Mutta viikonloppu sitte oli onneks ihanan rentouttava ja yks parhaista koko inttiaikana. Voi kuinka paljon voi toista rakastaakaan. Perjantai meni vielä aika perinteiseen tapaan, eli vähä hengailua ja sit rakkaan porukoille, sielä vähä kuulumisten vaihtoo ja nukkumaan. Lauantaina oli sitte ohjelmassa kaupungille menoo ja vähä myöhemmin illalla teatteria.
Päästiin sitte kaupunkiin, missä kävin ostaas meille pari kuohari- ja punaviinilasia lisää. Sen jälkeen vaan kierreltiin keskustassa ympäriinsä, kunnes rakas vei mut jätskille. Sit keksittiin, et voitais mennä illalla syömään ja niin päätettiin lähte kotiin kävellen. Keskusta mun luo on joku n. 3,5 km, ja se ei oo oikeestaan matka eikä mikään, paitsi jos sattuu olemaan huonosti istuvat kengät jalassa ja tiukka kynähame sukkahousujen kera päällä. Kylmähän siinä tuli, mutta kotiin lopulta päästiin.
Kotiin pääästyä mulle tuliki jo kiire laittautua iltaa varten, ja niinhän se oli, että 20 minuuttia oli vaan aikaa. Ihmeen hyvin onnistuin, ja kerittiin vielä teatteriinki hyvissä ajoin. Käytiin kattomassa fyysistä teatteria, mikä oli ihan uus ja aika hyväki kokemus. Ainaki kyseinen teos herätti paljo tunteita, pääasiassa ahdistusta, mutta tunne seki on.
Sen jälkeen mentiin syömään, ja hoksattiin siinä syödessä, että illemmalla kyseisessä paikassa alkais esiintyyn erinäisiä bändejä, ja päätettiin jäädä kattoon niitä. Syötiin pari tuntia, ja kun ensimmäinen bändi oli alottaas törmättiin pariin kaveriin, mikä oli ilonen yllätys. Siinä se ilta/yö sitte meniki mukavasti, ja seuraavana amunaki vielä korvat soi. Taitaa olla enemmän sääntö ku poikkeus, että mitä enemmän ihmiset on kännissä, sitä kovempaa volyymi on. Lähettiin viemään kavereita kotiin siinä klo 1 jälkeen ku porukalla rupes tuleen uni silmään - itsensä myös mukaan lukien. Ku päästiin kotiin vietettiin vielä hetki yhteistä laatuaikaa ja sit mentiin nukkumaan.
Sunnuntaina oli suht aikanen herätys ja mentiin sit leffaan kattoon Räyhä Ralf. Oli ihan hauska animaatioleffa, rakkaan mielestä yks parhaita, mitä se on nähny. Mulla vaan oli sen verran univelkaa, että nukahdin kesken leffan elämäni ekan kerran leffateatterissa. Sinäänsä harmi, koska jäi pääkohdat näkemättä, mutta voihan sen sitte joskus esim vuokrata.
Leffan jälkeen suunnattiin käymään taas rakkaan porukoiden luona ja sit mun luo tekeen ruokaa. Ku oli kaupassa käyty ja ruoka tehty valmiiks ja syöty oli kello jo melkeen 8. Eli sitte oli vaan hengausta sohvalla rakkaan kainalossa.
Sitte taas tänä (eilen) aamuna oli aikanen herätys, että kerittiin kaupunkiin hakeen mulle silmälasit ja samalla etittiin rakkaalle aurinkolaseja, ku se reservin aurinko rupee paistaan nyt niin voimakkaasti jo. Enkä kyllä yhtään valita, saa se mut ja rakkaanki jo niin paljo paremmalle tuulelle. Sitte lasien ettimisen jälkeen oliki jo aika mennä asemalle ja sanoo heipat 4 yöks ja 3 päiväks, onneks ei sen enempää tällä kertaa.
Mutta täytyy vielä sanoo, että oli kyllä niin ihana viikonloppu. Tuntuu, että kerittiin 67 tunnissa enemmän ku koskaan aiemmin, ja käytiin melkeen kaikki maholliset kulttuurimuodotki läpi, ja siltiki meillä jäi vielä hyvin aikaa ihan vaan toisillemme.
Sitte vielä päivän biisiin. Se on perjantaina radiosta kuultu Suvi Teräsniskan tulkinta yö:n biisistä pettävällä jäällä.
Tää biisi herätti jonku verran ajatuksia. Varsinkin tämä kohta:
Luvanneet on rakastaa,
he täällä toinen toistaan,
vaikka polku pimeyteen,
joskus kuljettaa,
silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen..
Riittäisikö täällä
pettävällä jäällä,
yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo
riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?
Aina ei kaikki oo niin kauheen helppoo, mutta silti toivon, että rakas ois mulle just se, joka ois sielä pettävällä jäällä mun kanssa, just se, jonka kanssa en yksinäinen oo. Ja silti, vaikka muut ei uskois meijän yhteiseen tiehen, silti me halutaan uskoa siihen, ja luvataan rakastaa toisiamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti