Tj 205

Viimeset tj 200 merkinnät menossa, jihuu! Niin ne päivät vaan kuluu.

Ja niinhän ne todellaki on kulunu, ku on ollu taas niin hullun kiire. Viime viikon loppu meni ihan hujauksessa, vaikka rakas tulikin vasta lauantaina. Mutta kävin loppuviikon aikana katsomassa yhden konsertin ja olin töissä (vaihteeks) ja näin jo aikaisemminkin mainitsemaani inttileski ystävääni lauantaina. Sitten kun olin saanut paniikki siivottua kämpän lauantaina niin se rakas tulikin sitten illasta.

Lauantaina, ei keritty tekeen juuri mitään, kunhan oleskeltiin ja nautittiin toisistamme. Sunnuntaina päätettiin sitte taas toistaa joka viikkoinen tapa, eli riidellä. Näinhän se menee. Mutta ei siinä mitään, saatiin kaikki sovittua jälleen. Mutta se on kyllä niin, että viikonloput on yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä sitä ollaan niin rakastuneita, että huhhuh ja välillä taas ollaan ilmi riidoissa.

Sitte kun vihdoin saatiin sovittua oli jo kiire leffaan. Mentiin kattoon Twilight saagan viimenen osa. Rakashan oli tästä siis aivan innoissaan, ainaki melkeen. Mutta tosta elokuvasarjasta on tavallaan tullu jo meijän vuosipäivä perinne, sillä kolme vuotta sitte, ruvettiin seurusteleen sen jälkeen ku oltiin oltu kattoos ton saagan kakkososa. Pitihän ne kaikki loputkin sitte käydä yhessä kattoos. Mutta mä tykkäsin tosta leffasta hirmusesti, se oli ehkä paras noista kaikista viidestä.  Ja tulihan sitä pari kyyneltäki tirautettua, mutta se johtu aikalailla tästä elämäntilanteesta. Ja osittain tuntu myös, että joku aikakausi loppu nyt tähän, koska noita leffoja ei tuu enempää, eikä siis enää mennä vuosipäivänä kattoon niitä.

Leffasta toivuttuani mentiin poikaystävän luo, missä sen vanhemmat valmisti ite ranskiksia, eli pilkko perunat ja keitti kahdesti öljyssä. Ranskisten kanssa saatiin myös härän filettä. Voin kertoa, että oli herkullista. Ku oltiin saatu syötyä ja armeijaviikko läpikäytyä, oli kello jo melkeen 12 ja oli aika mennä nukkumaan.

Maanantaina oli herätys jo ennen klo 9, koska mulla oli bändini kanssa aikanen keikka paikallisella yläasteella. Oli vaan hirmu vaikee päästä sängystä ylös ku sai herätä maanantai aamuna rakkaan vierestä. No, kerkesin ajoissa keikalle ja se meni hyvin. Keikan jälkeen oli tiedossa lounas kullan kanssa, sellasessa ihanassa 1900-luvun alusta olevassa talossa. Syötiin kana-pekoni-cesar -salaattia, mikä oli ehkä tän kaupungin herkullisinta salaattia. Sen jälkeen oli tiedossa shoppailua, kavereiden kanssa törmäilyä ja yo-juhlapaikassa vierailu.

Kun nämä kaikki oli hoidettu päätettiin kullan kanssa, että vaan löhöillään. Tiedossa oli kummanki valitsema leffa ja herkkuja. Katottiin Päiväni murmelina ja Star Wars 3. Pakko myöntää, että Star Wars 3 oli parempi ku Päiväni murmelina. Toi murmeli -leffa junnas paikoillaan lähes koko leffan ajan, mikä siinä tietenki on vähä ideanaki. Kaikkien mässyjen ja makoilun jälkeen oli taas aika mennä nukkumaan, koska rakkaalla oli sitte tiistaina lähtö.

Tiistaihan meniki sitte taas lähtöä odotellessa. Syötiin, rakas pakkas laukkunsa, ja ajettiin rakkaan hiukset. Sitte oliki jo taas asemalle lähtö ja paluu arkeen, mutta onneks rakas tulee jo ylihuomenna takas.

Mutta joku muuttu kyllä viikonloppuna. Rakas oli ku uus mies. Vitsailtiin ku ennen vanhaan ja rakas myös nauro todella paljon. Rakas myös huomioi mua enemmän silleen automaattisesti, ilman että siitä tarvi huomauttaa. En tiedä, mistä tällänen muutos johtu, mutta en valita, koska oli todellaki ihanaa ja ihana viikonloppu. Nyt vaan jännitetään edelleenki, että saakoi toi parempi puoliskoni, sitä lomaa sinne yo-julhiini. Toivottavasti saa.

Nyt on kiireiset ja jännittävät pari päivää/viikko edessä. Huomenna (tänään) meen sijaiseks yläasteelle (jäiks!) ja sitte pitää löytää mekko vielä lakkiaisjuhlaan. Laitan mun prinsessa tyllimekon vasta iltajuhlaan päälle. Sitte myös jännittää just toi rakkaan lomien saanti ja se, että mut värvättiin tänään pitään puhetta tuola lakitustilaisuudessa. No, ehkä selviän koko viikosta kunnialla, ja saan vihdoin lakin.

Mutta nyt täytyy ruveta nukkumaan, että jaksaa paimentaa noita 13-15 kesäsiä. Hyvät yöt!

p.s. Anteeks, että viljelen tota rakas sanaa niin paljon, en vaan keksi parempaa ilmasua tolle paremmalle puoliskolleni.

p.s.s. Ja anteeks kirjotusvirheistä, niitä varmasti piisaa, mutta pistän väsymyksen piikkiin, ku aivot ei meinaa enää oikeen toimia.

Tj 212 ja vuosipäivä

Nyt on mulla ja rakkaalla kolme vuotta takana <3 Harmi vaan olla yksin vuosipäivänä, ku rakas on vieläpä kaiken lisäks leirillä, ja rakkaasta kuulee sellaset noin 10 min per päivä. Mutta onneks edes sen verran. Laitoin tänään rakaalle myös paketin meneen kassulle, näin vuosipäivän kunniaks. Toivottavasti tykkää paketin sisällöstä kun saa sen perjantaina. Paketti sisälsi mm. metrilakuja ja luettavaa. Ja oli mukana myös kirjekin.

Viikonloppu meni perus rentoillessa. Oli ihanaa vaan saada olla ja syödä herkkuja ja kattoo leffoja. Käytiin me myös kaupungissa ja terveysasemalla. Terveysasemalla käytiin, koska rakas veti haavan käteensä Aukki puukollaan. No, pojat on poikia. Onneks tuli vaan pintanaarmu. Pahemminki ois voinu käydä.

Sit perjantaina selvis myös, että musta nyt sitte todellaki tulee ylioppilas! Jihuu! Tätä on odotettu. Ainut vaan, että nyt näyttää vähä huonolta sen puolesta, että rakas pääsis juhlimaan mun kanssa. Toivottavasti pääsee, koska se ois tosi tärkeetä.

Oon tässä miettiny sellasia arkisia asioita, mitä on tullu ikävä kun rakas on tuola intissä. Sellasia on muun muassa yhdessä kaupassa käynti, yhdessä kaupungille meno töitten jälkeen ja keskellä viikkoo ulkona syöminen. Nyt tollanen kaikki normaali pitää yrittää tunkee siihen yhteen päivään. Mutta vuoden päästä saatan jo kyllä olla kyllästyny johonki yhdessä kaupassa käyntiin, että ehkä kannattaa nauttia siitäki niin kauan ku vaan voi.

Eipä mulla tänään oikeestaan muuta ole. Oli kyllä vaikka mitä kirjotettavaa, mutta unohdin jo puolet. Voi tietenki johtua siitä, että toi kello on jo aika paljo. No, joku toinen päivä paremmalla menestyksellä.

Jatkan nyt tätä yksinäistä vuosipäivänviettoo unilla. Hyvät yöt!

P.s. Pakko laittaa tähän yks biisi vielä loppuun, joka on ollu mukana mun ja rakkaan suhteessa alusta asti. Muistatteko tän kolmen vuoden takaa?

Rakastan tätä biisiä vielä tänäki päivänä <3 Ja biisihän on Sunrise Avenue:n Welcome to My Life.

P.p.s. Päätin vähä muuttaa taas ulkoasua, kun toi lumi suli jo taas vähä poiski.

Tj 218

Tästä kirjottamisestahan näyttää tulevan ihan tapa.

