Rakaski tuli tänään viimeseltä leiriltä ennen loppusotaa - onpa hassua. Rankkaa oli vissiin välillä ollu, mutta oli niille myös löytyny aikaa vaan ollaki. Mutta epäilen silti, että kotiin on tulossa väsyny mies.
Tää on taas näitä päiviä, ku ei ihan tiedä, että mitä sitä kirjottais. Ehkä ois vaan parempi mennä nukkumaan ja jatkaa joku toinen päivä sitte paremmalla onnella!
Päivän biisiä nyt sitte kuitenki vielä. Taas vähän musikaalimussaa: Les Misérables - On My Own.
Tällä biisillä meen hakeen laulutunneille meidän tulevaan kotikaupunkiin. Tiedän, että tää on tällä hetkellä tosi laulettu biisi, mutta ah, kuinka kaunis! Niin paljo tuskaa ja menettämistä, ja kuinka hyvin tuo nainen sen laulaakaan.
Tätä vaan pitää vielä treenata aika paljon, sillä korkeet kohdat on vaikeet, sillä niissä ei saisi olla yhtään epävarmuutta. Myöskin ensimmäinen säkeistö on musta aika puhutteleva, tai noitten tunteitten kanssa on tullu painittua intin aikana ku on ollu vaan niin ikävä, että on tullu valvottua ja mietittyä sitä rakasta, ja toivottua, että se olis siinä vierellä.
On my own
Pretending he's beside me
All alone
I walk with him till morning
Without him
I feel his arms around me
And when I lose my way I close my eyes
And he has found me
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti