Olipa masentavaa tajuta, että onhan noita päiviä vielä ihan pirun paljo ku vertas puolen vuoden miehiin..
Edessä taas yks yksinäinen viikonloppu. Ei sitä yksinäisyyttä tajua ku sit vasta ku se perjantai on, ja ku tajuaa, että illalla ei ookaan ketään kenen viereen käpertyä, no, ainahan mulla tietenki toi inttinalle on. Mutta nyt voin kertoa, että vituttaa. Ikävä on aika kova, eikä rakkaastakaan oo kuulunu paljo mitään. Max 10 min per ilta. Sit oisin halunnu vähä siltä rakkaalta tsemppii ens viikkoon, ku on kolmet kirjotukset edessä, hui!
Onneks huomenna nään tätä mun inttileski ystävääni niin ei koko viikonloppu mee vaan kotona maatessa. Ja tietenki, pitäähän mun vähä lukeeki viikonloppuna, että ehkä se ens perjantai tulee nopeesti. Eipä mulla tänään oikeen muuta.
Hyvää viikonloppua inttilesket!
perjantai 21. syyskuuta 2012
maanantai 17. syyskuuta 2012
Tj 276
Tänään taas toi puolikkaani lähti satojen kilometrien päähän ja vieläpä gines edessä. Tuntu aika pahalta viedä se asemalle. Itkuki ehkä pääsi. Ennen ku vein rakkaan asemalle sitä vaan tuijotti kelloo. Vielä niin ja niin kauan, ja samalla ajatellen, että apua, enää niin vähä aikaa.
Jotenki tuntuu, että irti päästäminen aina viikonlopun (varsinki pidennetyn sellasen) jälkeen on vaikeeta, mutta sitte ku arkeen ilman toista taas tottuu niin tuntuu, että kyllähän se aika vaan menee eteen päin kuitenki.
Luin tossa äsken yhen kaverin kirjottaman tekstin siitä kuinka jokanen päivä pitäis elää täysillä. Oon miettiny tota ja pyrkiny tohon, mutta nyt intin ajaks, se täysillä eläminen on vaan loppunu. Vaikka kuinka yrittäis, niin ei se vaan suurimmaks osaks onnistu, sydän on liian kaukana. Päivät menee samaalla kaavalla. Aamulla kouluun, sieltä kotiin, sit syön, kato tvtä ja illalla vähä läksyjä ja lukemista yms. Sama toistuu lähes päivittäin, paitsi sitte ku on jotain harrastuksia. Mutta sitte kun viikonloppu tulee, niin sitä virtaa riittäis vuorokauden ympäri, ei vaan halua menettää hetkeekään yhteisistä tunneista.
Tuntuu, että seuraava vuosi vaan menee odotteluun ja päivien tuijotteluun. Vuosi valuu vaan hukkaan. Joka päivä vaan toivoo, että oispa jo 20.6.2013, sitte tää kaikki paska ois ohi ainaki tältä osin. Sitte oon miettiny, että miltä se mahtaa tuntua, ku rakas nouseeki siviilivaatteet päällä sieltä bussistä, eikä mun tarvikaan enää sunnuntain tullen viedä sitä takas bussille. Tuunko ikävöimään jotain tästä inttiajasta? Tuleeko se oleen vaikeeta ku rakas onki koko ajan taas siinä vieressä? Välillä vaan toivoisin, että aikaa vois vaan kelata eteen päin ja sit kattoo taakse päin, että nopeestihan se meni. Yks vuosihan se vaan on, mutta silti yks liikaa. Ja tietenki, onhan tää taas yks kokemus enemmän.
Viikonlopusta sen verran, että oli aika normi viikonloppu. Lauantaina riideltiinki taas vaihteeks. En vaan jaksa enää sitä, että viikolla lupaillaan kaikkee, mutta viikonlopun tullen kaikki lupaukset on jo unohdettu tai niitä ei jaksakaan toteuttaa. Toivottavasti koko vuosi ei tuu oleen tollasta, koska sitä en jaksais. Ja jos niin, niin en tiiä mitä tapahtuu sitte. Tauko maybe. En voi olla vaan sellanen tyhjien puheitten vastaanottaja, vaan teot ne on jotka merkitsee, puhe on vaan puhetta. Puhuminen on helppoo, tekeminen onki sit jo paljo vaikeempaa.
Toivottavasti asiat rupeis sujuun paremmin. Kyllä ainaki valosammalta näyttää, sunnuntai ja ja tää päivä meni jo hyvin. Kyllä se tästä.
Jotenki tuntuu, että irti päästäminen aina viikonlopun (varsinki pidennetyn sellasen) jälkeen on vaikeeta, mutta sitte ku arkeen ilman toista taas tottuu niin tuntuu, että kyllähän se aika vaan menee eteen päin kuitenki.
Luin tossa äsken yhen kaverin kirjottaman tekstin siitä kuinka jokanen päivä pitäis elää täysillä. Oon miettiny tota ja pyrkiny tohon, mutta nyt intin ajaks, se täysillä eläminen on vaan loppunu. Vaikka kuinka yrittäis, niin ei se vaan suurimmaks osaks onnistu, sydän on liian kaukana. Päivät menee samaalla kaavalla. Aamulla kouluun, sieltä kotiin, sit syön, kato tvtä ja illalla vähä läksyjä ja lukemista yms. Sama toistuu lähes päivittäin, paitsi sitte ku on jotain harrastuksia. Mutta sitte kun viikonloppu tulee, niin sitä virtaa riittäis vuorokauden ympäri, ei vaan halua menettää hetkeekään yhteisistä tunneista.
Tuntuu, että seuraava vuosi vaan menee odotteluun ja päivien tuijotteluun. Vuosi valuu vaan hukkaan. Joka päivä vaan toivoo, että oispa jo 20.6.2013, sitte tää kaikki paska ois ohi ainaki tältä osin. Sitte oon miettiny, että miltä se mahtaa tuntua, ku rakas nouseeki siviilivaatteet päällä sieltä bussistä, eikä mun tarvikaan enää sunnuntain tullen viedä sitä takas bussille. Tuunko ikävöimään jotain tästä inttiajasta? Tuleeko se oleen vaikeeta ku rakas onki koko ajan taas siinä vieressä? Välillä vaan toivoisin, että aikaa vois vaan kelata eteen päin ja sit kattoo taakse päin, että nopeestihan se meni. Yks vuosihan se vaan on, mutta silti yks liikaa. Ja tietenki, onhan tää taas yks kokemus enemmän.
Viikonlopusta sen verran, että oli aika normi viikonloppu. Lauantaina riideltiinki taas vaihteeks. En vaan jaksa enää sitä, että viikolla lupaillaan kaikkee, mutta viikonlopun tullen kaikki lupaukset on jo unohdettu tai niitä ei jaksakaan toteuttaa. Toivottavasti koko vuosi ei tuu oleen tollasta, koska sitä en jaksais. Ja jos niin, niin en tiiä mitä tapahtuu sitte. Tauko maybe. En voi olla vaan sellanen tyhjien puheitten vastaanottaja, vaan teot ne on jotka merkitsee, puhe on vaan puhetta. Puhuminen on helppoo, tekeminen onki sit jo paljo vaikeempaa.
Toivottavasti asiat rupeis sujuun paremmin. Kyllä ainaki valosammalta näyttää, sunnuntai ja ja tää päivä meni jo hyvin. Kyllä se tästä.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Tj 283
No niin, nyt on viikonloppu ohi. Nopeestihan seki taas meni. Tuli kyllä riideltyä koko kahen menneen viikon edestä. En tiiä miks, ihan kaikesta vaan saatiin väännettyä asiaa. Kaikesta eniten otti päähän se, että meillä ei ollu oikeestaan ollenkaan kaksinkeskeistä aikaa. Mutta ketäpä nyt sellasta tarvii kahen viikon näkemättömyyden jälkeen? Hmph...
Perjantai onneks oli suoraan ku sadusta. Ekana ku rakas tuli kotiin niin mentiin rantaan käveleen auringonlaskun aikaan. Löydettiin ihan uusia sellasia pikku rantoja ja sellanen vanha laituri. No, mulla oli sitte balleriinat jalassa (mikä oiva valinta kävelyretkelle!) niin rakas sit kanto mut pois sellasesta kiviköstä. Ah, se oli niin romanttista. Me vaan nautittiin siitä rannassa olosta, pusuteltiin ja halailtiin. Sitte tultiin mun luo syömään kiinalaista noutoruokaa.
Lauantai alko niin, että herättiin siihen ku poikaystävän isä soittaa, ja pyytää tota rakasta niiden raksalle töihin. Siinä se lauantai jo meniki sitte vähä pilalle, ku sai tietää, että sunnuntai menee raksahommissa, eikä sielä kullan kainalossa. Sitte vihdoin ku noustiin, niin syötiin ja lähettiin kaupunkiin hoitaan asioita. Kaupungin jälkeen oli sukulointia puolin ja toisin ja sitte oliki jo ilta. Matikkaakaan ei keritty kattoon ku vasta yöllä, vaikka tarkotus oli jo kattoo sitä päivällä.
Sunnuntai sitte meniki niitä raksahommia tehdessä. Meillä oli tarkotus varata vähä vielä yhteistä aikaa ennen lähtöö, mutta eihän sekään onnistunu. Sitte taas riidan jälkeen vein rakkaan bussille ja siinä se sitte oliki taas se viikonloppu.
Mutta sen oon huomannu, että mitään ei kannata pahemmin suunnitella, sillä aina menee joku asia mönkään. Ja ens viikonlopulleki on jo taas ohjelmaa. Kavereitten tuparit. Onhan se kyllä kiva nähä kavereita ja lähtee bilettään, mutta ku pitäis saada toi parisuhdeki kuntoon. Rakas kyllä lupas, että hoidetaan kyllä sekin asia, kun on oikeen pidennetty viikonloppuki. Että kattoo nyt sitte. Koska jos lomat vaan jatkuu samallalailla koko ajan, eli ilman yhteistä aikaa yms, niin ei tulla kyllä vuotta kestämään kumpikaan meistä. Mutta toivottavasti saadaan asiat kuntoon. On meillä jo marraskuulle yks romanttinen lauantaiki keksittynä.
Sitte musta tuntuu, että mitä pidemmälle ton rakkaan intti menee, niin sitä lyhyempiä puheluita tulee. Tänään tuli noin vartin puhelu, sillä rakas halus vielä lukee teoriakokeeseen. Mutta huomenna se lupas jo soittaa pidemmän puhelun, toivottavasti lupaus pitää.
Niin, ja Ruk tulee aina vaan lähemmäs. Se oli viimeviikon teoriakokeessa kurssinsa paras, että aika pahalta rupee näyttään. Tietenki Ruk tarkottaa paljo mettäpäiviä ja muuta kuraa, mutta onhan seki jo sitte n. 12 viikossa ohi. Ja onhan nyt jo pian 1/5 osa ohi koko armeijasta!
Nyt kirjat kutsuu. Hyvää yötä te kaikki siellä!
Perjantai onneks oli suoraan ku sadusta. Ekana ku rakas tuli kotiin niin mentiin rantaan käveleen auringonlaskun aikaan. Löydettiin ihan uusia sellasia pikku rantoja ja sellanen vanha laituri. No, mulla oli sitte balleriinat jalassa (mikä oiva valinta kävelyretkelle!) niin rakas sit kanto mut pois sellasesta kiviköstä. Ah, se oli niin romanttista. Me vaan nautittiin siitä rannassa olosta, pusuteltiin ja halailtiin. Sitte tultiin mun luo syömään kiinalaista noutoruokaa.
Lauantai alko niin, että herättiin siihen ku poikaystävän isä soittaa, ja pyytää tota rakasta niiden raksalle töihin. Siinä se lauantai jo meniki sitte vähä pilalle, ku sai tietää, että sunnuntai menee raksahommissa, eikä sielä kullan kainalossa. Sitte vihdoin ku noustiin, niin syötiin ja lähettiin kaupunkiin hoitaan asioita. Kaupungin jälkeen oli sukulointia puolin ja toisin ja sitte oliki jo ilta. Matikkaakaan ei keritty kattoon ku vasta yöllä, vaikka tarkotus oli jo kattoo sitä päivällä.
Sunnuntai sitte meniki niitä raksahommia tehdessä. Meillä oli tarkotus varata vähä vielä yhteistä aikaa ennen lähtöö, mutta eihän sekään onnistunu. Sitte taas riidan jälkeen vein rakkaan bussille ja siinä se sitte oliki taas se viikonloppu.
Mutta sen oon huomannu, että mitään ei kannata pahemmin suunnitella, sillä aina menee joku asia mönkään. Ja ens viikonlopulleki on jo taas ohjelmaa. Kavereitten tuparit. Onhan se kyllä kiva nähä kavereita ja lähtee bilettään, mutta ku pitäis saada toi parisuhdeki kuntoon. Rakas kyllä lupas, että hoidetaan kyllä sekin asia, kun on oikeen pidennetty viikonloppuki. Että kattoo nyt sitte. Koska jos lomat vaan jatkuu samallalailla koko ajan, eli ilman yhteistä aikaa yms, niin ei tulla kyllä vuotta kestämään kumpikaan meistä. Mutta toivottavasti saadaan asiat kuntoon. On meillä jo marraskuulle yks romanttinen lauantaiki keksittynä.
Sitte musta tuntuu, että mitä pidemmälle ton rakkaan intti menee, niin sitä lyhyempiä puheluita tulee. Tänään tuli noin vartin puhelu, sillä rakas halus vielä lukee teoriakokeeseen. Mutta huomenna se lupas jo soittaa pidemmän puhelun, toivottavasti lupaus pitää.
Niin, ja Ruk tulee aina vaan lähemmäs. Se oli viimeviikon teoriakokeessa kurssinsa paras, että aika pahalta rupee näyttään. Tietenki Ruk tarkottaa paljo mettäpäiviä ja muuta kuraa, mutta onhan seki jo sitte n. 12 viikossa ohi. Ja onhan nyt jo pian 1/5 osa ohi koko armeijasta!
Nyt kirjat kutsuu. Hyvää yötä te kaikki siellä!
tiistai 4. syyskuuta 2012
Tj 289
Kolme yötä lomaan on!!!
Tulipa vähä muutettua ulkoasuaki viime postauksen yhteydessä syksysempään suuntaan.
Nyt on taas jo asiat paremmin. Saatin puhuttua poikaystävän kanssa sunnuntaina ihan kunnolla. Puhuuttiin skypessä, joka ei kyllä loppu peleissä tominukaan. Mutta saatiin asiat sovittua. Se lupas parantaa tapansa, ja näkee nyt sitte mitä tuleva viikonloppu tuo tullessaan.
Mulle on iskeny ihan kauhee kämppä kuume. Tai on se ollu jo päällä n. 4 viikkoo. Suurin osa kavereista on muuttanu nyt ulkopaikkakunnalle tai vaan lähemmäs keskustaa. Mäki niin haluaisin, koska kotona rupee hajoon pää. Ei oo vaan kauheesti yksityisyyttä. Ei oikeestaan yhtään. Aina on joku kyselees jotain.
Asuntokuume myös paheni, ku suunnitelmis oli, että jos ois hyvin käyny ja toi rakas ois saanu olla vaan sen 6 kk, niin oltais muutettu maaliskuussa yhteen! Eli n. 5 kk aikasemmin ku mitä ollaan suunniteltu jo vuosia. Mutta, seki haave sit kaatu tuomioon 347. Olihan se jo aika arvattavissa, mutta totta kai toivoin, että yhteenmuutto ois tullu jo pian, ikääki rupee oleen jo sellaset 20 v vähä yli kuukauden päästä.
Kämpänki olin jo löytäny. Ikävä kyllä. Just valmistumassa ois se kerrostalo vasta ollu, veden äärellä, 2h, kk, s, rp ja vuokra ois ollu 560e/kk! Ja vesiki vaan 15e/hlö! Se ois ollu täydellinen, mutta eipä niitä enää ens vuoden heinäkuussa ole, että se siitä täydellisestä kämpästä. Mutta ehkä mä nyt vaan vielä elän viimesen vuoden kiltisti kotona.. Kattoo nyt.
