No niin, rupee oleen taas tämäkin viikko pulkassa, ihanaa! Rakas tulee jo huomenna kotiin, ja oon suunnitellu pari ylläriä viikonlopulle. Pitää sitä jotain yrittää tehdä, että saatais tota perisuhdetta parempaan kuntoon.
Mä luulen, et meijän suhde on tulossa uhmaikään tai on jo uhmaiässä. Mutta nyt on pari seuraavaa viikonloppua suunniteltu niin, että saatais asioita vähä parempaan jamaan, eli aikaa on nyt jätetty vaan meille kahelle. Tää viikonloppu nyt sitte tullaan pääasiassa rentoilemaan ja sitte viikon 45 viikonloppuna lähetään käymään lähikaupungissa. Sielä ois tarkotus käydä syömässä ja kokeilemassa mun yo-mekkoa nyt ainakin. Toivottavasti viikonloput menee putkeen, ku viimeisimmät viikonloput ei oo sitä ihan tehny.
Onko teistä tuntunu siltä, että teijän rakas vähättelee sitä rankkuutta, mitä täälä koetaan? Meillä ainakin näin. Totta kai, niillä on sielä armeijassa sekä fyysisesti että henkisesti rankkaa, mutta meillä inttileskeillä mielestäni on täälä kyllä henkisesti rankkaa. Ja kyllä sen rankkuuden taas huomasi sunnuntaina kun vei rakkaan asemalle. Itkuhan siinä taas tuli, eikä voinu mitään. Kyllä yksi kokonainen päivä on vain liian vähä nähdä toista. Mutta näin tämä vuosi vain on elettävä, eikä asialle voi mitään sen kummempaa.
Viikkoa on myös rasittanut se, että rakkaasta on kuulunut vähemmän joka päivä. Heillä on ollut sielä todella kiire. Mutta nyt onneksi se oma kultakin on ruvennut viihtymään sielä paremmin, mikä helpottaa myös minun oloani täälä. Ja onneksi on kiire viikko takana, ja vielä edessäkin paljon tekemistä ennen kuin saan huomenna noutaa rakkaan asemalta. Harmi vain, kun bussit ovat olleet myöhässä lähes joka perjantai noin 30 minuuttia lumen takia, mutta sekin on asia mille ei mitään voi. Toivottavasti bussit ovat aikataulussa tänä perjantaina.
Ja olen varmaan jo ehkä aiemmin maininnut minua kiusaavasta kämppäkuumeesta. No, tälläviikolla olen koko viikon sisustanut meidän asuntoa pienen pääni sisällä. Eihän tosiaan vielä tiedetä millainen kämppä saadaan ensivuonna hankittua, mutta kämpän sisustus väreineen rupeaa olemaan selvillä! Tuo suunnittelu auttaa ainakin minua itseään jaksamaan eteenpäin, ja uskomaan siihen, että kyllä se armeija vielä joskus loppuu.
Lähden tästä nyt hoitamaan tämän päivän asioita. Tiedossa olisi suutarilla ja ompelialla käynti ja kutsukorttien teetättämistä.
Hyvää torstaita teille kaikille ihanille inttileskeille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti