Olipa hassua laittaa tj alkaan kakkosella!
Nyt ottaa (taas vaihteeks) intti päähän.. Välillä vaan (taas) tuntuu, että mulla ei oo mitään väliä, vaan sillä on mitä intissä tapahtuu just esim. tuvassa ja ylipäätänsä. Kyllä mullakin on paljon tärkeitä asioita täälä sattunu, mutta ei, intti on tärkeempi.
Onko teillä koskaan tällänen fiilis?
Nyt tuli sitte iltapuheluki tässä välillä. Riideltiin.. Mua vaan ottaa päähän se ku en tunne itteeni kauheen tärkeeks vaikka mun mielestä tyttö/poikaystävän pitäis olla tärkee (?).
Kiitos ja näkemiin. BB-alkaa nyt! (Kyllä, seuraan niinkin ns. turhaa ohjelmaa. Mutta kun se loppuu niin intistä on n. puolet ohi!)
Päätin vähä kirjottaa tähän lisää, kello on jo 00.33 seuraavaa päivää. Rupesin tossa miettiin, että tosiaan, siihen ikävään tottuu. Oon lukenu siitä monesta inttilesken blogista, ja ajattelin, että se ei voi olla noin. Mutta totta se on, tai ainaki nyt on ruvennu tuntuun, että elämä voittaa, vaikka tuleeki varmaan oleen elämäni pisin vuosi.
Mutta ainaki mulla se menee niin, että keskiviikkoon ku pääsee, niin ei ota enää niin päähän, pian jo muutenki viikonloppu vaikkaki nyt gines, mutta vapaata joka tapauksessa.
Että eipä muuta ku, että hyvää yötä rakkaat kanssa sisaret. Kyllä me tästä kunnialla selvitään!
(ja anteeks, että tuli näin hajanainen teksti)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti