enää vähä yli kaks kuukautta!

Päivän biisi liittyy vuoden takasiin tuntemuksiin. Biisinä tänään on: Christina Perri - A Thousand Years

Noin vuosi sitte kuulin parin kaverin soittavan tätä. Rakas oli just lähteny valmennuskurssille, ja tiesin, että heti sen perään tulee armeija, ja että joudun oleen pitkään rakkaasta erossa. Tää biisi nostatti kyyneleet mun silmiin silloin ja vielä nykyäänki. Aina ku kuulen tän biisin tuun muistaan sen fiiliksen ku tiesi, että on vielä yli vuosi edessä. Nyt vuotta myöhemmin voi jo melkeen huokasta helpotuksesta - enää se vähä yli kaks kuukautta. Ei enää sitä vuotta, ehkäpä ikinä.

Tuntuu todellaki, että on tullu rakastettua tuhat vuotta ja että tuhat vuotta vielä lisää. Ja aluks sitä todellaki mietti, että onko sitä rohkee kestämään koko vuoden - kyllä oli. Ja vaikka aika onki välillä pysähtyny, siltiki se on vaan menny eteen päin.

Tässä vielä alkupään sanat, jotka voin todellaki allekirjottaa tän vuoden ajatuksina:

Heartbeats fast

Colors and promises

How to be brave

How can I love when I’m afraid to fall

But watching you stand alone

All of my doubt suddenly goes away somehow

One step closer

I have died everyday waiting for you

Darling don’t be afraid I have loved you

For a thousand years

I’ll love you for a thousand more

Time stands still

Beauty in all she is

I will be brave

I will not let anything take away

What’s standing in front of me

Every breath

Every hour has come to this

One step closer

I have died everyday waiting for you

Darling don’t be afraid I have loved you

For a thousand years

I’ll love you for a thousand more

And all along I believed that I would find you

Time has brought your heart to me

I have loved you for a thousand years

I’ll love you for a thousand more

Tj 71

Nyt päätin, että on jo pakko kirjottaa jotain, vaikka sitte lyhyitten yöunien kustannuksella.

Eli palataanpa meijän kymppilomiin. Meillä oli kummallaki onneks lähes koko lomat vapaana, mulla vaan yks päivä töitä. Lomilla tuli löhöttyä ja käveltyä, sillä muuta menopeliä ei ollut käytössä. Lomien kulkua haittas vähä se, että rakas oli kipeenä ainaki jollain tasolla n. 8 päivää. Eli välillä kuumetta oli vähä ja välillä ei ollenkaan. Senki takia lomat meni pääasiassa Netflixiä katsoessa. Pari ystävää kerittiin myös tapaamaan ja shoppailemaa. Mutta ihaninta oli se kun ei ollut kiire minnekään. Ei tarvinnut pelätä, että se rakas lähtee jo muutaman päivän päästä takas, vaan oli ihan kunnolla aikaa.

Tehtiin myös ruokaa joka päivä yhessä, ja rakkaasta myös paljastu ihan uusia puolia. Rakas nimittäin teki kotitöitä, esim tiskas ilman käskemistä jne. Olin tosi ilonen ja toivon, että se jatkaa samaa rataa sitteki ku muutentaan yhteen. Mutta ei voi muuta sanoo ku, että oli ehkä yhet parhaat 10 päivää koko intin aikana ja, että tosta on koko ajan kuoriutumassa enemmän ja enemmän sellanen unelmien mies.

Lopultahan tuli myös se hetki ku sen rakkaan sitte piti lähtee, siitä ei päässy yli eikä ympäri. Oli kamalaa jäädä yksin. Oli ehkä yks kamalimmista bussille takas heitosta tähän mennessä. Se yksinäisyys sen 10 päivän jälkeen tuntu niin suurelta ja tyhjältä, ja se tunne on kestäny aina tähän saakka. Viikko ei oo ehkä ikinä menny näin hitaasti. Tuntuu ku siitä rakkaan lähdöstä ois jo parisen viikkoo. Tota tunnetta ehkä vielä lisää se, että rakas on ollu leirillä tiistaista lähtien ja sielä on pitäny kiireempää ku koskaan aiemmin. Yhen viestin ja yhen puhelun oon saanu yli 48 tunnin aikana. Onneks sentäs jotain. Leiri onneks loppuu huomenna ja sitte rakas tuleeki jo perjantaina ja lähtö vasta maanantaina. Mukavaa.

Tietenki viikonlopulle on aika paljo hommaa. Pitäis kamera hommata ja rakkaalle vähä synttärikuteita ja rekvisiittaa ja siivota kämppää juhlakuntoon, eli ei ihan hirveesti oo löhöilyy tarjolla näillä lomilla. Mutta eiköhän noistaki kunnialla selvitä.

Päivän biisi sopii hyvin nyt ku mun pitäis jo olla nukkumassa: Nukkumatti

Tää todellaki tuo lapsuuden mieleen, mutta on myös yks parhaita rauhottumis biisejä. Ei voi muuta sanoo ku ihana.

Tuli mieleen myös toinen lapsuuden samantyyppinen biisi, ja nyt on pakko laittaa seki: Sininen uni - Tapio Rautavaara

Tässä on aivan upeet sanat. Nää sanat vie todellaki siihen maailmaan mistä lauletaan. Näiden videoiden jälkeen ei voi muuta sanoo ku hyvää yötä rakkaat lukijat ja inttilesket.

Tj 73

Niin ne 10 päivän lomat vaan kiisi ohi. En nyt kuitenkaan tullu niistä jorisemaan (vielä) koska pitäis olla jo nukkumassa, koska huomenna klo 8 töihin.

Mutta oli kyllä ihan parhautta tollaset lomat. Oltiin pääasiassa mun luona koko loma ja vaan löhöttiin. Kamalaahan se oli ku se rakas sitte eilen lähti, ja huomenna jo sitte leirille. Onneks se kyllä tulee taas kotiin perjantaina, ja silloinki vissiin pidennetty viikonloppu. Ei siis valittamista.

Mutta kuten jo aikasemmin sanoin, nyt on kiire nukkumaan. Yritän huomenna jorista vähä enemmän tosta lomasta. Jospa sitä vaikka pääsis vähä aikasemmin tänne ku ennen ku vasta klo 01.30.

Kuitenki vielä päivän biisi: Northern Kings - Kiss from a Rose

Tää on soinu mulla ihan koko päivän päässä. Ei ihan tänä versiona, vaan alkuperäsenä. Mutta just tää versio siks, että tässä on osa mun lemppari suomalaisista mieslaulajista. Nauttikaa.

Tj 85

Enää yks yö ilman rakasta ja sit 9 yötä kullan kainalossa, ihanaa!

Saatiin tänään nyt vähä puhuttua niistä meijän tulevista pippaloista, ja sovittiin, että rakas hoitaa sen asian, ja että juhlat pidetään, tulee rakas nyt sit koska tahansa.

Tänään olin myös töissä pitkästä aikaa, mikä oli kyllä mukavaa. Rennot kolme tuntia, ja on se kyllä niin outoo kuinka sitä voiki tulla ikävä niitä pikku riiviöitä. Pitää toivoo, että sais ens viikolleki töitä, että palkka tulis sitte edes jonku näkösenä.

(tähän väliin voin kertoa, että netti päätti jumiutua just sopivalla hetkellä ja pyyhki pois puolet mun kirjotuksista, niin en jaksa ruveta väsäämään niitä uusiks.) Elikä päivän biisiin sitte vaan.

Tänään toimii päivän biisinä taas päivään sopiva biisi, minkä löysin Aamukamman sivuilta. Elikä Eppu Normaali - Vuonna '85

Nyt saattaa blogin puolella tulla vähä hiljasta ens viikolla, ku se rakas nyt vihdoin tulee niille 10 päivän lomille, mutta pyrin päivittään jos vaan sattuu sopiva rako. Mutta hyvät pääsiäiset ja ens viikot ja silleen. Palataan astialle.

Tj 86

Vihdoin tuli töitä, ja ajattelin, että "jes, nyt kaikki on kohdallaan", mutta ei kun ei. Ollaan rakkaan kanssa suunniteltu sellasia pikku pippaloita lähes 4 kuukautta ja vihdoin saatiin sovittua yhteisesti päivämäärä lähes kaikkien kavereitten kanssa, niin sitte rakas ilmottaa tänään, että se pääseeki vasta lomalle sinä päivänä ku juhlat on. No, ei siinä vielä kaikki. Katoin sitte juna-aikatauluja ja tulin siihen tulokseen, että tuolta kestää tänne melkeen 8h junalla, koska just silloin osa junasta on korvattu bussilla. Voisko jo sanoa, että niin mun/meijän tuuria? Ku eihän tuolta juu jo pelkällä lomakyydillä kestä melkeen 6 tuntia. 

Saa nyt sitte nähä, että pidetäänkö juhlat silti, ja mä saan hoitaa kaikki järjestelyt yksin (jippii...) ja illan isäntä saapuu sitte ihanasti junan raikkaana inttikuteet niskassa yli kolme tuntia myöhässä. No, Show Must Go On.

Elikä tän päivän biisinä vähä Queenia. Kyseessä myös yks mun lempibändeistä, ja harmittaa ihan sikana, että en pääse ikinä näkeen noita livenä tossa kokoonpanossa. Oon todellaki syntyny väärällä aikakaudella. Musta vaan tuntu, että tää biisi on tarpeeks dramaattinen tähän hetkeen ja mielentilaan.

On ollu myös onneks ihan hyviäki asioita, esimerkisks eilen kävin hakees ekat piilarit, ja oli kyllä ihan uskomattoman kätevät vehkeet, mutta inhottavat laittaa ja ottaa pois. Ja tänään oli myös hyvät kuorotreenit ja hoidin pari tulevaisuuden juttuaki kuntoon. Että jotain hyvää sentäs vielä jäljellä.

Mutta nyt on jo korkee aika mennä nukkumaan, että huomenna jaksan mennä töihin kolmeks tunniks.

Tj 88

Taas yks kymppi vähemmän. Niin se aika vaan kiitää.

Hyvä viikonloppu taas takana. Tiiättekö sen fiiliksen ku tuntuu, että kaikki vaan luistaa ja, että vihdoin asiat menee oikeeseen suuntaan. Sellanen fiilis mulla on nyt musta ja rakkaasta. Ollaan oltu onnellisia yhessä, ja rakas on taas saanu mut nauraan niin ku ennen vanhaan. Rakkaus siis roihuaa, ja toivottavasti jatkuu näin sillä rakkaalla on edessä 10 päivän lomat ens torstaista alkaen, ja saadaanki ekat 8 päivää olla ihan kahestaan jos niin halutaan. Eli elämä hymyilee. Varattiinpa nyt sitte myös kesälle ensimmäinen yhteinen matka, vaikkaki vaan Tukholmaan, mutta silti seki tuntuu ihan uskomattoman hyvältä, ja pikku hiljaa myös rupee tuntuun, että kyllä se intti vielä loppuu.

Ei tää elämä kuitenkaan ihan ruusuilla tanssimista oo. Töitä ei oo taaskaan näköpiirissä ja se jos mikä stressaa tällä hetkellä ja paljon. Pitäis saada rahaa säästöön sekä matkaa että kämppää varten, ja oishan sitä toki jotain kiva ostaaki itelle kesäks. Sitte sain myös tietää, että se opiskelupaikka, mitä nyt haen niin sitä ei pysty hakeen ens vuonna vaan seuraavasti vasta vuonna 2015. En meinannu uskoa silmiä ku katoin, että vasta 2015! Eli tarkottaa sitä, että tänä vuonna on pakko päästä sisälle tai haaveet siirtyy parilla vuodella eteen päin, ja voin vaan kuulla jo nyt miten opintolaina raksuttaa tilillä pari vuotta pidempään... Eli ennakkotehtävistä alkaen kaikki pitäis mennä aika lailla nappiin.

Mutta sitte päivän biisiin. Esittelen taas yhen meijän biisin, joka on In Flamesin Come Clarity.

Nuorempina kuunneltiin paljo raskaampaa musaa ja välillä vieläki. Tää oli/on rakkaan yks lempi bändi, ja meijän biisiks tää on muodostunu jo ennen ku seurusteltiin. Mulla oli ollu tosi huono päivä ja laitoin sitte rakkaalle siitä viestin, niin sehän sitte kirjotti viestiin pätkän tästä biisistä ja sai mut hymyileen. Mun päivä oli pelastettu.

Tj 91

Taas lähenee hetki jolloin tulee yks kymppi vähemmän. Tässä rupee todellaki tuleen kiire kaiken kanssa.

Tänäänkin oli hyvin mitään sanomaton päivä, paitsi että kuvattiin bändin kanssa ns. musavideoo talvipakkasella t-paidoissa umpi jäässä. No, kokemus seki, mutta eipä tarvi enää ottaa uudestaan. Saa nähä millanen tekele siitäki tuli, huhhuh! Mutta ton lisäks tänään ei oo oikeestaan tapahtunu yhtään mitään. Enpä olis uskonu, että töitä ja että varsinkaan oppilaita tulee ikävä. Mutta niin on vaan päässy käymään. Ja voin kertoa, että palkkapäivänä vasta suru onki puserossa ku palkka tulee pienempänä, kun ei ole ollut niitä töitä, nyyh.

Ja sitte intti asioihin. Miten musta tuntuu, että aina oma rakas saa ne paskimmat nakkihommat (tältä kyllä varmaankin joka inttileskestä/inttiläisestä tuntuu). Tänään rakas laitettiin kirjottaan 5 koulutuskorttia, hip hei, eli tarkottaa, että ne pitää olla ens viikon aluks valmiit ja näin olle hyvällä säkällä joutuu tekeen niitä kotona. Kyllä rakas puhu, että sais ne bussissa tehtyä, pitää pitää peukkuja.

Tän päivän biisiki liittyy omaan rakkaaseen aika vahvasti, sillä viikonloppuna tuli puhetta Scorpionsien balladeista ja tämän kyseisen balladin hän listasi lempiballaadikseen (voi olla, että jopa lempi biisikseen). Scorpions - Still Loving You.

Biisi lukeutuu myös yhdeksi minun lempibiisikseni kyseiseltä bändiltä. Se vain on koskettava, ja täynnä tunnetta.

Tj 92

Tällä hetkellä elämä junnaa vähä paikallaan. Töitä ei oo ollu tällä viikolla ollenkaan, ja herättyäki tulee vasta siinä klo 11-12 aikaan, eikä päivän aikana saa tehtyä sitte mitään fiksua. Pari kertaa oon käyny tällä viikolla optikolla säätämässä niitä uusia laseja, kun tuntuu, että eivät meinaa ruveta istumaan hyvin, mutta paljo muualla en sitte ookaan käyny - paitsi harrastuksissa totta kai.

Rakkaallaki menee intissä ihan ok. Sillä on ruvennu hommat sielä keventyyn aika paljoki uuden tehtävän myötä. Toisaalta, tällä hetkellä käy myös vähä sääliks tota rakasta, sillä yhet sen hyvät inttikaverit vapautu tänään, mutta eiköhän se vielä löydä sieltä ihmisiä kenen kanssa hengata viimeset 3 kk. Onpa muuten ihan uskomatonta ajatella, että se rakas on sielä tosiaan enää sen alle 3kk! Ku justhan vasta oli joulu.. Ja tässähän tulee vielä kiire saada uudet mekot valmiiks siihen mennessä ku rakas kotiutuu.

Ja kuukausista puheen ollen. Tänään ollaan oltu rakkaan kanssa yhessä 40 kuukautta. Vau! Onpa se aika sitteki vaan kiitäny nopeesti, sekä inttiaika, että koko seurusteluaika.

Mutta sitte tästä hyvinki epämääräsestä tekstistä päivän biisiin, joka on Flashdancesta tuttu Maniac.

Katoin tänään vasta ekan kerran perjantain The Voice of Finland jakson, jossa Antti Railio esitti yllä olevan biisin ihan älyttömän hyvin. Jakson nähtyäni on biisi soinut lähes taukoamatta päässäni ja siksi siitä tuli myös päivän biisi. Seuraavaksi ajattelinki laittaa Flashdancen pyörimään, sillä viime katselukerrasta on aikaa jo vuosia.

Tj 94

Viikonlopusta taas selvitty, ja ylipäätänsä koko viime viikon loppuviikosta. En edes kerinny päivitteleen, ku illalla kotiin tullessa oli niin väsy, että vaan suunnilleen kaaduin sänkyyn. Ja hirvee väsy harrastusten ja parin keikan takia.

Mutta viikonloppu sitte oli onneks ihanan rentouttava ja yks parhaista koko inttiaikana. Voi kuinka paljon voi toista rakastaakaan. Perjantai meni vielä aika perinteiseen tapaan, eli vähä hengailua ja sit rakkaan porukoille, sielä vähä kuulumisten vaihtoo ja nukkumaan. Lauantaina oli sitte ohjelmassa kaupungille menoo ja vähä myöhemmin illalla teatteria.

Päästiin sitte kaupunkiin, missä kävin ostaas meille pari kuohari- ja punaviinilasia lisää. Sen jälkeen vaan kierreltiin keskustassa ympäriinsä, kunnes rakas vei mut jätskille. Sit keksittiin, et voitais mennä illalla syömään ja niin päätettiin lähte kotiin kävellen. Keskusta mun luo on joku n. 3,5 km, ja se ei oo oikeestaan matka eikä mikään, paitsi jos sattuu olemaan huonosti istuvat kengät jalassa ja tiukka kynähame sukkahousujen kera päällä. Kylmähän siinä tuli, mutta kotiin lopulta päästiin.

Kotiin pääästyä mulle tuliki jo kiire laittautua iltaa varten, ja niinhän se oli, että 20 minuuttia oli vaan aikaa. Ihmeen hyvin onnistuin, ja kerittiin vielä teatteriinki hyvissä ajoin. Käytiin kattomassa fyysistä teatteria, mikä oli ihan uus ja aika hyväki kokemus. Ainaki kyseinen teos herätti paljo tunteita, pääasiassa ahdistusta, mutta tunne seki on.

Sen jälkeen mentiin syömään, ja hoksattiin siinä syödessä, että illemmalla kyseisessä paikassa alkais esiintyyn erinäisiä bändejä, ja päätettiin jäädä kattoon niitä. Syötiin pari tuntia, ja kun ensimmäinen bändi oli alottaas törmättiin pariin kaveriin, mikä oli ilonen yllätys. Siinä se ilta/yö sitte meniki mukavasti, ja seuraavana amunaki vielä korvat soi. Taitaa olla enemmän sääntö ku poikkeus, että mitä enemmän ihmiset on kännissä, sitä kovempaa volyymi on. Lähettiin viemään kavereita kotiin siinä klo 1 jälkeen ku porukalla rupes tuleen uni silmään - itsensä myös mukaan lukien. Ku päästiin kotiin vietettiin vielä hetki yhteistä laatuaikaa ja sit mentiin nukkumaan.

Sunnuntaina oli suht aikanen herätys ja mentiin sit leffaan kattoon Räyhä Ralf. Oli ihan hauska animaatioleffa, rakkaan mielestä yks parhaita, mitä se on nähny. Mulla vaan oli sen verran univelkaa, että nukahdin kesken leffan elämäni ekan kerran leffateatterissa. Sinäänsä harmi, koska jäi pääkohdat näkemättä, mutta voihan sen sitte joskus esim vuokrata.

Leffan jälkeen suunnattiin käymään taas rakkaan porukoiden luona ja sit mun luo tekeen ruokaa. Ku oli kaupassa käyty ja ruoka tehty valmiiks ja syöty oli kello jo melkeen 8. Eli sitte oli vaan hengausta sohvalla rakkaan kainalossa.

Sitte taas tänä (eilen) aamuna oli aikanen herätys, että kerittiin kaupunkiin hakeen mulle silmälasit ja samalla etittiin rakkaalle aurinkolaseja, ku se reservin aurinko rupee paistaan nyt niin voimakkaasti jo. Enkä kyllä yhtään valita, saa se mut ja rakkaanki jo niin paljo paremmalle tuulelle. Sitte lasien ettimisen jälkeen oliki jo aika mennä asemalle ja sanoo heipat 4 yöks ja 3 päiväks, onneks ei sen enempää tällä kertaa.

Mutta täytyy vielä sanoo, että oli kyllä niin ihana viikonloppu. Tuntuu, että kerittiin 67 tunnissa enemmän ku koskaan aiemmin, ja käytiin melkeen kaikki maholliset kulttuurimuodotki läpi, ja siltiki meillä jäi vielä hyvin aikaa ihan vaan toisillemme.

Sitte vielä päivän biisiin. Se on perjantaina radiosta kuultu Suvi Teräsniskan tulkinta yö:n biisistä pettävällä jäällä.

Tää biisi herätti jonku verran ajatuksia. Varsinkin tämä kohta:

Luvanneet on rakastaa,

he täällä toinen toistaan,

vaikka polku pimeyteen,

joskus kuljettaa,

silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen..

Riittäisikö täällä

pettävällä jäällä,

yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo

riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?

Aina ei kaikki oo niin kauheen helppoo, mutta silti toivon, että rakas ois mulle just se, joka ois sielä pettävällä jäällä mun kanssa, just se, jonka kanssa en yksinäinen oo. Ja silti, vaikka muut ei uskois meijän yhteiseen tiehen, silti me halutaan uskoa siihen, ja luvataan rakastaa toisiamme.

Tj 100

Jeee! Viimenen kerta ku tarttee kolmee numeroo päivän kirjottamiseen. Niin se vaan lähti viimenen satanen sit käyntiin. Jes! Ja tuntuu ku just ois ollu tj 200, elikä aika haipakkaa on sen jälkeen kyllä menty. Töitä ja harrastuksia lähes joka viikko, ja edessäki samaa. Tulossa myös rakkaalla n. 10 päivän lomat jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pääsykokeita yms. Toivottavasti seuraavaki satanen menee yhtä nopeesti.

Mutta nyt on viikonlopusta jo vähitellen selvitty, vaikka matkalaukku vieläki tossa lattialla lojuu purkamattomana. Ehkä sen siitä sitte viikonlopuks sais pois? Viikonloppu meni tosi hyvin ja oli tosi kivaa. Ja voin kertoa, että univelkoja on jääny, mutta se ei menoo haitannu/haittaa. Viikonloppu meni siis shoppailessa, leffan "21 tapaa pilata avioliitto" parissa ja hyvästä ruoasta ja seurasta nauttien. Toi leffa oli yks hauskimpia suomalaisia leffoja hetkeen aikaan, mitä oon nähny. Pitääpä yrittää ettiä toi lista jostain, ja lukasta se läpi ja kattoo mitkä ne taas olikaan mitkä osu omalle kohalle.

Mutta meinas viikonloppuna käydä jotain vähä köpelöstiki, nimittäin meinasin myöhästyä junasta aika pahasti, mutta ihan viime minuutilla pääsin junaan, ja ku ovi mun perästä sulkeutu niin juna lähti. Huhhuh.. No, ehkä sitä ens kerralla muistaa sitte olla ajoissa...

Viikkoki sitte taas alkas heti töillä, ja töitä on tiedossa ainaki vielä huomiselle. Sitte on aika paljo kaiken näkösiä treenejä sun muita, että kyllä se viikonloppuki jo pian taas koittaa, ja rakkaalla onneks vielä maanantai vapaa, niin saadaan vähä pidennystä tohon lomaan.

Tänään on muuten ollu ihan tajuttoman hyvä fiilis aika lailla koko päivän. Ehkä ton sadan maaginen voima on vaikuttanu koko päivän tai jotain. Sitte myös löysin tänään taas jotain yhteiseen kämppää, ostin nimittäin valaisimen, ja se jos mikä sai iloseks. Aina ku ostaa jotain sinne meidän tulevaan kämppään niin tuntuu se joka kerta olevan vähän lähempänä ja enemmän todelliselta. Tein myös todella hyvää ruokaa, mikä myöskin nostatti mielialaa. Mutta tälläsiä päiviä sais kyllä olla useimminki, ku tuntuu että kaikki sujuu, ja mikään ei voi lannistaa.

Sitte päivän biisiin, jota ei oo ehkä ihan hirveen vaikee arvata sillä kyseessä on teema biisi. Vicky Rosti - Sata salamaa.

Oi että, tääki biisi saa vaan hymyileen. Ohhoh, ehkä se intti vielä joskus loppuu? Musta tuntuu, että tää biisi ei kaipaa sen enempää avaamista tai selittelyä. Btw, aamukamman sivuilta löytyy eri "teemabiisejä" eri päiville. Elikä välillä niitäkin tullaan näkemään sitte täälä blogin puolella.

P.s. Anteeks hirmu sekavasta postauksesta, mutta nyt tuntuu, että en saa ajatuksia koottua mitenkään fiksusti.

Tj 105

Miten aina välillä kaikki rupee meneen päin vittua. Välillä tuntuu, että toi intti tyhmistää ainaki omaa rakasta, tai ainaki tekee siitä välinpitämättömän. Tänäänki se unohti vaan muutaman asian, vaikka oon niitä eilisestä alkaen kyselly, ja vielä tänäänki. Voiko tosiaan olla niin vaikeeta vastata yhteen juttuun, yhen yhteen juttuun? Oisko ideoita, millä saisin rakkaan kiinnostumaan tästä elämästä siviilissä edes vähä enemmän?

Tänään ton kaiken vitutuksen lisäks oon ollu töissä 4 tuntia kuviksen sijaisena, käyny bänditreeneissä, missä ei tehty muuta ku häröilty ja käyny kampaajalla. Se on nyt kiva, että tukka on edes kunnossa.

Huomenna ois sitte taas myös töitä kuviksen sijaisena ja matka kohti inttileskiystävääni. Viikonloppuna siis tiedossa hyvää seuraa, hyvää ruokaa, shoppailua ja leffa. Se saa ees vähä hymyileen tän kaiken paskan keskellä.

Sitte tän päivän biisiin. Vaihteeks taas radiosta aamulla kuultu, ja osa ko. biisin sanoista kolahtaa tähän elämäntilanteeseen. Biisi on: Robbie Williams - Feel

Erityisesti tämä kohta kolahtaa:    Come and hold my hand
                                        I wanna contact the living
                                        Not sure I understand
                                        This role I've been given
                                        I sit and talk to God
                                        And he just laughs at my plans
                                        My head speaks a language
                                        I don't understand

Kaikki vaan on jotenki niin auki vielä tän vuoden osalta. Opiskelupaikka, asunto yms. Enpä oikeen muuta osaa biisistä sanoo.

Tj 106

Tänään on ollu todella kiire päivä. 3 tuntia kotona, ja 13 tuntia menossa ja huomenna taas samanlaista rumbaa tiedossa. Mutta ei se mitää, eipä ainakaan kerkee ajatteleen liikaa, tai sit kerkee. Tänään nimittäin pillahdin itkuun sielä keikalla erään biisin ansiosta. Biisi on ihan meijän alkuajoilta ja se vaan  sai mut herkistyyn niin paljo. Ei voi mitään, niin käy joskus. Ja sain myös ton ansioista säikäytettyä yhen ystävä pojan joka istu mun vieressä. Se ei oikeen tienny miten se ois ollu, tai tehny tai mitään, lopulta se vaan meni ihan lukkoon, eikä uskaltanu edes kattoo muhun päin. Ehkä se pelkäs, että hajoon jos se kattoo?

Mutta päivän biisi ei toki tänään ole toi edellä mainistemani biisi, vaan eräs toinen biisi, joka saa aina kyyneleitä silmäkulmiini (oon pahoillani, jos tää biisi on ollu jo aiemmin, mutta en muista). Elikä päivän biisinä on: Katri Ylander - Rakkaus ei rapistu. (Sori, taas ihan hirvee video, mutta ainut mitä löysin).

Kuulin tän biisin ekan kerran ku mun bändin kitaristi soitti tätä tauolla. Lopputulos oli se, että itkin. Tää biisi sopii sille mun ystävälle todella hyvin, ja voiko olla biisissä kauniimpia ja hennompia sanoja? Tän biisin esittämisen jälkeen, pyysin tätä mun ystävää soittamaan mun yo-juhlissa, ja totta kai se oli tän biisin valinnu, ja sit tuliki jo vollotettua ihan ääneen. Ja siinä vollottamisessa oli taustalla se, että en ollu kuullu rakkaasta yli 24 tuntiin leirin ansiosta, ja myös se suru siitä, kun se ei ollu päässy juhlistaan mun hienoa päivää mun kanssa.

Tj 107

Tänään on ollu oikeen super laiska päivä. En saanu muuta aikaseks ku hilattua itteni kuoroon ja that's it.  Ois pitäny soittaa pari puhelua, käydä kankaat läpi ja ruveta vähä siivoileen, mutta ei, ei siitä mitään tullu. No, ens viikolla paremmalla onnella.

Huomenna ois sitte taas töitä. Erityisopettajan sijaisuus tiedossa, ja vähä pelottaa, ku tuli aika löyhät ohjeet, että meneekö kaikki nyt sitte niin ku pitää. No, sen näkee sitte huomenna. Ja huomenna onki muuten sitte kiire päivä. Eka töitä, sitte sukulaisia, sen jälkeen laulu&teoriatunti ja sitte käyn kattoos yhen keikan ja sen jälkeen vielä kahville ystävän kanssa. Ei ainakaan luulis tylsää tulevan, ku tuun varmaan oleen kotona vasta just rakkaan iltapuhelulle.

Mutta sitte päivän biisiin. Biisinä toimii taas radiosta tänään kuultu kipale, ja tänään se on: Bonnie Tyler - Total Eclipse of the Heart.

Tälläsen version tosta nyt nopsasti löysin, mutta älkää antako sen häiritä, onhan biisi sentään kaunis duetto. Tää biisi muistuttaa mua aina musikaalista Dance of the Vampires. Käytiin puoltoista vuotta sitte kattoos se Seinäjoen kaupungiteatterissa, missä sitä silloin esitettiin. On yks parhaista musikaaleista, minkä oon nähny esitettävän. Pelkästään jo tanssikohtaukset nosti mulle kyyneleet silmiin, ja ah, se miespäänäyttelijä oli niin kylmä - vampyyriä kun siis esitti. Näin esityksen jopa kaks kertaa, ja harmittaa, että en käyny kattoos vielä kolmannenki kerran ja myös rakasta harmittaa, että se ei nähny sitä kahteen otteeseen. Ja tää biisi kuulu siinä yhteen kohokohdista. Ja onhan tossa biisissä myös kauniit sanat.

Oho, onpa ollu nyt musikaali painotteisia biisejä. Ehkä huomenna jotain muuta? Sen aika näyttää.

Tj 108

Nyt kun toi maagisen Tj 100 raja rupee lähestyyn niin tuntuu aika ihmeelliseltä. Vastahan se rakas sinne lähti, ja pian jo se tulee takas ja pitää ruveta ettiin asuntoo yli 400 km päästä. Ohhoh..

Mutta tosiaan, taas aika palata sorvin ääreen pienen hiljaiselon jälkeen. Tulipa sitte Tampereella käytyä Ideaparkissa ja Ikeassa. Ideaparkista lähti mukaan, kengät, paita, kangasta, aurinkolasit ja sininen kauluspaita rakkaalle. Ikeasta taas lähti mukaan aterinsetti ja punanen yövalo. Tykätään kummatki hirmusesti sellasesta punasesta valosta, koska se antaa kivaa tunnelmaa tiettyihin hetkiin. Ja löytyhän sieltä Ikeasta vaikka ja mitä. Ja vähä lupailin teille jo kollaasia siitä, mitä sielä Ikeassa sitte erityisesti tuli katottua ja tässä se sitte tulee (antakaa armoa, tää on sitte vasta mun eka kollaasi):

Eli aika lailla mustaa ja valkosta, ja toi sohva oli luonnossa huomattavasti tummempi ku kuvassa. Ja just toi sohva myös siks, että siinä oli mukava istua ja isona plussana myös se, että se on vuodesohva. Ja vilahtaa kollaasissa myös meikki/kampauspöytä, mikä on jo pitkään ollu mun haaveena, ja epäilen, että ton haaveen toteuttamiseen menee vielä jonku aikaa. Mutta kollaasissa vasta ihan kaikki sellaset perus jutut, paitsi sänky, koska sängyt on suhteessa muihin Ikean juttuihin kalliita, niin yritetään löytää sänky jostain vähä halvemmalla. Mutta tällästä pientä sisustuskuumetta täälä päässä.

Hmm.. Sitte viikonloppuun. Tuntuu, että se hujahti ohi ihan yhtäkkiä, eikä enää meinaa ihan edes muistaa, mitä kaikkee sitä tuli tehtyä. Perinteisesti taas vähä riideltiin, mutta saatiin kaikki suht nopeesti sovittua, ja nyt taas on jo ihan hirmu ikävä tota omaa rakasta. Miten sitä tuleeki aina eka riideltyä ja sitte ikävöityä? Sitte käytiin myös kattoos Les Misérables, joka oli ihan uskomaton. Musiikki, roolisuoritukset, laulut, lavasteet = Vau! Suosittelen. Ja tästä päästäänki kätevästi päivän biisiin, joka on pätkä tän vuoden Oscareista jossa esitettiin otteita kyseisestä leffasta:

Jo pelkästään tää pätkä saa mun ihokarvat nouseen pystyyn. Oli kyllä tunteita herättävä leffa kaiken kaikkiaan. En voi muuta ku suositella. Voi olla, että käyn iteki kattoos tän uudestaan. Ja niin ku jo joku jossain blogissa kirjotti, leffan jälkeen omat murheet tuntu hyvinki pieniltä, ja näin just kävi.

Ja sitte vielä tästä päivästä. Kävin tilaamassa elämäni ensimmäiset lasit. Mutta hyvät löysin, vaikka en ois ikinä uskonu, ja nyt oon tosi tyytyväinen, koska todellaki tarvin ne. Niin, ja oon aika lailla jo tervehtyny, että ehkä tällä kertaa riitti yks antibioottikuuri.

Niin, ja ehkä vois vähä jotain myös kirjotella siitä rakkaan intistä. Nythän on alokasaika loppunu, ja rakas on päässy opiskeleen sielä uusia juttuja, mitkä on vissiin edes vähä enemmän kiinnostavia ku ne vanhat jutut. Vaikka tänään rakas kyllä kuulostiki puhelimessa aika kettuuntuneelta, mutta ehkä se taas siitä. Ainut, mikä myös taas ärsyttää tääläki päässä on se, että gines on tulossa, mutta niitäkään ei tuu enää ku kolme tän jälkeen, eli loppusuoralla mennään. Ja pääsen onneks käymään inttileski ystäväiseni luona sitte viikonloppuna ku miehet on kiinni, eli ei tuu tämäkään viikonloppu vaan valumaan hukkaan.

Anteeks, että tuli näin sekava postaus, mutta tällästä mun elämä aika lailla on tällä hetkellä, kiirettä pitää ja paljo tapahtuu.

Tj 114

Niinhän siinä sitte kävi, että lähti vissiin 11. antibioottikuuri käyntiin. Ja kuten eilen arvelin, niin korva- ja poskiontelotulehdushan se oli. Kivasti meni oikeestaan koko päivä apteekissa ja lääkärissä, ku yhteensä kolme tuntia noissa tuli aikaa vietettyä, mutta eihän sitä lomalla olekaan kuin aikaa. Voin kertoa, että ottaa päähän, koska mulla nää ei kauheen helposti paranekaan, ja nyt sain sitte vielä lähetteen lisätutkimuksiinki, että katotaan onko mun nenässä joku rankenteellinen vika, ku tää on kolmas poskiontelotulehdus 1,5 vuoden sisään. Että on taas jotain "odottamisen arvosta" tiedossa..

Mutta onneks tälle viikolle on jotain erityisen kivaaki tiedossa, sillä torstaina lähen isän, isän äidin ja siskon kanssa Ikeaan ja Ideaparkkiin. Se jos mikä piristää tälläsen mega tulehduksen keskellä. Eli ainaki ois vähä tarkotus tsekkailla huonekaluja tulevaa yhteenmuuttoa silmällä pitäen, koska on se kiva nähä niitä kalusteita ihan "livenäki" eikä vaan netistä kattomalla. Ja ideaparkissa sitte vähä shoppailua, ihanaa! Mutta jos löydän jotain sellasia must hankintoja ikeasta, voin yrittää vähä vääntää jotain kollaasia sitte tänneki.

Mutta sitte päivän biisiin, joka sopii hyvin kuvaamaan tuntojani tällä hetkellä. Kelly Clarkson - Stronger (What Doesen't Kill You)

Ja siis tää biisi puhtaasti tän kertsinsä takia. What doesn't kill you makes you stronger. Nyt todellaki pitää yrittää ajatella näin, vaikka antibiootteja onki tullu syötyä enemmän ku ois tarpeen.

Sitte ku tossa äsken etin tota biisi youtubesta huomasin siinä samalla Game of Thronesin kolmannen tuotantokauden trailerin, ja ajattelinpa nyt jakaa senki myös tässä.

Tätä uutta kautta ollaan rakkaan kanssa pian odotettu jo vuosi ja nyt se vihdoin tulee! Tai siis alkaa vähä yli kuukauden päästä. Mutta sitte toi traileri sai mut myös ajattelemaan sitä, että kuinka paljo meillä onkaan rakkaan kanssa yhteisiä intressejä elokuvien ja tv-sarjojen osalta. Me kummatki esimerkiks oltiin ihan sekasin Hobitsista ja käytiin kattoos se leffassa jopa kahteen otteeseen. Tykätään kummatki aika paljo fantasia leffoista.

Mutta toi väläys noista yhteisistä intresseistä sai vaan hymyileen, koska ois se ihan kamalaa, jos ei vois jakaa jonku rakkaan kanssa näitä kaikkia hyviä ja ihania leffoja/tv-sarjoja. Tähän yhteiseen intressiin kuuluu osittain myös musikaalit, ja huom nimenomaan hyvät sellaset, ja sen ansioista ollaanki menossa viikonloppuna kattoon Les Misérables.

Tj 115

Täälä koneen takana istun flunssan kourissa ja huomenna ois sitte tän takia tiedossa myös lääkäri. On nimittäin ilmeisesti korva- ja poskiontelotulehdus... Kiva. Mutta niinhän se on, että parhaat työntekijät sairastaa lomalla, ja musta tuntuuki, että teen aina niin. Viimesin flunssahan nimittäin oli joululomalla.

Mutta se siitä, ja sitte viikonloppuun. Perjantaina ei oikeestaan mitään sen ihmeempiä muuta ku, että haettiin ruokaa ja mentiin nukkumaan. Se on kyllä yllättävän ärsyttävää, että noi inttipojat on täälä vasta niin myöhään perjantai-iltana, niin että ei kerkee tekeen oikeestaan yhtään mitään. Mutta lauantaina oli jo vähä valosampaa, koska kuultiin, että saatiin jäädä rakkaan luo aivan kahestaan la-su. Se oli todellaki luksusta, ja voitte vaan kuvitella mitä siitä seuras ku rakkaan porukat paino oven perässään kiinni. Kyllä, koko lauantai ja sunnuntai täynnä todella läheistä yhteiseloa. No, tulihan siinä välissä vähä herkuteltua ja pari leffaaki katottiin ja totta kai myös putouksen finaali.

Sitte taas tuli se sunnuntai, ja kaikkihan tietää, että mihin se menee, eli siihen, että se rakas lähtee takas sinne kassulle. Ihan hirveeltähän se taas tuntu tollasen viikonlopun jälkeen. Kaikesta huolimatta saatiin (tai sain) taas riidan pystyyn joka on vieläki päällä, kylläkin jo tällä hetkellä vähä muotoa muuttaneena. Mua vaan rupee stressaan kaikki muuttoon liittyvät asiat niin paljo: kaikki kämpän hankkimiset, rakkaan välinpitämättömyys asiaa kohtaan, raha ja just nimenomaan se raha. Mun äitikään ei jaksa olla muistuttamatta siitä, kuinka mun pitäis painaa töitä 24/7, että selvittäis sitte syksyllä. Mutta miten ihmees kaikki muut on selvinny läpi opiskelijaelämän ja me ei selvittäis? No, aion joko hakee muihinki kouluihin tai sitte haen jotain vähä pysyvämpää työtä. Mutta sitte siinä tulee taas se ongelma, että mites sitte töitten kanssa, ku tulee ne pääsykokeet eteen yms. Huoh, ei elämä vaan oo aina niin kauheen helppoo.

Mutta sitte vähä mukavampiin asioihin, nimittän Oscar-gaalaan. Katoin lähes koko gaalan suorana tv:stä, ja olihan sielä taas niin upeita mekkoja, että oksat pois! Onko täälä jotain muita, jotka katto oscarit suorana? Mutta tästä saan nätisti vedettyä aasinsiltana sitte päivän biisiin, sillä biisinä toimii oscar-voittaja, nimittäin Adelen Skyfall.

Musta toi biisi voitti ihan oikeutetusti oscarinsa. Ei voi ku hattua nostaa. Tää kyseessä oleva elokuvaki kuulu meijän leffa valikoimaan viikonloppuna, ja en voi muuta ku suositella, sillä on ehkä paras Bond, minkä oon ikinä nähny.

Tj 118

Taas on pari päivää hurahtanu viime kirjotuksesta. En vaan tiedä kauheesti mistä kirjottaisin. Viikot menee samaa rataa. Ma-to harrastuksia, välillä myös töitä ja sit perjantaina rakas taas tulee kotiin ja sunnuntaina se taas lähtee. Meillä ei edes näillä näkymin oo tulossa mitään pidempiä lomia, sillä rakkaalla on ainaki yks gines, mikä sen pitää ottaa vapaaks. Elikä meillä on melkeen aika lailla kaikki lomat menny/menee gines viikonloppuihin. Kiva..

Mutta sitte taas toisaalta, kerkeisinkö edes näkemään sitä rakasta tällä hetkellä jos se olis täälä keskellä viikkoo? Sitä en tiedä, enkä osaa siihen vastata. Ehkä se selviää, tai sitten ei.

Nyt kyllä taas olo on aika lailla onnellinen, sillä hiihtoloma alkoi ja rakas tulee viikonloppu lomille. Eihän sitä paljoa muuta tarvikaan? Rakasta on taas ollut kova ikävä tällä viikolla, ja niin myös vissiin hänelläkin minua.

Intti on kyllä taas vaihteeksi myös ottanut päähän tällä viikolla. Tuntuu välillä, että se ei vaan ikinä lopu, ja välillä iltaisin mietin, että "ihanaa, taas yksi päivä vähemmän tätäki paskaa!" Koska meijän yhteinen elämä alkaa lähestulkoon heti intin jälkeen, ja vaikka se pelottaakin rahan osalta todella paljon, silti odotan sitä.

Istun juuri olohuoneessa ja radiosta pauhaa tämä biisi: Haloo Helsinki - Vapaus käteen jää.

Aluksi en tykännyt tästä biisistä sitten yhtään, mutta nyt jo tykkään tästä todella paljon. Tässä on joku todella tuttu lause/ajatus yms. -Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa- ainakin intin aikana tämä on tullut todella tutuksi varmasti molemmille osapuolille, vaikka se itse inttiläinen on varmasti hajoillut enemmän. Muutenki tän biisin melankolisuus sopii hyvin moneen intin aiheuttamaan tuskaan. Mutta siis kaiken kaikkiaan, ihan uskomattoman upee biisi ja upee sanoma!

Tj 121

Tasan 4 kuukautta jäljellä tätä helvettiä ja sitten se on ohi! Enää vissiin 3 ginestä edessä ainakin näillä näkymin, se saa jopa jo vähä hymyileen.

Auringon pilkottaminenki taivaalla on saanu mut ihan kesähöperöks, sillä oon ruvennu sunnitteleen erinäisiä kesämekon ompelu projekteja. Saas nähä saanko niitä koskaan valmiiks, into on ainaki vielä kova.

Mutta tosiaa, viikonloppuun ja viikonlopun treffeihin. Aamusta (klo 10) oli mulla kuoro esiintyminen, jonne rakas kiltisti tuli mukaan, sillä heti sen jälkeen oli treffien eka osa. Tiedossa oli kaks täidenäyttelyä, toinen oli nykytaidetta ja toinen valokuvanäyttely. Se valokuvanäyttely oli ehkä parhaita koskaan näkemiäni. Sen jälkeen käytiin kahvilla, ja sieltä sitte mun luokse, että pääsin suihkuun ja vaihtaan vaatteet, koska tiedossa oli inttileski ystäväiseni ja hänen poikaystävänsä (rakkaan inttikaveri myöskin) tapaamista. Käytiin myöskin heidän kanssaan kahvilla. Tämän jälkeen rakas sai valita leffan, ja leffaksihan se valitsi juuri ensi-iltaan tulleen A Good Day to Die Hard:in. Toisaalta ihan hyvä valinta, sillä alkoihan meidän suhdekin aikoinaan Die Hard 2:sta katsoessamme.

Tämän jälkeen oli tarkoitus hakea nouturuokaa aasialaisesta, mutta paikka olikin jo kiinni. Päädyimme sitte mäkkäriin hakemaan ison kasallisen kananugetteja. Kotiin päästyämme ja nugetit syötyämme oli aika hetki kölliä rakkaan kainalossa sohvalla, mutta eipä meidän treffit tosiaan siihen päättyneet. Olin vielä järjestänyt meille romanttisen piknikin huoneeni lattialle kynttilöiden ja rentouttavan musiikin kera, ja laitanpa myös nyt päivän biisiksi meidän piknik taustamusamme: Relaxing Sounds of Nature - Waves yms.

Tällästä sitte kuunneltiin. Oli kyllä tosi ihanaa, kunnes sitte ruvettiin syömään ja rakas sano, että se ei maista mitään. Sillä oli niin kova flunssa päällä, että makuaisti häipy hetkeks aikaa. Piknik ei muutenkaan menny oikeen sitte loppujen lopuks putkeen, niin päätettiin, että otettais se uusiks tulevana viikoonloppuna.

Toivon, että seuraava viikonloppu tulee pian, sillä minulla on jo kamala ikävä omaa rakastani. Onneks ollaan pian jo keskiviikossa.

Tj 126

Koko päivän on tullu vaan juostua tukka putkella hoitaen viikonlopulle juttuja sun muuta. Mutta vaikkaki vähän myöhässä niin silti, hyvää ystävänpäivää kaikki rakkaat lukijat!

Huomenna tiedossa aikanen herätys koska töitä, niin sitä pidemmittä puheitta päivän biisiin: Scorpions (yllätys yllätys) - Love Will Keep us Alive

Tähän on todellaki tehty monia ällösöpöjä kuva videoita. Kuuntelin tätä biisiä meijän alkuaikoina paljo. Biisissä on ihanat sanat jotka kolahtaa ainakin itselleni todella kovaa vielä tänä päivänäki. Mutta nauttikaa biisistä ja sen tuomasta tunteesta. Ja nauttikaa rakkaudesta, sitä ei oo ikinä liikaa! Mä meen nyt nukkumaan, ja uneksimaan tuosta omasta rakkaastani.

Tj 127

Eilen piti tulla kirjottamaan, mutta netti oli eri mieltä ja päätti pätkästä ittensä. No, tänään teen sitte sen mitä piti tehä eilen.

Tässä on taas tullu parina päivänä tehtyä sijaisuuksia ja eilen (tai siis tiistaina) jopa 8 tuntia! Mutta siitäki selvisin onneks kunnialla ja ihan hauskaahan se oliki ku sai opettaa kässää. Voi että ku oliki ollu ikävä virkkaamista sun muuta, ja nyt ajattelinki, että voisin virkata pari koria kotiinki.

Sitte eilen oli myös kuoro treenit, jotka oli tapansa mukaisesti aika intensiiviset 2 ja puol tuntia. Lauantaina on esiintyminenki tulossa ja biisit pitäis osata, mitä en vielä tee, eli niiden harjottelemista on huomenna sitte tiedossa runsaasti.

Huomenna on myös pikku siskoni penkkarit. En voi uskoa, että omista penkkareistani on jo vuosi! Justhan ne vasta oli? Eli penkkarit myös tarkottaa sitä, että enää muutama viikko niin ollaan oltu noin vuosi kaukosuhteessa rakkaan kanssa (miinus kesäkuu, jonka se onneks oli kotona).

Huomennahan on myös ystävänpäivä. Onko teillä tiedossa jotain erityistä huomiselle? Itselläni ei muuta kuin, että on vapaa päivä ja rutkasti rastissa olevia hommia. Ystävänpäivän vietto jää sitte sinne viikonlopulle, mutta se sitte kestääki perjantaista lauantai-iltaan.

Päivän biisinä toimii taas jälleen biisi jonka kuulin radiosta. Biisi on: Samae Koskinen - Spoon River.

Tää biisi saa aina hymyilemään, koska siitä asti ku kuulin tän ekan kerran oon halunnu uskoa, että näin se rakas tunsi silloin, ku se törmäs muhun koulussa. Kysyin, ja ainaki rakas mulle sano, että jep, just näin. En tosin lukenu enkä vieläkään lue kauheesti kirjoja, mutta kyllä rakas esim. katto Twilightin yksin, että se vois tulla kattoon mun kanssa New Moonin. Että kyllä seki on aikoinaan paljoki työtä tehny tän suhteen eteen.

Ja hyvä niin, sillä silloin ku se rakas rupes niitä tunteitaan mulle osottamaan 9. luokan ja lukion välisenä kesänä, niin en voinu edes kuvitella seurustelevani sen kanssa. Mutta ku muutama kuukausi meni, niin huomasin, että siinä oliki jotain, ja että meijän välillä oli jotain. Ja niin siinä sitte kävi ja tässä ollaan. Tälläki hetkellä kirjottelen tätä merkintään rakkaan vanhassa paidassa, joka sillä oli päällä ku me ekan kerran juteltiin yläasteella. Tää paita oli yks osasyy siihen, että miks juttelin sille.

Ja toi videohan on aivan ihana! Totta kai tällänen ikuinen romantikko tollasesta tykkää. Huomiseks voisin yrittää keksiä jonku ällösöpön videon. Saa nähä miten onnistun.

Tj 130

Taas yks kymppi vähemmän ja hyvä niin. Oli pitkästä aikaa myös onnistunu viikonloppu. Lauantaina käytiin kavereitten kanssa raxissa pitsalla ja sen jälkeen rakkaan kanssa käytiin kattoos Anna Karenina. Olipa hassu lavastus tossa edellä mainitussa leffassa, mutta muuten oli hyvä. Sit ku yhen leffan kattominen ei riittäny, niin käytiin vielä vuokraas FilmTownista pari leffaa lisää, ku sielä oli kaikki vuokraleffat eurolla! Siinäpä se ilta sitte meniki, leffoja ja putousta kattoen, kullan kainalossa.

Toinen leffoista oli the Avengers ja toinen Rock of Ages, mihin myös tän päivän biisi liittyy. Ja tässäpä nyt se päivän biisi: Rock of Ages - Waiting For a (girl) Boy Like You

Ihana leffa ja ihana kohtaus ja ihana biisi! Ainut et toi teatteriversiosta poistettu kohtaus (joka siis on tässä kuitenki) niin pilaa aika lailla ton hetken tunnelman, mutta ei voi mitään. Lauleskelin tätä rakkaan korvaan ja pusuteltiin. Eipä mulla kauheesti muuta tästä biisistä, biisi itse varmaan kertoo enemmän, kuin myös videoki.


Sitte sunnuntai meni taas perinteiseen tapaan, eli lähtöä valmistellen. Rakas joutu jo lähteen klo 15 aikoihin, koska sen piti mennä junalla, koska lomakyydit ei kulkenu tänään. Eli lähti taas tunti pois yhteisestä ajasta. Mutta onneks ens viikonloppu tulee pian, ainaki toivottavasti, koska nyt jo hirmu ikävä. Ja ens viikonlopulle onki jo aikamoiset suunnitelmat, sillä pidetään toisillemme treffiviikonloput ja mä alotan ens viikonloppuna. Mutta ens viikonlopusta sitte viikon päästä lisää, koska en halua pilata yllätystä jos vaikka rakas sattuis lukeen tätä.

Sitte oon tänään vähä pohtinu inttileskeyden hyviä puolia. Ja yks hyvä juttu on, että oon oppinu oleen yksikseni, vähä ehkä jopa liianki hyvin. Musta on tullu oikeen kunnon kotikissa ja viihdyn kotona, ku taas ennen piti olla koko ajan jotain tekemistä ja menoo. Toinen hyvä juttu on se, että oon taas saanu haalittua itelleni 4 musa harrastusta. Jos rakas ois kotona, niin en ois ottanu näin paljo harrastuksia, koska en kerkeis muuten näkeen rakasta. Nyt on sitte, kuoroo, laulutuntia, ja kahta eri bändiä. Näillä on sitte hyvinki viikko täytetty sijaisuuksien lisäks. Eli se siitä kotona olemisesta siis, ku viikko on kuitenki täytetty.