perjantai 10. toukokuuta 2013

Tj 42

Kiire päivä takana. Päivä täynnä treenejä tulevia esiintymisiä varten. Mutta onneks huomenna on jo perjantai, ja onhan se pakko myöntää, että on se vaan kiva ku se rakaski tulee kotiin.

Rakaski tuli tänään viimeseltä leiriltä ennen loppusotaa - onpa hassua. Rankkaa oli vissiin välillä ollu, mutta oli niille myös löytyny aikaa vaan ollaki. Mutta epäilen silti, että kotiin on tulossa väsyny mies.

Tää on taas näitä päiviä, ku ei ihan tiedä, että mitä sitä kirjottais. Ehkä ois vaan parempi mennä nukkumaan ja jatkaa joku toinen päivä sitte paremmalla onnella!

Päivän biisiä nyt sitte kuitenki vielä. Taas vähän musikaalimussaa: Les Misérables - On My Own.




Tällä biisillä meen hakeen laulutunneille meidän tulevaan kotikaupunkiin. Tiedän, että tää on tällä hetkellä tosi laulettu biisi, mutta ah, kuinka kaunis! Niin paljo tuskaa ja menettämistä, ja kuinka hyvin tuo nainen sen laulaakaan.

Tätä vaan pitää vielä treenata aika paljon, sillä korkeet kohdat on vaikeet, sillä niissä ei saisi olla yhtään epävarmuutta. Myöskin ensimmäinen säkeistö on musta aika puhutteleva, tai noitten tunteitten kanssa on tullu painittua intin aikana ku on ollu vaan niin ikävä, että on tullu valvottua ja mietittyä sitä rakasta, ja toivottua, että se olis siinä vierellä.

On my own
Pretending he's beside me
All alone
I walk with him till morning
Without him
I feel his arms around me
And when I lose my way I close my eyes
And he has found me

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Tj 44

Nyt on melkeen taas viikko vierähtäny. Rakas on tällä hetkellä leirillä, mutta sekään ei oo paljoo haitannu, koska oma aikataulu on tällä hetkellä aika täys. Vaikka tää viikko on vasta alkanu, niin tuntuu jo, että viikko on pian jo ohi, koska eletään aikamoisella minuutti aikataululla. Viikonlopun aikana tulee olemaan 4 esiintymistä, siitä tämä kamala kiire.

Huomenna on myöskin sairaalakäynti nimittäin mun reistailevat poskiontelot käydään läpi ja jos muistatte sen ku aikasemmin puhuin siitä patista mun rinnassa, niin huomenna ois myös senki tarkastuskäynti. Nyt vaan pitää pitää sormet ristissä, että kaikki ois ok.

Viikonloppu oli ja meni, ja aina ei viikonloppu mee ihan niin ku strömsöössä. Rakas kerto, että ne on järkkääs Tj0 bileitä, jotka kestäis 4 (!!!!) päivää heti juhannuksen jälkeen. Tästäkös minä olen sitten hirveen helvetin nostanut pystyyn ja tämä jatkuu edelleen. Helvetti on irti myöskin sen takia, että rakas kerto tosta samana päivänä ku sinne piti ilmottautua.

Mutta koskas mä saan mun Tj0 bileet? On tässä meinaan rakasta odoteltu kotiin jo viime vuoden maaliskuusta lähtien. Eli toisin sanoen mun Tj on tällä hetkellä 52, koska noi bileethän kestää melkeen inttiviikon. Tiedän, että toi on tollanen once in a lifetime -juttu, mutta silti se ottaa päähän. Mun toiveet ja ajatukset myös sitä "oikeeta" vapautumispäivää kohtaan (20.6) on täysin tuhoutunu, eikä mulla oo edes kauheesti enää mitään intressejä tota päivää kohtaan. Ja auta armias jos sielä mökillä sitte onki jotain muijia/tyttöystäviä yms, niin meen lankoja pitkin sinne ja sit en varmaan puhu tolle rakkaalle vuoteen! Nytki oon jo pitäny vihanpitoo yllä sellaset kolme päivää ja loppua ei näy.

Mites, onko teijän rakas menossa jonneki Tj0 bileisiin? Miten te suhtaudutte siihen asiaan? Toivon ainaki, että paremmin ku minä!

Sitte päivän biisiin. Katoin tänään digiboksilta The best of Voice of Finlandia, ja siinä voittaja Antti Railio (oikee muuten voitti!!!) laulo Queenin Who Wants to Live Forever:in, ja siitä nyt tää biisi valintaki. Olkaatten hyvä.




Eipä tällä biisillä ole mitään sen syvempää merkitystä yms. Kaunis biisi ja Freddie Mercuryllä oli uskomaton ääni. Toi on varmaanki ääni joka jää elämään ikuisesti.

Mutta nyt nukkumaan, huomenna aikanen herätys.

P.s. Sain kutsun pääsykokeisiin sinne paikkaan minne haluaisin, nyt vaan pitää enää päästä sisälle!

torstai 2. toukokuuta 2013

Tj 49

Tässä sitä taas ollaan, pitkän hiljaiselon jälkeen. Ollu kamalasti töitä ja esiintymisiä - perus kevät siis. Mutta toisaalta noi on huonoja syitä ja toisaalta hyviä, aikaa ei oo ollu, mutta ei oo tullu nyt sitte ikuistettukaan erinäisiä tapahtumia tänne.

