Olipa hassua laittaa tj alkaan kakkosella!
Nyt ottaa (taas vaihteeks) intti päähän.. Välillä vaan (taas) tuntuu, että mulla ei oo mitään väliä, vaan sillä on mitä intissä tapahtuu just esim. tuvassa ja ylipäätänsä. Kyllä mullakin on paljon tärkeitä asioita täälä sattunu, mutta ei, intti on tärkeempi.
Onko teillä koskaan tällänen fiilis?
Nyt tuli sitte iltapuheluki tässä välillä. Riideltiin.. Mua vaan ottaa päähän se ku en tunne itteeni kauheen tärkeeks vaikka mun mielestä tyttö/poikaystävän pitäis olla tärkee (?).
Kiitos ja näkemiin. BB-alkaa nyt! (Kyllä, seuraan niinkin ns. turhaa ohjelmaa. Mutta kun se loppuu niin intistä on n. puolet ohi!)
Päätin vähä kirjottaa tähän lisää, kello on jo 00.33 seuraavaa päivää. Rupesin tossa miettiin, että tosiaan, siihen ikävään tottuu. Oon lukenu siitä monesta inttilesken blogista, ja ajattelin, että se ei voi olla noin. Mutta totta se on, tai ainaki nyt on ruvennu tuntuun, että elämä voittaa, vaikka tuleeki varmaan oleen elämäni pisin vuosi.
Mutta ainaki mulla se menee niin, että keskiviikkoon ku pääsee, niin ei ota enää niin päähän, pian jo muutenki viikonloppu vaikkaki nyt gines, mutta vapaata joka tapauksessa.
Että eipä muuta ku, että hyvää yötä rakkaat kanssa sisaret. Kyllä me tästä kunnialla selvitään!
(ja anteeks, että tuli näin hajanainen teksti)
keskiviikko 29. elokuuta 2012
torstai 23. elokuuta 2012
Tj 301
Ensiksi, anteeks tästä viikon mittasesta hiljaiselosta. On vaan tällä viikolla ottanu päähän ihan törkeesti koko intti, niin en oo sit jaksanu kirjotella mitään. Mutta nyt on jo parempi fiilis.
Tää viikko on ollu vituttava ja ehkä pisin viikko ikinä, tai ainaki siltä se on tuntunu. Tää viikko on ehkä siks tuntunu pitkältä, ku pelkään ens viikolla edessä olevaa ginestä. Vaikka ollaanhan me jo pari ginestä selvitty, niin nyt todellaki tarvisin rakasta täälä, sillä sen pitäis auttaa mua koulujutuissa.Ja myös siks tää on tuntunu pitkältä viikolta, koska ei tiedetä tuleeko kahen vai kolmen vai jopa neljän viikon gines! Epätietoisuudessa eläminen on kauheeta!
Tällä viikolla on myös koulu stressannu ihan hirveesti, ku multa puuttuu vielä 4 pakollista kurssia niin nyt sit teen niitä ihan super vauhtia kirjotusten kanssa yhtä aikaa. Myös matikka on tökkiny niin, että tuntuu että en pääse sitä läpi.
Mutta, eiköhän nää asiat rupee järjestyyn. En jaksa uskoo, että mun valmistuminen jäis kiinni yhestä musiikin tai kuviksen tai kemian kurssista.
Ja niin, viime viikonloppu meni aika rennosti. Vietettiin kaverin synttäreitä, mentiin nukkuun aikasin (mitä en kyllä tajua et miks) ja nukuttiin pitkään ja löhöttiin. Sit ku rakas lähti, niin iski ihan järkyttävä ikävä, joka kesti aina sinne keskiviikkoon asti ja nyt rupee taas elämä hymyileen. Ehkä siks, että se kaveri, joka muutti pois täältä, niin se tulee huomenna tänne ennen ku meijän poikaystävät tulee, niin nään häntä ja mun rakasta saman päivän aikana. Aika jees!
Et tänä viikonloppuna ainaki ois tarkotus just nähä tota mun ystävää, vähä lukee yo-kokeisiin, hoitaa koulu juttuja ja ottaa rennosti.
Mutta eipä mulla oikeen muuta. Huomenna sitte on ekat sataset ja 47 päivää ohi, ohhoh. Niin ja enää alle 10kk edessä. Nopeestihan se on menny? Ainaki melkeen.
Hyvää tulevaa viikonloppua teilleki!
Tää viikko on ollu vituttava ja ehkä pisin viikko ikinä, tai ainaki siltä se on tuntunu. Tää viikko on ehkä siks tuntunu pitkältä, ku pelkään ens viikolla edessä olevaa ginestä. Vaikka ollaanhan me jo pari ginestä selvitty, niin nyt todellaki tarvisin rakasta täälä, sillä sen pitäis auttaa mua koulujutuissa.Ja myös siks tää on tuntunu pitkältä viikolta, koska ei tiedetä tuleeko kahen vai kolmen vai jopa neljän viikon gines! Epätietoisuudessa eläminen on kauheeta!
Tällä viikolla on myös koulu stressannu ihan hirveesti, ku multa puuttuu vielä 4 pakollista kurssia niin nyt sit teen niitä ihan super vauhtia kirjotusten kanssa yhtä aikaa. Myös matikka on tökkiny niin, että tuntuu että en pääse sitä läpi.
Mutta, eiköhän nää asiat rupee järjestyyn. En jaksa uskoo, että mun valmistuminen jäis kiinni yhestä musiikin tai kuviksen tai kemian kurssista.
Ja niin, viime viikonloppu meni aika rennosti. Vietettiin kaverin synttäreitä, mentiin nukkuun aikasin (mitä en kyllä tajua et miks) ja nukuttiin pitkään ja löhöttiin. Sit ku rakas lähti, niin iski ihan järkyttävä ikävä, joka kesti aina sinne keskiviikkoon asti ja nyt rupee taas elämä hymyileen. Ehkä siks, että se kaveri, joka muutti pois täältä, niin se tulee huomenna tänne ennen ku meijän poikaystävät tulee, niin nään häntä ja mun rakasta saman päivän aikana. Aika jees!
Et tänä viikonloppuna ainaki ois tarkotus just nähä tota mun ystävää, vähä lukee yo-kokeisiin, hoitaa koulu juttuja ja ottaa rennosti.
Mutta eipä mulla oikeen muuta. Huomenna sitte on ekat sataset ja 47 päivää ohi, ohhoh. Niin ja enää alle 10kk edessä. Nopeestihan se on menny? Ainaki melkeen.
Hyvää tulevaa viikonloppua teilleki!
torstai 16. elokuuta 2012
Tj 309 ja tuomio
Tulihan sieltä se vuosi ainaki näin alustavasti, mitä vähä veikkailinki. Että nyt eka Aliupseeri kurssille ja sieltä toivon mukaan sitte Reserviupseeri kouluun, koska vuodessa pitää olla edes jotain hyvää, niin haluun päästä tanssiaisiin!
Eipä oikeen muuta, nyt oon jo parantunu ja huomenna ois koulukuvaus. Tulipahan tossa äsken tajuttua, että eihän sitä oo edes kerinny pistään itteensä kuosiin kuvaa varten. Juurikasvu värjäämättä (vaikka se piti tehä ennen kuvaa) ja kulmat mite sattuu. Noooh, vielä ois huominen aamu aikaa, että ehkä saan edes kulmat kuosiin, ku tohon hiusten värjäämiseen ei oo oikeen aikaa.
Mutta nytte, peiton alle nukkumaan ja inttinalle kainaloon. Hvyää yötä inttilesket!
p.s. Ootteko te muut inttilesket jo kuullu tuomiostanne?
Eipä oikeen muuta, nyt oon jo parantunu ja huomenna ois koulukuvaus. Tulipahan tossa äsken tajuttua, että eihän sitä oo edes kerinny pistään itteensä kuosiin kuvaa varten. Juurikasvu värjäämättä (vaikka se piti tehä ennen kuvaa) ja kulmat mite sattuu. Noooh, vielä ois huominen aamu aikaa, että ehkä saan edes kulmat kuosiin, ku tohon hiusten värjäämiseen ei oo oikeen aikaa.
Mutta nytte, peiton alle nukkumaan ja inttinalle kainaloon. Hvyää yötä inttilesket!
p.s. Ootteko te muut inttilesket jo kuullu tuomiostanne?
tiistai 14. elokuuta 2012
Tj 310
Nyt on sitte viis viikkoo ja vala ohi, huhhuh. Valatilaisuus oli hieno! Tykkäsin erityisesti sotilassoittokunnan kuviomarssiesityksestä, ohimarssista ja siitä hetkestä kun sain halin rakkaaltani. Oli hienoa nähä kahen viikon jälkeen. Nyt on onneks kaks päivää enää niin sit nään kullan taas, vaikka eilenhän se vasta lähtiki.
Valan jälkeen istuttiin autossa monen monta tuntia, ja kuuntelin inttijuttuja. Välillä niihin meinaa ihan kyllästyä kun asiat käydään läpi uudestaan ja uudestaan. Onko teillä ollu samoja tuntemuksia? No, kun tultiin kotiin niin sain pienen yllätyksen:
Ihanan pienen pehmeän inttinallen! Se pääsi heti viereeni nukkumaan. Oli minullakin rakkaalle yksi lautapeli yllätyksenä, tosin se oli paljon myöhässä oleva vuosipäivälahja.
Valaloma meni muuten sitten ihan peruskaavalla. Oltiin katsomassa Ted leffa, riideltiin ja rakasteltiin. Riitelystä on näköjään muodustamassa jonkinlainen perinne. No, pitäähän sitä välillä päästellä höyryjä pihalle. Sitten illalla katsoimme tvstä olympialaisten päätöskonsertin. Maanantain minulla alkoikin sitte jo koulu ja oli taas aika louvuttaa rakas valtion hellään huomaan.
Tänään onkin sitte tullut sairasteltua. Eilen kun kävin viemässä rakkaan asemalle ja tulin kotiin niin oli kuume noussut. Niin myös vissiin rakkaallakin. Toivottavasti pääsee viikonloppuna kotiin.
Tuleva viikko tulee oleen jännä kun selviää, mikä tulee olemaan tuomio. Vuosi vai puolvuotta, jäiks! Mutta epäilen vahvasti, että vuosi sieltä on tuomioksi tulossa. Siitä sitten lisää kun tuomio langetetaan.
Valan jälkeen istuttiin autossa monen monta tuntia, ja kuuntelin inttijuttuja. Välillä niihin meinaa ihan kyllästyä kun asiat käydään läpi uudestaan ja uudestaan. Onko teillä ollu samoja tuntemuksia? No, kun tultiin kotiin niin sain pienen yllätyksen:
Ihanan pienen pehmeän inttinallen! Se pääsi heti viereeni nukkumaan. Oli minullakin rakkaalle yksi lautapeli yllätyksenä, tosin se oli paljon myöhässä oleva vuosipäivälahja.
Valaloma meni muuten sitten ihan peruskaavalla. Oltiin katsomassa Ted leffa, riideltiin ja rakasteltiin. Riitelystä on näköjään muodustamassa jonkinlainen perinne. No, pitäähän sitä välillä päästellä höyryjä pihalle. Sitten illalla katsoimme tvstä olympialaisten päätöskonsertin. Maanantain minulla alkoikin sitte jo koulu ja oli taas aika louvuttaa rakas valtion hellään huomaan.
Tänään onkin sitte tullut sairasteltua. Eilen kun kävin viemässä rakkaan asemalle ja tulin kotiin niin oli kuume noussut. Niin myös vissiin rakkaallakin. Toivottavasti pääsee viikonloppuna kotiin.
Tuleva viikko tulee oleen jännä kun selviää, mikä tulee olemaan tuomio. Vuosi vai puolvuotta, jäiks! Mutta epäilen vahvasti, että vuosi sieltä on tuomioksi tulossa. Siitä sitten lisää kun tuomio langetetaan.
torstai 9. elokuuta 2012
Tj 315
Ton viimesen kiukkusen viestin jälkeen oonki ollu tosi onnellinen. Tunteet menee kyllä vuoristorataa tän inttiajan suhteen. Onnellisuus johtuu monesta asiasta. Rakas on ollu paljo yhteydessä muhun ja ollaan suunniteltu tulevaisuutta jota odotan innolla. Myös ehkä lähentyvä valaloma vaikuttaaa mielentilaani.
Se mikä kuitenkin vielä harmittaa on se, että poikaystäväni on mennyt todella huonoon kuntoon. Pitää nyt vaan pitää peukkuja ja toivoo, että parantuu ja, että ei joudu jäämään sinne vaan pääsee lomille.
Tää viikko onki menny hurjan nopeesti vaikka just maanantaina tuntu, että viikonloppuun on vielä ikuisuus ja nyt onki jo torstai. Viikko ehkä myös siksi menny nopeesti, että viimenen lomaviikko ja sitte takas koulun penkille eikä motivaatiota ole löytynyt vieläkään. No, ehkä se vielä jostain löytyy.
Tänään on onneksi tiedossa todella tapahtumarikas päivä. Nään kavereita jo muutaman tunnin päästä, ja siitä aina iltaan asti! Ja huomenna sitte onki tiedossa taas paniikki siivousta, että kämppä olis siistis kunnos kun toi oma varusmies tulee lomille.
Eipä muuta tänään, mites teijän viikko?
Se mikä kuitenkin vielä harmittaa on se, että poikaystäväni on mennyt todella huonoon kuntoon. Pitää nyt vaan pitää peukkuja ja toivoo, että parantuu ja, että ei joudu jäämään sinne vaan pääsee lomille.
Tää viikko onki menny hurjan nopeesti vaikka just maanantaina tuntu, että viikonloppuun on vielä ikuisuus ja nyt onki jo torstai. Viikko ehkä myös siksi menny nopeesti, että viimenen lomaviikko ja sitte takas koulun penkille eikä motivaatiota ole löytynyt vieläkään. No, ehkä se vielä jostain löytyy.
Tänään on onneksi tiedossa todella tapahtumarikas päivä. Nään kavereita jo muutaman tunnin päästä, ja siitä aina iltaan asti! Ja huomenna sitte onki tiedossa taas paniikki siivousta, että kämppä olis siistis kunnos kun toi oma varusmies tulee lomille.
Eipä muuta tänään, mites teijän viikko?
tiistai 7. elokuuta 2012
Tj 318
Ei enää kauaa niin paukkuu ekat sataset. No vielä ois sit 300 aamua silti jäljellä. Tällä hetkellä tuntuu, että aika ei kulu, vaikka pystyn sen ajan kulumisen katsomaan aamukammastanikin ja siitä, että tämän viikon jälkeen inttileskeilystä on 10% ohi.. Jippii..
No, tällä hetkellä ottaa päähän todella rankasti. Tuntuu, että vihaan koko armeijaa, ja sitä kun toi poikaystävä ei tossa vierellä ole. Koulun alkukin vituttaa todella paljon, eikä motivaatiota ole nimeksikään, vaikka 4 ainetta vielä pitäisi kirjoittaa. Tuntuu, että kaikki vaan kaatuu päälle, eikä ite voi tehä mitään. Tulipahan iltapuhelunkin aikana tirautettua muutama kyynel kaiken vitutuksen takia, ja tuntuu, että poikaystävä ei vain ymmärrä miltä minusta tuntuu, kun joudun odottamaan sitä kotona vuoden. Totta kai hän myös ikävöi minua, mutta silti tuntuu, että täällä odottaminen on erilaista ja vaikeampaa. Toivoisin niin, että tämä vuosi olisi jo ohi.
Vaikka odotan yhteen muuttoa ja vuotta 2013 innolla, niin silti se myös pelottaa paljon. Mitä teen kun vuosi vaihtuu ja minulla ei enää olekaan koulua? Mihin menen opiskelemaan? Minne pääsen opiskelemaan? Seuraavaan vuoteen kuuluu siis paljon kysymyksiä, mutta toivottavasti myös paljon vastauksia.
Mutta viikonloppu oli ihan super kiva! Olin ystäväni luona, joka myöskin on inttileski ja jonka poikaystävällä oli myöskin gines. Juoruilimme, shoppailimme, kävimme saunassa, söimme herkkuja ja katsoimme leffoja. Meillä oli todellinen tyttöjen viikonloppu. Ehkä senkin takia nyt ottaa päähän, kun kotona ei olekaan muuta kuin valittava pikkusisko.
Näin tänään paria ystävääni ja meillä oli todella hauskaa, mutta silti nyt vituttaa. Ehkä tämä päivä on vain tarkoitettu vitutukseen?
Ehkä lopetan tämän tähän tällä kertaa, sillä tuntuu, että aivot eivät enää toimi. Ehkä olisi parempi mennä nukkumaan. Onko sielä joku muukin, ketä ottaa tällä hetkellä rankasti päähän?
No, tällä hetkellä ottaa päähän todella rankasti. Tuntuu, että vihaan koko armeijaa, ja sitä kun toi poikaystävä ei tossa vierellä ole. Koulun alkukin vituttaa todella paljon, eikä motivaatiota ole nimeksikään, vaikka 4 ainetta vielä pitäisi kirjoittaa. Tuntuu, että kaikki vaan kaatuu päälle, eikä ite voi tehä mitään. Tulipahan iltapuhelunkin aikana tirautettua muutama kyynel kaiken vitutuksen takia, ja tuntuu, että poikaystävä ei vain ymmärrä miltä minusta tuntuu, kun joudun odottamaan sitä kotona vuoden. Totta kai hän myös ikävöi minua, mutta silti tuntuu, että täällä odottaminen on erilaista ja vaikeampaa. Toivoisin niin, että tämä vuosi olisi jo ohi.
Vaikka odotan yhteen muuttoa ja vuotta 2013 innolla, niin silti se myös pelottaa paljon. Mitä teen kun vuosi vaihtuu ja minulla ei enää olekaan koulua? Mihin menen opiskelemaan? Minne pääsen opiskelemaan? Seuraavaan vuoteen kuuluu siis paljon kysymyksiä, mutta toivottavasti myös paljon vastauksia.
Mutta viikonloppu oli ihan super kiva! Olin ystäväni luona, joka myöskin on inttileski ja jonka poikaystävällä oli myöskin gines. Juoruilimme, shoppailimme, kävimme saunassa, söimme herkkuja ja katsoimme leffoja. Meillä oli todellinen tyttöjen viikonloppu. Ehkä senkin takia nyt ottaa päähän, kun kotona ei olekaan muuta kuin valittava pikkusisko.
Näin tänään paria ystävääni ja meillä oli todella hauskaa, mutta silti nyt vituttaa. Ehkä tämä päivä on vain tarkoitettu vitutukseen?
Ehkä lopetan tämän tähän tällä kertaa, sillä tuntuu, että aivot eivät enää toimi. Ehkä olisi parempi mennä nukkumaan. Onko sielä joku muukin, ketä ottaa tällä hetkellä rankasti päähän?
torstai 2. elokuuta 2012
Tj 322
No niin, nyt oon kotiutunu viikon leiriltä. Rankka viikko takana, ku piti viikko ohjata ihmisiä. Leirillä puhuttiin seurustelusta, niin tajusin, että ku ens vuonna muutetaan yhteen meistä tulee avopari ja musta rakkaan avovaimo ja rakkaasta mun avomies. Kuinka vanhalta toi kuulostaakaan?
