No niin, nyt on pian eka viikko ohi, jee! Tää viikko on aika lailla menny sohvalla maaten, ku on vielä ollu vähän pihalla kaikesta. Harmittavaa on se, että oma rakas ei oo kauheesti kerinny soitteleen, kun niillä on ollu niin hirveesti kaikkee tekemistä. Itkettyäki on tullu tällä viikolla aika runsaasti, mutta nyt rupee oleen jo aika onnellinen olo. En tiedä johtuuko siitä, että kotiväenpäivä lähestyy ja mulla tulee silloin oleen nokka kohti Kajaania. Vai johtuuko siitä, että oon ruvennu tajuun, että tätä se tulee oleemaan koko vuoden ja sille ei vaan voi mitään.
Mun hirveetä ikävää autto myös se, kun kuuntelin yks yö "meijän" biisejä ja selailin viestejä mitä olin säästäny alku ajoilta. Itkin onnesta ku kuuntelin biisejä ja luin viestejä. Tajusin, että jos tähänki mennessä on vuodet menny nopeesti, niin miks tää vuosi ei menis. Se todellaki helpotti. Ainut vaan, että en oo meinannu saada unta ilman tota omaa rakasta. Nukuttiin lähes kaks kuukautta joka yö yhdessä, niin nyt ei meinaa uni tulla millään. Myös ruokahalu on ollu vähä poissa, mutta ehkä uni ja ruokahalu rupe pikkuhiljaa palaileen.
Tässä on taas oppinu arvostaan toista ihan uudella tavalla. Sitä odottaa viestejä ja puheluita ihan innoissani ja sitte kun vihdoin tulee yllättäen viesti tai puhelu niin oon tosi ilonen ja onnellinen. Kun välillä puhelut ja viestit on ollu itsestäänselvyys ja nyt ne ei oo sitä. Että kai tästä inttileskeydestäki voi oppia jotain uutta ja ihanaa.
Toisenki hienon jutun oon jo huomannu tässä inttileskeydessä, oon lähentyny ihan huimasti mun poikaystävän vanhempien kanssa ja heidän kanssa olen kotiväenpäivään lähdössäkin. Sitä ennen on tarkoitus mennä nukkumaan heille niin, että voimme suoraan lähteä aamulla. Ihanaa päästä nukkumaan rakkaani tuoksuisiin lakanoihin.
Jatkan nyt mun ihanan rentouttavaa päivää, otin oikein pitkän suihkun ja nyt olo on hyvä.
Rentouttavaa päivää teillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti