Tj 1

Tänään on ollu outo päivä. Iloa, jännitystä, stressiä ja kaikkea muuta noitten väliltä. Tänään sain heti aamusta kuvaryöpyn varustepalautuksesta ja aseenpalautuksesta. Ne kuvat herätti aikamoisen tunneryöpyn. Sen jälkeen tänään onki sitte tullu juostua erinäisillä asioilla ja tehtyä kaikenlaista mm. siivousta ja Tj 0-kakun leipomista. Huomiselleki on vielä hommaa ennen vapautumista. En olis ikinä uskonu, että tää päivä joskus koittaa. Olo on epätodellinen.

Mutta palataanpas about vuoden takasiin tunnelmiin.

Vuosi sitte, tai siis 347 päivää sitte luulin kuolevani ikävään, en tienny, että miten päin olisin ollu tai edes mitä puhunu kenenkään kanssa. Alku oli hankalaa, tosi hankalaa. Oli myös outoo ku siitä rakkaasta ei kuulunukaan ku vasta iltasin ja myös tulevat ginekset pelotti ku oltiin nähty koko seurusteluaika niin paljo ja pisin aika erossa ennen inttiä tosiaan oli se kolme viikkoo. Sitte heti ekana viikonloppuna oliki vierailupäivä, ja voi että sitä perhosten määrää mikä mahassa lensi. Oli niin jännä nähä se rakas sielä, missä se tulis viettään koko seuraavan vuoden.

Viikot meni, mutta hitaasti. Rakkaalla ei ollu kauheen kivaa intissä - tai siis hyvät tupakaverit kyllä, mutta muuten kamalan fyysistä ja rankkaa, eli sain usein väsyneen miehen kotiin. Sitte jossain kohti rupes tuleen takapakkia intissä kaikissa asioissa. Ei auennu tie Rukiin, ja jäi mun valmistujaisetki rakkaalta välistä. Opin, että intiltä ei todellakaan ikinä kannata odottaa mitään, koska luultavasti se ei toteudu.

Sitte oliki ensimmäinen puol vuotta lusittu ja rakas tuli pitkille lomille jouluks. Jouluna tuntu, että rakas oli ollu ikuisuuden armeijassa ja että se tulis olemaan sielä vielä ikuisuuden. Pitkien lomien jälkeen toisesta irti päästäminen on aina kamalaa, ja vielä tammikuussaki tuli monet itkut itkettyä sunnuntaina ku asemalle vein rakasta. Mutta joulun jälkeen tiesin, että nyt saa enemmän rakas pidettyä lomia, ja olihan sillä kolme gines viikonloppua auki ja yhet 10 päivän lomat. Noiki ehkä helpotti joulun jälkeistä elämää.

Sitte ku maaliskuu vaihtu ja 9 kk miehet vapautu rupes aika meneen siivillä. Mulla oli paljo harrastusten ja töiden kanssa, ja rakkaallaki helpotti intissä. Maaliskuussa rupes pikku hiljaa jo uskoon siihen, että ehkä se intti vielä loppuuki. Huhti- ja toukokuusta en meinaa edes enää muistaa mitään tapahtumia muuta ku pääsykokeet ja esiintymis rumban.

Ku kesäkuu vaihtu niin rupes pikku hiljaa ymmärtämään, että tässä se nyt sitte melkeenpä oli. Vuosi pian lusittu.

Vuoden aikana on kyllä oppinu itestään uusia puolia ja myös siitä rakkaasta. Ja uskokaa tai älkää se aika tosiaan kulu - aluks hitaammin mutta lopulta jo tosi nopeesti. Ikävä on kyllä jatkunu läpi vuoden, tälläki hetkellä on ikävä, mutta sen ikävän kanssa oppi elämään ku ymmärsi, että se intti ei ookaan pysyvää.

Vuoden aikana on myös oppinu intistä kaiken näköstä. Esimerkiks, että mihinkään mitä sanotaan ei voi luottaa ennen ku se oikeesti tapahtuu. Välillä ei oo tullu anottuja lomia ja välillä lomakyydit on kussu. Meillä ei onneks tullu yhtään yllätys ginestä, mutta joillaki kyllä tuli niitäki. Oon myös oppinu paljo inttisanastoo ja muuta asiaan liittyvää sanastoo.

Tän hetken fiilikset on tosi epätodelliset, pakko myöntää, että en vieläkään voi uskoa, että sitä rakasta ei tarvi sunnuntaina viedä asemalle. Ei enää sunnuntai masennusta. Tästä lähtien saadaan ruveta suunnittelemaan meijän yhteistä tulevaisuutta ja muuttoo, ja toivottavasti myös niitä kihloja. Ja kyllä, mun kihlakuume on jatkunu läpi koko pitkän vuoden.

Toivottavasti tästä pikku blogisestani on ollu apua jolleki muulleki ku vaan itelleni. Välillä on ollu kyllä tosi vapauttavaa kirjottaa kaikki mietteet ja tunteet ylös - ja onhan niitä kiva sitte myöhemmin lukeeki. Jos tulee jotain kysyttävää, kysy ihmeessä. Yritän silloin tällöin käydä täälä kattomassa, ja aion varmaan kirjottaa vielä vähä jotain siitä intin jälkeisestäki elämästä. Ja totta kai kirjotan heti ku mahollista niin sen Tj 0 päivityksenki, onhan sitä odotettuki koko vuosi.

Sitte vielä päivän biiseihin: Abba - The Winner Takes It All

  

Tänään on ollu aikamoinen voittaja fiilis. Tästä vuodesta todellaki selvittiin, ja vieläpä yhessä. En sano, että kaikki aina ois helppoo ollu, mutta huomenna juhlitaan ja unohdetaan se kaikki paska, mitä intti aikoinaan toi tullessaan.


Sitte vielä teemaan sopivasti: Phil Collins - One More Night

Vielä se yksi yö, se viimeinen yö. Sitte ei enää tarvi nukkua yksin, oi sitä autuutta.

Mutta nyt ehkä ois taas aika mennä treffeille nukkumatin kanssa, huomenna on nimittäin pitkä ja jännittävä päivä edessä.

Kiitos teille kaikille sielä ruudun toisella puolella.

P.s. Vielä pitää vähä laittaa fiilistely prosentteja yms.

Prosentteina: 0.3 %
Kuukausina: 0
Viikkoina: 0
Aamuina: 1
Tunteina: 2
Minuutteina: 135
Sekunteina: 8072