Mutta, meille ei tullukaan 3 viikon ginesta, "vaan" kahen. Kävi niin hyvä säkä, että sain luvan lähtee leiriltä vuorokaudeks pois. Rakas haki aamulla ja vei takas seuraavana aamuna. Vietettiin aika sellanen peruspäivä. Nukuttiin päikkärit, ku kumpiki oli vähä valvonu ja käytiin syömäs kullan porukoilla, ajeltiin ton rakkaan hiukset ja särmättiin barettia. Illalla käytiin vielä kattoos uusin Batman. Batman oli täynnä inttipoikia tyttöystävineen. Leffa ei ollu niin hyvä ku, mitä olin odottanu. Kun sieltä lähettiin niin tarkotus oli mennä suoraan kotiin, ja viettää romanttinen yö, mutta kaverit oliki kaupungissa vähä juhliimassa ja lopulta päädyttiin kaverin grillibileisiin. No, ku lopulta päästiin kotiin, niin riitahan siinä synty. Rakas oli sotkenu mun mekon ensinnäki, ja tunsin muutenki et se oli laiminlyöny poikaystävän "velvollisuuksiaan". No saatiin sovittua asia, ja nyt kaikki ok. Sit se vei mut seuraavana aamuna takas leirille. Eka kerta ku en itkeny! Ehkä tähän rupee tottuun?
Ikävä on kyllä vieläki, varsinki nyt ku rakas on ollu leirillä muutaman päivän ja vasta yöllä kipinävahdista on tullu viestiä. Mutta ehkä tähän rupee just "tottuun". Ku sit ku on vala, niin on jo 10 % armeijasta ohi, jos rakas siis on sen vuoden. Että kyllä se aika vaan on kulunu sitteki.
Muistatteko, kun sanoin, että mulla on kihlajaiskuume. Voin kertoa, että se on vaan pahentunu. Tuntuu siltä, ku muut vaan menis eteen päin, ja me jumitetaan paikoillaan. Myös kaikki suunnitelmat pitää tehdä sillä ajatuksella että: "no, vuoden päästä sitte". Se rupee ottaan päähän, mut kai seki pitää vaan kestää. Kai seki vaan kuuluu tähän armeija aikaan.
Mutta, meille ei tullukaan 3 viikon ginesta, "vaan" kahen. Kävi niin hyvä säkä, että sain luvan lähtee leiriltä vuorokaudeks pois. Rakas haki aamulla ja vei takas seuraavana aamuna. Vietettiin aika sellanen peruspäivä. Nukuttiin päikkärit, ku kumpiki oli vähä valvonu ja käytiin syömäs kullan porukoilla, ajeltiin ton rakkaan hiukset ja särmättiin barettia. Illalla käytiin vielä kattoos uusin Batman. Batman oli täynnä inttipoikia tyttöystävineen. Leffa ei ollu niin hyvä ku, mitä olin odottanu. Kun sieltä lähettiin niin tarkotus oli mennä suoraan kotiin, ja viettää romanttinen yö, mutta kaverit oliki kaupungissa vähä juhliimassa ja lopulta päädyttiin kaverin grillibileisiin. No, ku lopulta päästiin kotiin, niin riitahan siinä synty. Rakas oli sotkenu mun mekon ensinnäki, ja tunsin muutenki et se oli laiminlyöny poikaystävän "velvollisuuksiaan". No saatiin sovittua asia, ja nyt kaikki ok. Sit se vei mut seuraavana aamuna takas leirille. Eka kerta ku en itkeny! Ehkä tähän rupee tottuun?
Ikävä on kyllä vieläki, varsinki nyt ku rakas on ollu leirillä muutaman päivän ja vasta yöllä kipinävahdista on tullu viestiä. Mutta ehkä tähän rupee just "tottuun". Ku sit ku on vala, niin on jo 10 % armeijasta ohi, jos rakas siis on sen vuoden. Että kyllä se aika vaan on kulunu sitteki.
Muistatteko, kun sanoin, että mulla on kihlajaiskuume. Voin kertoa, että se on vaan pahentunu. Tuntuu siltä, ku muut vaan menis eteen päin, ja me jumitetaan paikoillaan. Myös kaikki suunnitelmat pitää tehdä sillä ajatuksella että: "no, vuoden päästä sitte". Se rupee ottaan päähän, mut kai seki pitää vaan kestää. Kai seki vaan kuuluu tähän armeija aikaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)