Tänään oli täys vapaa päivä, yhen tunnin kyllä kävin musiikin teoriaa opiskelemassa, mutta muuten oon loikuillu kotona, kattonu tvtä ja tehny ruokaa. Huomenna sitte taas on tulossa vilkas päivä. Meen mun mummin kanssa kaupunkiin, ettimään hänelle vaatteita mun yo-juhliin. Ja sitte illalla meen  töihin, siinähän se päivä sitte meneeki.

Mutta se mistä varsinaisesti halusin tänään kirjottaa on biisi, minkä kuulin radiosta pari päivää sitte. Sen sanat sopii täydellisesti tähän elämäntilanteeseen, kun toinen on kaukana, eikä aina saa yhteyttä ja linjat on huonot. Nimittäin Pmmp:n Oo siellä jossain mun.

En tiedä voisko tän biisin sanat enää paremmin tällä hetkellä kolahtaa. Tässä muutama kohta biisistä.

Odotanko turhaan sua sittenkin

Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin

Välimatka piinaa ja painaa mua 
kuka päättää, ketkä saa onnistua

Oo siellä jossain mun

Linja on huono nyt
Soita taas huomenna 

Välillä se linja pätkii kun sille inttipojalle soittelee ja välillä vaan miettii sitäki, että mitä jos tää ei toimikaan enää tän vuoden jälkee, että jos tää kaikki onki ollu turhaa. Mutta uskon, että rakkaus kantaa tänki yli ja saadaan sitte joskus olla sielä Turun linnassa kattelemassa niitä ohi lipuvia laivoja.

Tj 219

Nyt ei oo niin väsy, etten jaksaisi kirjottaa, vaikka kello onki jo yli kaks.

Tää päivä on menny ihan siivillä. Olin hiusmallina tänään 11 tuntia, mutta silti, kaikki oli ton 11 tunnin arvosta. Oon tosi tyytyväinen uuteen tukkaani ja onnellinen siitä, että se sai jäädä pitkäksi. Huomenna ois tiedossa harrastuksia ja ajattelin käydä myös kaupungissa ja isovanhempien luona. Eli huomenna myös kiireinen päivä tulossa, mikä on todellakin vain hyvä, ei kerkeä liiaksi miettiä tota rakastaan.

Ikävä on jo taas hirmuinen, mutta huomenna on jo onneksi keskiviikko ja siitäkös se viikko lähteekin aina rullaamaan nopeammin. Mutta niin kuin olen jo varmasti aikaisemminkin sanonut, on tästä tullut aika rutiinia.

Viikko alkaa maanantailla, jolloin käyn töissä. Tiistaina toistuu sama asia. Keskiviikko ja torstai on täynnä harrastuksia ja sitten onkin jo perjantai ja rakas tulee kotiin. Lauantai tuntuu olevan yksi ohikiitävä hetki elämässä, jonka perästä seuraa sunnuntai, joka on joka viikko aina yhtä masentava, ei siihen vain ikinä totu.

Rakkaan kanssa puhuttiin sunnuntaina siitä, kuinka viikot tuntuu olevan nykyään sellaista perjantaissa ja sunnuntaissa elämistä. Perjantai tulee joka viikko yhtä hitaasti eteen ja sunnuntai liian nopeasti. Viikot  muuten sitten eletään kuin sumussa. Mutta, eihän tämä välttämättä ihan huono asia ole. Onhan se ihanaa tietää, että se rakas tulee kotiin lähes joka perjantai ja huomata, että pian on enää 7 kuukautta jäljellä!

Mutta viime viikonloppuun. Joudun ihan miettimään, miten viikonloppu, tai siis rakkaan lomat alkoivat. Aivan, ensimmäisenä perjantaina oli tiedossa pullojen palautusta, sillä niitä oli kertynyt jonkun verran kummallekin heinäkuusta, ja tarkoitan siis limsapulloja. Pulloja palautettiin perjantaina siksi, että saataisiin junarahaa lauantaille. Ja niin saimmekin, jouduimme maksamaan vain yhden lipun itse. Rakas oli myös perjantaina ajatellut minua, ja ostanut minulle lempisuklaatani, eli Fazerin sinistä, nams! Nyt syön sitä aina kun ikävä iskee (voin kertoa, että jo kaksi riviä syöty vaikka olen kuinka yrittänyt säästellä). Enempää emme perjantaina oikeastaan tehneet, paitsi menimme nukkumaan, vaikka eihän se heti nukkumiseksi mennyt, kuten arvata saattaa.

Lauantaina sitte melkein heräsimme pirteinä lähtemään junalle. Unta taisi olla takana 5 tuntia, mikä nosti kummankin kiukkutason aika korkealle. Junamatka lähikaupunkiin meni hyvin, vaikka juna oli ihan täpötäynnä. Perille päästyämme rupesimme metsästämään lyyriä, ja satuin onneks löytämään sekä isän äidille että äidin äidille lyyrat. En saanut isöäidin lyyria, vaikka se toivelistallani olikin, mutta löysin hopeisia lyyria, niin ajattelin niiden ajavan samaa asiaa. Kuin aikamme olimme kierrelleet, rakas vei minut Arnoldsiin kahville. Oli tullut uusia makuja originals munkkeihin, lime ja mansikka, mums!

Arnoldsista päästyämme suuntasimme kohti juhlapukuliikettä, missä yo-mekkoni sovitus odottaisi. Kun pääsimme vihdoin perille jalat rakoilla, niin paikka oli aivan täynnä morsiammia. Heitä tunki sisälle ovista ja ikkunoista. Syynä saataa olla tuleva päivä 12.12.12. Myös kun minä ja poikaystäväni astuimme liikkeeseen, luultiin meitä kihlapariksi, eli minua morsiammeksi. Minun sydäntäni tämä lämmitti ja sai minut hymähtelemään, mutta rakas meni ehkä hieman hämilleen ja kipsiin. Lopulta sain sovitettua yo-mekkoni ja nyt sekin on työn alla niin, että saan noutaa sen ensi viikolla.

Tämän jälkeen juoksimme junaan, josta myöhästyimme parilla minuutilla ja se tarkoitti sitä, että meillä olisi kaksi tuntia aikaa vielä ko. kaupungissa. Lähinnä vain kinasimme ja kiertelimme. Ruoka onneksi auttoi ja sai meidät paremmalle tuulelle. Pian onneks myös juna tuli, sillä kotona oli kiire laittautua valmiiksi, sillä olimme menossa teatteriin ja syömään.

Kerkesimme esityksen ensi-iltaan juuri ja juuri. Näytelmä oli ihan hauska, mutta ei kuitenkaan läheskään top 3:sessani. Esityksestä kiirehdimme kavereiden luo, missä olimme n. 30 min, ja jonka jälkeen menimme Rossoon syömään. Olimme sopineet, että rakas maksaa syömisen ja minä teatterin ja näin myös teimme. Ruoka oli hyvää, mutta seura sitäkin parempaa. Suunnittelimme ensi kesän ulkomaanmatkaa melkein koko illallisen ajan. Voi kuinka odotankaan ensi kesää! Puhuimme paljon myös muutenkin tulevaisuudesta, esim yhteenmuuttamisesta. Nämä keskustelut saivat minut tajuamaan, että on todellakin vielä asioita, miksi tämän suhteen eteen kannattaa taistella ja kestää tämä vuoden kestävä paska. Rakastan tuota omaani kyllä hirmu paljon! <3

Sunnuntai meni nukkuessa todella pitkään. Poikaystäväni pikkuveli teki meille pitsaa ennen kuin lähdettiin taas sunnuntaiseen tapaan asemalle. Oli kyllä todellinen herkuttelu viikonloppu ja myös kiireinen sellainen, mutta silti en vaihtaisi hetkeäkään, koska oli todella ihanaa.

Syy, miksi kävimme teatterissa ja syömässä löytyy siitä, että lauantaina tuli 3 vuotta siitä kun rakas vei minut treffeille ensi kertaa. Tuona kertana olimme juurikin syömässä ensimmäistä kertaa kahden. Olen siitä halunnut tehdä eräänlaisen jokavuotisen perinteen siksi, että kyseinen päivä on ollut suhteemme tärkeimpiä. Tämän takia halusin kirjata myös juuri viime viikonlopun tarkkaan muistiin tänne, koska on ihanaa voida lukea tuon päivän tapahtumia jostain viidenkin vuoden päästä.

Tj 220

Oli tarkotus kirjottaa vaikka ja mitä, mutta nyt rupee väsy painamaan silmää. On se jännää kuinka kiireinen ihminen voi olla, kun ei enää ole koulussa. Hirveesti hommaa järjestellä juhlia ja sit käyn vielä iltasin töissäki.

Se nyt ainakin pitää sanoo, että asiat on taas hyvin mun ja rakkaan välillä. Saatiin puhuttua viikonloppuna paljon, vaikka kiireinen viikonloppu onki takana. Kyllä sitä taas muisti, että miksi tuota toista rakastaakaan niin paljon. Nyt vaan jännätään, että pääseekö se rakas mun juhliin, tuo asia kun on ehkä tällä hetkellä kaikista suurin stressitekijä.

Mutta viikonlopusta myöhemmin lisää, sitten kun pääsen taas ihmisten aikoihin koneelle kirjottelemaan.

Hyvät yöt inttilesket!

Tj 226

Pieni ahdistuskohtaus päällä. Tuntuu, että kaikki on kaatuus käsiin. Tuntuu, että ei saada mitään puhutuks rakkaan kanssa valmiiks vaan kaikki jää aina kesken koska iltasin on vaan se 15 min aikaa puhua ja päivällä saan max 3 viestiä. Tiedän, että sielä on tiukka aikataulu, mut nyt rupee ihan oikeesti pää hajoon.

Sit mua ärsyttää se, että ärsyynnyn rakkaalle ihan joka asiasta. Ykski väärä sana niin se on siinä. En tiedä, mistä se johtuu. Tuntuu vaan, että en saa rakkaalta tukea ja turvaa silloin ku sitä tarvisin. Okei, on ehkä vähä huono ajankohta saada tähän aikaan tukee ja turvaa oikeestaan mistään.

Mutta ku tuntuu, että kaikki jää koko ajan vaan auki, eikä mistään tuu mitään. Esim, en vieläkään tiedä pääseekö rakas mun valmistujaisiin, enkä tiedä edes, että päästäänkö ikinä muuttaan yhteen, koska tällä hetkellä se tuntuu hyvinki mahdottomalta ajatukselta. Sit tuntuu, että perhe ei oikeen usko meijän yhteenmuuttamiseen ens elokuussa. Tai sit niitä ottaa vaan päähän ku ollaan muuttaas n. 400 km päähän. Äiti nimittäin tiuski mulle asiasta tänään. Ehkä sekin on osasyyllinen tähän mun olotilaan.

Tällä hetkellä on vaan pieni paniikki siitä, että tullaanko selviään tän armeijan yli. Ei musta sais tuntua siltä, että mua laiminlyödään koko ajan. Ja tolla laiminlyömisellä tarkotan sitä, että ku tuntuu, että rakkaalla ei oo aikaa mulle sen viikon aikana kun se on tuola armeijassa.

No, ehkä se vielä tästä. Toivottavasti rakaski rupeis vähä panostaan enemmän tän suhteen eteen, tällä hetkellä kun nimittäin tuntuu, että teen ite kaiken.

Kirjottaminen onneks vähä helpotti. Ainaki hengitys ja pulssi vähä tasaantu.

p.s. Ja niin, tän viikon jälkeen ollaan oltu puol vuotta kaukosuhteessa tän vuoden sisällä, vaikka tästä vuodesta on vielä vajaa 2 kk jäljellä.

Tj 227

Mukava viikonloppu takana. Saatiin vähä meijän uhmaikästä suhdettaki parempaan kuntoon, tai aika paljoki parempaan kuntoon.

Perjantaina hain rakkaan asemalta, ja olin myöhässä. Veny vähä siivoukset liian myöhään ja sit rakas jo soitti ja kysyki, että missä oon. Ens viikolla ei saa tulla tollasta mokaa. Sit ku päästiin mun luo niin tehtiin yhessä kanawokkia. Nam! Juteltiin myöski perjantaina yli tunti siitä, että mikä kumpaaki tökkii. Mutta hyvä, että saatiin puhuttua, sillä tästä on suunta vaan ylöspäin.

Lauantaina ku herättiin, niin makoiltiin pitkään ja sit ruvettiin pelaamaan. Voi, että ku oli kiva pelata Zeldaa yms pitkästä aikaa! Oltiin päätetty pyhittää lauantai vaan meille kahelle, ja niin tosiaan onneks käviki. Katottiin leffoja, juotiin kuoharia, syötiin herkkuja ja nautittiin toistemme seurasta ja läheisyydestä. Kaikkee siis mitä voi rennolta koti-illalta toivoo. Sit yöllä koristelin mun huoneen kynttilöillä, ja tosta voi sitte päätellä jatkoa. Mutta oli kyllä todellaki rentouttava viikonloppu. Mitä nyt vähä tuli nukuttua vähä, ku mentiin nukkuun kumpanaki päivänä myöhään ja sit klo 12 jo ylös, niin on vähä jääny melkeenpä univelkoja. No, ne otetaan sitte kiinni ens viikonloppuna, jos vaan kerkee.