Mistäs sitä alottais, hmm.. Rakas nyt sitte vihdoin ja viimein piti sen treffiviikonloppunsa. Käytiin teatterissa (kylläkin mun porukoiden kanssa), hohtokeilaas ja syömässä hyvin. Tilasin jopa ekan kerran ikinä ihan vapaaehtosesti kuoharia, ja musta se oli vielä hyvääki! Oonkohan tulossa vanhaks?

Sitte tässä on tosiaan ollu pari isompaa keikkaa ja lisää on tulossa pari-kolme heti ens viikolla. Onneks oli edes parin viikon keikkatauko. 

Viime viikonloppuki meni ihan hujauksessa ku rakas tuli vasta lauantaina, ja suoraan vieläpä meijän synttäreille. Me ollaan kyllä jo täytetty ajat sitte, mutta nyt vasta juhlittiin kunnolla kavereitten kanssa, ja voin kertoa, että mukavaa oli! Sunnuntaina käytiin sitte pelailees bilistä, syötiin macaronseja ja käytiin kattoos Iron Man 3. 

Vappu meni taas jälleen kerran erossa rakkaasta - niin se meni viimeki vuonna, koska rakas oli sielä valmennuskurssilla. No, ens vuonna sitte uus yritys. Vappu oli kuitenki mukava. Käytiin tiistaina vähä bilettääs, joka ei kuitenkaan menny ihan putkeen. Meijän ikäsille ei vaan oo paikkaa. Teineillä on oma paikkansa, missä ne juo, ja opiskelijat on omassa paikassa. Ei kuuluttu kumpaankaan joukkoon. Sitte vappuna kävin syömässä vappulounasta porukoiden kanssa ja kävin ostamassa torilta metrilakua viikonlopuks, niin että rakkaallaki nyt ois edes vähä vappua. Sitte vappuillaks kokoonnuttiin kaverille jauhaan paskaa. Elikä kaiken kaikkiaan suhteellisen raitis ja rento vappu.

Tuleva viikonloppu tulee meneen oikeestaan pelkkään rentoiluun, koska mulla rankat pari viikkoo takana ja rakkaalla edessä. Tarkotuksena on kerätä mulle sellanen hätä beaty bag rakkaan luo, koska viime viikolla meinas tulla ongelmia ku jäi meikit kotiin, ja eihän yläasteelle voi kuitenkaan mennä sijaistamaan ilman edes vähäistä meikkiä. Eli nyt ostetaan sinne sitte kaikki tarpeellinen.

Hirveen kiireen takia tuntuu, että en oo nähny rakasta pariin viikkoon, ja senki takia siis vaan rentoillaan ja nähään toisiamme kunnolla. Eihän tässä oo ku enää kolme viikonloppu niin sitte on jo Bon Jovi ja pääsykokeet. Mihin tää aika katoo? Tuntuu, että päivätki loppuu kesken, koska ne vaan kiitää ohi. Ei sillä, että en haluais rakasta kotiin, mutta kaikki on elokuusta asti niin auki. Saanko opiskelupaikan? Saadaanko kämppä? Pärjätäänkö me? Riittääkö rahat? yms. Tällästä kaikkee pyörii mielessä. 

Laitettiin kyllä just opiskelijakämppä hakemusta - saa nähä miten käy. Eka olin tosi vastaan tota opiskelijakämppää, mutta sitte huomasin, että tuola minne ollaan muuttaas, niin ne on ihan keskustassa, ja ne on ykistyisiin verrattuna halpoja eli nyt vaan pidetään peukkuja.

Intissäki oli ollu tänään ensimmäinen kotiutumisoppitunti. Ihan uskomatonta! Nyt jo! Onko se tosiaan niin lähellä? Taitaa tosiaan olla, nimittäin ens kuussa vapautuminen. Kuulostaapa hassulta. Rakas oli myös saanu tänään hyvää palautetta kouluttajalta, ja se sai mutki kyllä hymyilemään. Kiva tietää, että toisella menee hyvin.

Sitte tän päivän ekaan biisiin, joka sopii hyvin tähän päivään: Danny - Seitsemän kertaa seitsemän.




Musta tuntuu, että tää biisi ei kauheesti selittelyjä kaipaa. Tää biisiehdotus tuli muuten rakkaalta, mutta löytyyhän tää myös aamukamman "inttimusiikkia"-listalta.

Sitte seuraavaan biisiin. En tiedä oonko postannu tän jo täälä aikasemminki, mutta tässä se kuitenki tulee. Haloo Helsinki - Maailman toisella puolen.




Tää kolahtaa tällä hetkellä ton lähestyvän muuton takia. Haluaisin niin sanoo mun vanhemmille niin ku tässä lauletaan, että ne ei ois huolissaan. Kyllä me pärjätään. Ja kyllä me tullaan vielä käymään. Ei me muuteta kuitenkaan ku 400 km päähän, mutta se kyllä kieltämättä tuntuu siltä, ku muutettais maailman toiselle puolen. Mutta kaikkeen tottuu, ja junat kulkee ja autolla pääsee - vai mites se nyt menikään?