Iltapuheluki tuli taas tässä välissä. Kyllä sen ikävän taas huomas puhuttaessa. Ois vaan niin miljoona juttua, mutta ku vaan 20 minuuttia aikaa. Ja vaikka tähän on jo silleen tottunu, mutta toisaalta taas ei. Ehkä siihen ei vaan ikinä totu. Tuli pari kyyneltäki tirautettua. Viimesen viikon aikana on kyllä tullu itkettyä enemmän ku monena muuna viikkona.
Sit meni myös vähä suunnitelmat uusiks. Niiden Auk1 loppuu just ku oon perheen kanssa lomailemassa lähellä kasarmia. Että saa nähä saadaanko ottaa Rakas mukaan ku lähetään kotiin vai ei. Toivottavasti. Ois se vaan jo kiva nähä klo 15.30, kuin vasta illalla, kun loma bussi tulee niin myöhään tänne.
Mutta eipä muuta kuin hyvää viikon jatkoa!
p.s. Onko jollain muulla kirjotuksia, jotka stressaa teitä? Mulla on matikka, joka stressaa. Ja siihenki tarvin tota parempaa puolikastani, koska se on tosi hyvä matikassa, että viikonloppuna on aikalailla pelkkää matikkaa tiedossa ja ehkä baari-ilta!
Tulipa vähä muutettua ulkoasuaki viime postauksen yhteydessä syksysempään suuntaan.
Nyt on taas jo asiat paremmin. Saatin puhuttua poikaystävän kanssa sunnuntaina ihan kunnolla. Puhuuttiin skypessä, joka ei kyllä loppu peleissä tominukaan. Mutta saatiin asiat sovittua. Se lupas parantaa tapansa, ja näkee nyt sitte mitä tuleva viikonloppu tuo tullessaan.
Mulle on iskeny ihan kauhee kämppä kuume. Tai on se ollu jo päällä n. 4 viikkoo. Suurin osa kavereista on muuttanu nyt ulkopaikkakunnalle tai vaan lähemmäs keskustaa. Mäki niin haluaisin, koska kotona rupee hajoon pää. Ei oo vaan kauheesti yksityisyyttä. Ei oikeestaan yhtään. Aina on joku kyselees jotain.
Asuntokuume myös paheni, ku suunnitelmis oli, että jos ois hyvin käyny ja toi rakas ois saanu olla vaan sen 6 kk, niin oltais muutettu maaliskuussa yhteen! Eli n. 5 kk aikasemmin ku mitä ollaan suunniteltu jo vuosia. Mutta, seki haave sit kaatu tuomioon 347. Olihan se jo aika arvattavissa, mutta totta kai toivoin, että yhteenmuutto ois tullu jo pian, ikääki rupee oleen jo sellaset 20 v vähä yli kuukauden päästä.
Kämpänki olin jo löytäny. Ikävä kyllä. Just valmistumassa ois se kerrostalo vasta ollu, veden äärellä, 2h, kk, s, rp ja vuokra ois ollu 560e/kk! Ja vesiki vaan 15e/hlö! Se ois ollu täydellinen, mutta eipä niitä enää ens vuoden heinäkuussa ole, että se siitä täydellisestä kämpästä. Mutta ehkä mä nyt vaan vielä elän viimesen vuoden kiltisti kotona.. Kattoo nyt.
Iltapuheluki tuli taas tässä välissä. Kyllä sen ikävän taas huomas puhuttaessa. Ois vaan niin miljoona juttua, mutta ku vaan 20 minuuttia aikaa. Ja vaikka tähän on jo silleen tottunu, mutta toisaalta taas ei. Ehkä siihen ei vaan ikinä totu. Tuli pari kyyneltäki tirautettua. Viimesen viikon aikana on kyllä tullu itkettyä enemmän ku monena muuna viikkona.
