Monta päivää Tj 0 jälkeen (tässä myös päivä Tj 0)

Onpa hassua lukee tätä blogia nyt. Tuntuu, että tosta ajasta on ikuisuus, ja tän lukeminen melkeen ahdistaa ja samalla myös liikuttaa. Se todellakin on nyt ohi. Ja tervetuloa taas kaikille uusilleki inttileskille. Se elämä tosiaanki jatkuu intin jälkeen, vaikka sitä ei ois ikinä uskonu.

Mutta mennänpä hetkeks Tj 0 tunnelmiin.

Aamu alko Tj 0 kakun leipomisella loppuun ja ittensä laittamisella. Pääsin jossain kohtaa sitte kaupunkiin tän inttileski ystäväiseni kanssa. Kaupungissa shoppailtiin ja käytiin syömässä. Meillä on jo muodostunu ihan perinteeks, että käydään ton ystäväiseni kanssa aina yhessä syömässä, eli treffeillä, koska meijän rakkaat sen niin harvoin tekee.

Vitsi ku rupes jossain kohtaa sitte jännittään tosi tosi paljo, ja ruokakaan ei meinannu mennä alas, mutta olihan se ihan odotettavissa. Rakas palas kuitenki kotiin yli vuoden jälkeen, ja elämä oli muuttumassa ihan täysin. Sitte ruvettiin säätään siitä, että missä nähään. Ajateltiin nähä porukalla ja ehkä tehä jotain,  mutta asiathan ei mee koskaan niin ku ajattelee. Mentiin sitte meijän rakkaita vastaan yhen paikan edustalle. Sielä ne seiso, vihdoin siviilit päällä.

Mutta silti tunnereaktio jäi tosi pieneks. Enemmänki vaan vitutti. Jätkät oli vähä kännissä ja rakaski anto pusun vasta pitkän ajan jälkeen. Myöskään meitä ei ollu muistettu mitenkään. Vaikka olihan se niitten päivä, mutta oltiinhan kuitenki odotettu niitä uskollisesti. Olin ite ostanu rakkaalle hieronnan ja monopolyn, tehny kortin ja leiponu kakun. No, kyllä se rakas jotain lupas ostaa - vieläkin odottelen sitä. Illalla käytiin baarissa, mutta seki ilta jäi lyhyeks, koska rakkaalla tuli väsy, ja musta taas tuntu, että oisin voinu bailata aamuun asti.

Onneks sit tuli juhannus. Vietettiin se meijän ystävien kanssa grillaten ja aamuun asti valvoen.

Seuraavalla viikolla sitte alkoki kesätyöt ja kalusteiden hankkiminen. Ollaan ostettu sohva, ruokapöytä ja tuolit, sänky, pyykinpesukone, tv, mattoja ja kaikkee pientä sisustustavaraa ja muita pienkodinkoneita. Muuttoonhan on enää sellaset 3 viikkoo. Se on aika uskomatonta.

Kaiken töiden ja kalusteiden shoppailun keskellä sain myös tiedon, että mulla ei ole syöpää rinnassa ja että en päässy opiskeleen sitä mitä oisin halunnu. Nyt sitte seuraavat kaks vuotta käyn lultavasti amista, ja senki takia muutto tulee aika äkkiä ku koulu alkaa jo 12.8.

Asuttiin myös rakkaan kanssa ns. kahestaan niillä pari viikkoo ku sen porukat oli mökillä. Kaikki suju paremmin ku hyvin. Ku tulin töistä kotiin niin rakas oli useimmiten tehny ruokaa ja tiskannu. Oli tosi kivaa, ei siis oo toi mun rakas ihan täysin menetetty tapaus sittenkään. Se on nimitäin nopee oppimaan.

Nyt sitä sitte vaan odottaa tulevaisuutta ja mitä se tulevaisuus tuokaan tullessaan. Ens viikolla se tuo jo Tukholman matkan ja sitte tosiaan sen muuton. Kihlaustaki odotan ku kuuta nousevaa. Haluan uskoo, että se tekis sen vielä tän vuoden puolella - sen aika näyttää. Kyllä se jo ainaki pysty puhumaan tosta ja siitä, että parin vuoden päästä ostettais oma kämpää. Kai toiki on jo jotain edistystä?

Mutta ajattelin kyllä kirjotella tänne vielä joskus kuulumisia ja sen sellasta. Ja uudet ja vanhat inttilesket, kyllä se vuosi vaan kuluu, niin uskomatonta ku se onki. Tiedän, vuosi sitte en ois osannu ikinä edes kuvitella, että tässä sitä nyt ollaan, tilanteessa jossa intti on jo takana.

Kiitos kaikille tuesta, teistä on ollu apua.

P.s. Vielä biisiä. Oon kuunnellu nyt ihan hullun paljo Haloo Helsinkiä, niin sitä sitte taas olkaapa hyvät. Biisinä on Huuda, joka ehkä kerto fiiliksistä tällä hetkellä aika paljo.