Ja sunnuntaiki tuli taas aivan liian nopeesti, niin ku joka viikko. Sunnuntai oikeestaan taas meniki sitte siihen, että odotettiin lähtöö. Tai paljo sitä ainaki ajateli, ku kello meni koko ajan eteen päin. Rakas sano aamulla, että se toivois, että ajan vois pysäyttää niin, että sillä ois enemmän aikaa täälä. Kyllä sitä otti taas päähän lähtee. Tietenki, ketä ei ottais?

Rakas oli onneks ihana ja tekstas mulle melkeen koko matkan takas kassulle. Sit kävin myös eilen illalla porukoitten kanssa haudalla viemässä kynttilöitä. Oli tosi kaunista. Oikeen sellanen kynttilämeri. Mutten sitte sunnuntai kuluki tvtä katellessa, vaikka tarkotus oli ruveta laittaan kortteja lähetysvalmiiks. No, tänään sitte.

Tulee taas kyllä aika kiire viikko, nimittäin työn hakua ja juhlien järkkäämistä sun muuta mukavaa.

Mutta hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille lukijoillekin!

Tj 231

No niin, rupee oleen taas tämäkin viikko pulkassa, ihanaa! Rakas tulee jo huomenna kotiin, ja oon suunnitellu pari ylläriä viikonlopulle. Pitää sitä jotain yrittää tehdä, että saatais tota perisuhdetta parempaan kuntoon.

Mä luulen, et meijän suhde on tulossa uhmaikään tai on jo uhmaiässä. Mutta nyt on pari seuraavaa viikonloppua suunniteltu niin, että saatais asioita vähä parempaan jamaan, eli aikaa on nyt jätetty vaan meille kahelle. Tää viikonloppu nyt sitte tullaan pääasiassa rentoilemaan ja sitte viikon 45 viikonloppuna lähetään käymään lähikaupungissa. Sielä ois tarkotus käydä syömässä ja kokeilemassa mun yo-mekkoa nyt ainakin. Toivottavasti viikonloput menee putkeen, ku viimeisimmät viikonloput ei oo sitä ihan tehny.

Onko teistä tuntunu siltä, että teijän rakas vähättelee sitä rankkuutta, mitä täälä koetaan? Meillä ainakin näin. Totta kai, niillä on sielä armeijassa sekä fyysisesti että henkisesti rankkaa, mutta meillä inttileskeillä  mielestäni on täälä kyllä henkisesti rankkaa. Ja kyllä sen rankkuuden taas huomasi sunnuntaina kun vei rakkaan asemalle. Itkuhan siinä taas tuli, eikä voinu mitään. Kyllä yksi kokonainen päivä on vain liian vähä nähdä toista. Mutta näin tämä vuosi vain on elettävä, eikä asialle voi mitään sen kummempaa.

Viikkoa on myös rasittanut se, että rakkaasta on kuulunut vähemmän joka päivä. Heillä on ollut sielä todella kiire. Mutta nyt onneksi se oma kultakin on ruvennut viihtymään sielä paremmin, mikä helpottaa myös minun oloani täälä. Ja onneksi on kiire viikko takana, ja vielä edessäkin paljon tekemistä ennen kuin saan huomenna noutaa rakkaan asemalta. Harmi vain, kun bussit ovat olleet myöhässä lähes joka perjantai noin 30 minuuttia lumen takia, mutta sekin on asia mille ei mitään voi. Toivottavasti bussit ovat aikataulussa tänä perjantaina.

Ja olen varmaan jo ehkä aiemmin maininnut minua kiusaavasta kämppäkuumeesta. No, tälläviikolla olen koko viikon sisustanut meidän asuntoa pienen pääni sisällä. Eihän tosiaan vielä tiedetä millainen kämppä saadaan ensivuonna hankittua, mutta kämpän sisustus väreineen rupeaa olemaan selvillä! Tuo suunnittelu auttaa ainakin minua itseään jaksamaan eteenpäin, ja uskomaan siihen, että kyllä se armeija vielä joskus loppuu.

Lähden tästä nyt hoitamaan tämän päivän asioita. Tiedossa olisi suutarilla ja ompelialla käynti ja kutsukorttien teetättämistä.

Hyvää torstaita teille kaikille ihanille inttileskeille!