Sit meni myös vähä suunnitelmat uusiks. Niiden Auk1 loppuu just ku oon perheen kanssa lomailemassa lähellä kasarmia. Että saa nähä saadaanko ottaa Rakas mukaan ku lähetään kotiin vai ei. Toivottavasti. Ois se vaan jo kiva nähä klo 15.30, kuin vasta illalla, kun loma bussi tulee niin myöhään tänne.
Mutta eipä muuta kuin hyvää viikon jatkoa!
p.s. Onko jollain muulla kirjotuksia, jotka stressaa teitä? Mulla on matikka, joka stressaa. Ja siihenki tarvin tota parempaa puolikastani, koska se on tosi hyvä matikassa, että viikonloppuna on aikalailla pelkkää matikkaa tiedossa ja ehkä baari-ilta!
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Tj 291
Tänään hajottaa tosi pahasti. On tullu itkettyä ja raivottua. Ärsyttää ton poikaystävän käytös ihan törkeen paljo. Tuntuu, että se ei ikinä vastaa mihinkään, mitä siltä kysyn yms. Se ei myöskään voi ikinä soittaa mulle esim. Skypellä, vaikka sillä tietokone sielä mukana onki. Vaikka se on tän kuluneen viikonki aikana valvonu, niin ei voinu soittaa, vaan piti pelata inttikavereitten kanssa, ku eihän se niitä tarpeeks nää jo koko päivän aikana.
Nyt tuntuu, että mä vaan teen työtä sen eteen että tää vuosi onnistuis meijän suhteen kannalta hyvin. Poikaystävä vaan vetää lonkkaa, ja ajattelee, että kyllä se tästä. Tiedän, että myös ikävä aiheuttaa mun osalta tällästä, mutta silti, pitäis senki vähä edes yrittää.
No, onneks tää viikko on pian loppu. Ehkä seuraava viikko on jo vähä parempi?
Nyt tuntuu, että mä vaan teen työtä sen eteen että tää vuosi onnistuis meijän suhteen kannalta hyvin. Poikaystävä vaan vetää lonkkaa, ja ajattelee, että kyllä se tästä. Tiedän, että myös ikävä aiheuttaa mun osalta tällästä, mutta silti, pitäis senki vähä edes yrittää.
No, onneks tää viikko on pian loppu. Ehkä seuraava viikko on jo vähä parempi?
lauantai 1. syyskuuta 2012
Tj 292
Olipa outoa herätä ku oma kulta ei ollukaan vieressä. Tälläsinä hetkinä gines tuntuu aika pahalta, ja ikäväki on jo suht paha. Ei saanu aamu hymyä ja pusua. Ei saanu halata toista läpi yön. No, ens viikolla sitte, onneks!
Mutta yö meni muuten ihan jees. Olin kavereitten kanssa bailaas, mikä oli sinäänsä outoo, koska oon vaan kerran ollu ilman tota mun poikaystävää. Mutta hauskaa oli. Porukan koko muuttu lähes koko illan. Välillä meitä oli yli 20, varsinki silloin ku lähettiin kavereilta, mutta loppuillasta meitä oli enää 4. Kuskina mäki vaan olin, mutta bailaaminenhan on aina hauskaa!
Nyt noi matikan ja psykan kirjat rupee huuteleen mua tuolta huoneen nurkasta, niin ehkä rupeen kattoon niitä, ainaki yritän.
Hyvää viikonloppua teilleki!
Mutta yö meni muuten ihan jees. Olin kavereitten kanssa bailaas, mikä oli sinäänsä outoo, koska oon vaan kerran ollu ilman tota mun poikaystävää. Mutta hauskaa oli. Porukan koko muuttu lähes koko illan. Välillä meitä oli yli 20, varsinki silloin ku lähettiin kavereilta, mutta loppuillasta meitä oli enää 4. Kuskina mäki vaan olin, mutta bailaaminenhan on aina hauskaa!
Nyt noi matikan ja psykan kirjat rupee huuteleen mua tuolta huoneen nurkasta, niin ehkä rupeen kattoon niitä, ainaki yritän.
Hyvää viikonloppua teilleki!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)