TJ 332

Oho, onpa viikko hurahtanu ohi ihan silmissä. Ja viikonloppu varsinki meni ihan siivillä ku toi rakas oli lomille, ja vielä pidennetyllä sellasella.

Viime viikko oli tosiaanki vauhdikas, ku maanantaina oli tyttöjenilta, tiistaina olin kaverin kanssa shoppailemassa toisessa kaupungissa, keskiviikkona hoidin "anoppilassa" kukkia yms, torstaina oli taas tiedossa vähä shoppailua, ja perjantai meniki paniikki siivoilussa, ku olin luvannu kullalle, että on huone siisti ku tulee ekoille lomille. Oishan se pitäny tietää, että kiire tulee, ihan viime minuuteille meni siivous ja saatoin vähä myöhästyä asemaltaki ku bussi tuliki vähä etuajassa, mutta onneks vaan pari minuutti, niin etten paljoo ollu myöhässä. 

Viikonloppuna pääasiassa löhöiltiin, oltiin poikaystävän luona ja mun luona ja käytiin moikkaas mun isovanhempiaki. Mutta kyllä jälleennäkeminen oli ihanaa ja seksi ihan mahtavaa! Tuntu, ku ei oltais nähty puoleen vuoteen, vaikka siinä oli ihan muutama hassu päivä. Oli myös ihanaa nukkua oman kullan kainalossa pitkään, ja täytyy sanoa, että nyt rupes uni taas viikonloppuna maistuun ja ruokahalu palas, toivottavasti kummatki pysyvästi. Nyt on taas ihan muutama päivä seuraavaan lomaan, mutta lähen leirille keskiviikkona, niin nyt vaan toivotaan, että saisin luvan lähtee lauantaiks niin, että voitais nähä koska kullalla gines sitä seuraavalla viikolla ja sen jälkeen onki jo vala! Ohhoh! Mutta sellasen kivan jutun sain nyt kuulla illalla, että pitäis toi ens viikon gines olla viimenen koko alokasaikana. Mikä toivon mukaan nyt sitte toteutuuki.

Mutta sitä täytyy sanoo, että ihan hirveeltähän toi bussille vienti taas tuntu. Tais siinä muutama kyynelki vierähtää. Tottuukohan tohon bussille vientiin ikinä, vai meneeköhän koko vuosi itkiessä toisen perään.. Toivottavasti ei. Tänään tapahtu myös toinenki aika epämiellyttävä juttu. Nimittäin, mun paras ystävä muutti tänään ihan täysin eri kaupunkiin n. 300 km päähän. Ollaan nyt pari vuotta pidetty tosi tiiviisti yhteyttä ja tää henkilö on ollu sellanen, että se on todellaki ollu mun tukena silloin kun oon häntä tarvinnu. En usko, että toi välimatka meijän ystävyyttä muuttaa, mutta harmihan se on ku ei enää nähdä läheskään yhtä usein. Mutta kaikkeen tottuu, ja kyllähän sitä tulee itekki muutettua vuoden päästä n. 400 km päähän nykyiseltä paikkakunnalta. 

Mutta kyllä tähän viikkoon paljo hyvääki mahtu. Ihan uskomattoman ihana viikonloppu ja tuli shoppailureissuilla tehtyä todellisia löytöjä mm. löysin valmistujais mekon, siitä ehkä kuvia sitte joskus. 

Mutta eipä enää ku kuukausi niin ensimmäiset sataset paukkuu!

noin Tj 340 ja kova ikävä

No niin, nyt on vierailupäivä ohi ja ikävä meinaa taas aika kovasti puskea päälle. Sen kyllä jo tiiän, että tästä viikosta on tulossa huomattavasti helpompi ku edellisestä viikosta, kun tällä viikolla on vain 4 päivää ja sit nään kullan. Ja tälle viikolle on myös hurjasti tekemistä.

Mutta vierailuapäivä oli tosi jees, sai nähä vähä kasarmia ja nyt tietää paremmin, että jos rakas puhuu jostain paikasta niin tietää, että missä se on. Nähtiin myös näitä alokkaita toimissa, kun ne joutu seisomaan rivissä ja joutu ottaan asentoo ja lepoo. Musta oli myös hirmu seksikästä, kun kuljin rakkaan kanssa ympäri kasarmia ja se veti kättä lippaan korkeemmille. Se tuntu niin miehekkäältä. Ja mun rakas oli jo nyt kasvanu! No, siihen syynä maiharit ja parempi ryhti.

Myös sain kuulla uutta infoo tulevasta vuodesta/kuukaudesta. Sen sain tietää, että vuotta ja 9kk oli lyhennetty. Vuotta jopa kahella viikolla!! Ei voi muuta sanoo kuin, että ihanaa! Eli, enää 49 viikkoo jäljellä. Sain myös kuulla, että seuraavan viikon jälkeen meille voi tulla 3 viikon kakku, mikä ei kuulostanu kivalta, mutta kattoo nyt miten se järjestyy. Ja kyllä siitäki selvittäis, kun nyt niillä on toi vapaa-aika lisääntyny niin, että rakas kerkee jopa soittaan joka ilta. Tai sitte jos se ei oo muuten kerinny soittaan niin se on valvonu ja soittanu sitte.

Mulle on myös iskeny hirvee kihlajais kuume.. Joo, tiiän, että on parempi muuttaa eka yhteen ja sitte vasta, ja niin oon kyllä vähä ajatellukki. Mutta, ku tuntuu, että ollaan oltu jo tarpeeks kauan yhessä siihen, että voitais kihlautua ja tiiän, että haluan viettää sen kanssa koko loppu elämäni. Oonhan tuntenu sen pian päivälleen 5 vuotta ja pian 3 vuotta seurusteltu! Siinä ajassa oon jo jonku verran tutustunu kultani hyviin ja huonoihin puoliin. Vaikka vieläki tulee paljo uusia asioita esille hänestä, mitä en vielä oo aiemmin tienny. Mutta, ehkä nyt vaan kiltisti odotan tän vuoden ja katotaan asiaa sitte kun muutetaan yhteen.

TJ 357 tai jotain

No niin, nyt on pian eka viikko ohi, jee! Tää viikko on aika lailla menny sohvalla maaten, ku on vielä ollu vähän pihalla kaikesta. Harmittavaa on se, että oma rakas ei oo kauheesti kerinny soitteleen, kun niillä on ollu niin hirveesti kaikkee tekemistä. Itkettyäki on tullu tällä viikolla aika runsaasti, mutta nyt rupee oleen jo aika onnellinen olo. En tiedä johtuuko siitä, että kotiväenpäivä lähestyy ja mulla tulee silloin oleen nokka kohti Kajaania. Vai johtuuko siitä, että oon ruvennu tajuun, että tätä se tulee oleemaan koko vuoden ja sille ei vaan voi mitään.

Mun hirveetä ikävää autto myös se, kun kuuntelin yks yö "meijän" biisejä ja selailin viestejä mitä olin säästäny alku ajoilta. Itkin onnesta ku kuuntelin biisejä ja luin viestejä. Tajusin, että jos tähänki mennessä on vuodet menny nopeesti, niin miks tää vuosi ei menis. Se todellaki helpotti. Ainut vaan, että en oo meinannu saada unta ilman tota omaa rakasta. Nukuttiin lähes kaks kuukautta joka yö yhdessä, niin nyt ei meinaa uni tulla millään. Myös ruokahalu on ollu vähä poissa, mutta ehkä uni ja ruokahalu rupe pikkuhiljaa palaileen.

Tässä on taas oppinu arvostaan toista ihan uudella tavalla. Sitä odottaa viestejä ja puheluita ihan innoissani ja sitte kun vihdoin tulee yllättäen viesti tai puhelu niin oon tosi ilonen ja onnellinen. Kun välillä puhelut ja viestit on ollu itsestäänselvyys ja nyt ne ei oo sitä. Että kai tästä inttileskeydestäki voi oppia jotain uutta ja ihanaa.

Toisenki hienon jutun oon jo huomannu tässä inttileskeydessä, oon lähentyny ihan huimasti mun poikaystävän vanhempien kanssa ja heidän kanssa olen kotiväenpäivään lähdössäkin. Sitä ennen on tarkoitus mennä nukkumaan heille niin, että voimme suoraan lähteä aamulla. Ihanaa päästä nukkumaan rakkaani tuoksuisiin lakanoihin.

Jatkan nyt mun ihanan rentouttavaa päivää, otin oikein pitkän suihkun ja nyt olo on hyvä.

Rentouttavaa päivää teillekin!

Toinen päivä inttileskenä

Päätin ruveta kirjoittamaan anonyymiä inttilesken päiväkirja -blogia. Päätin tehdä tämän itselleni muistoksia ja todisteeksi siitä, että päivät kuluvat ja yhtäkkiä poikaystäväni armeija-aika onkin jo ohi. Tein tämän myös siksi, että päivittelen tätä luultavasti nopeampaan tahtiin, kuin mitä kirjoittaisin oikeaa päiväkirjaa. Näin hyvät ja huonot muistot tulee kirjattua paremmin ylös.

Elikä vähän taustatietoja. Olen 19-vuotias tyttö, jolla alkaa superabi vuosi, ja mikä kestää aina joulukuuhun saakka. Olemme tunteneet poikaystäväni kanssa toisemme jo melkein 5 vuotta ja siitä ajasta olemme seurustelleet noin 2 vuotta ja 8 kuukautta, ja pisin erossaolo aikamme on ollut 3 viikkoa minkä hän oli jenkeissä. Eli hänen inttiin lähtönsä on ollut todella suuri muutos kummankin elämään, kun olemme jo kuuluneet noinkin kauan toistemme joka päiväiseen elämään ja olemme nähneet toisiamme runsaasti, sillä olimme samassa koulussa ja meillä on aikalailla sama kaveriporukka.

Palvelukseen poikaystäväni astui Kajaanissa 2/2012 saapumiserässä. Hänellä on tavoitteena RUK:iin pääsy, eli vuosi luultavasti tiedossa, mutta pidän hänelle peukkuja, vaikka se ei itselleni ehkä mieluisin vaihtoehto olisi, mutta eihän se ole kuin puolivuotta lisää ja sitten saan hänet itselleni.

Olemme jo suunnitelleet intin jälkeistä elämää, mikä ehkä auttaa jaksamaan ja katsomaan asioita eteen päin. Sillä jos hän päättää olla vuoden intissä, niin sen jälkeen muutamme yhteen, eri paikkakunnalle kuin millä nyt asumme. Hänellä on jo opiskelupaikka tiedossa, mutta itselläni ei vielä ole, kun tosiaankin valmistun ylioppilaaksi vasta joulukuussa. Olemme myös suunnitelleet ulkomaan matkaa ensi kesälle kun hän vapautuu.

Mutta mutta, ensimmäiset päivät ovat olleet hirveitä! Kun olemme koko ajan nähneet toisemme ja nyt sitä toista ei näekkään, niin muutos tuntuu hirmu isolta. Eilen pallo oli aivan hukassa, enkä edes tiennyt miten päin olisin kavereiden seurassa ollut. Tämäkin päivä on lähestulkoon mennyt sohvalla ikävöide ja välillä on muutama kyynelkin vierähtänyt. Tapasin myös hänen vanhempiaan tänään muutaman tunnin, mikä oli mukavaa, sillä oli kiva puhua sellaisten kanssa, jotka ovat edes vähän samassa tilanteessa.

En ole kuullut poikaystävästäni paljon mitään, koska heillä on ollut niin tiivis ohjelma. Mutta kerkesi hän siitä huolimatta puhumaan kanssani muutaman minuutin. Onneksi viikonloppuna on kotiväenpäivä, niin näemme edes muutaman tunnin. Ja sitä seuraavana viikonloppuna hänellä on jo onneksi loma!

Jos siellä on joku kohtalotoveri, niin jaathan mielelläsi omiakian tuntemuksia.

Tämä inttileski lähtee nyt nukkumaan, ja toteaa, että onpa taas yksi päivä vähemmän!