Tj 118

Taas on pari päivää hurahtanu viime kirjotuksesta. En vaan tiedä kauheesti mistä kirjottaisin. Viikot menee samaa rataa. Ma-to harrastuksia, välillä myös töitä ja sit perjantaina rakas taas tulee kotiin ja sunnuntaina se taas lähtee. Meillä ei edes näillä näkymin oo tulossa mitään pidempiä lomia, sillä rakkaalla on ainaki yks gines, mikä sen pitää ottaa vapaaks. Elikä meillä on melkeen aika lailla kaikki lomat menny/menee gines viikonloppuihin. Kiva..

Mutta sitte taas toisaalta, kerkeisinkö edes näkemään sitä rakasta tällä hetkellä jos se olis täälä keskellä viikkoo? Sitä en tiedä, enkä osaa siihen vastata. Ehkä se selviää, tai sitten ei.

Nyt kyllä taas olo on aika lailla onnellinen, sillä hiihtoloma alkoi ja rakas tulee viikonloppu lomille. Eihän sitä paljoa muuta tarvikaan? Rakasta on taas ollut kova ikävä tällä viikolla, ja niin myös vissiin hänelläkin minua.

Intti on kyllä taas vaihteeksi myös ottanut päähän tällä viikolla. Tuntuu välillä, että se ei vaan ikinä lopu, ja välillä iltaisin mietin, että "ihanaa, taas yksi päivä vähemmän tätäki paskaa!" Koska meijän yhteinen elämä alkaa lähestulkoon heti intin jälkeen, ja vaikka se pelottaakin rahan osalta todella paljon, silti odotan sitä.

Istun juuri olohuoneessa ja radiosta pauhaa tämä biisi: Haloo Helsinki - Vapaus käteen jää.

Aluksi en tykännyt tästä biisistä sitten yhtään, mutta nyt jo tykkään tästä todella paljon. Tässä on joku todella tuttu lause/ajatus yms. -Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa- ainakin intin aikana tämä on tullut todella tutuksi varmasti molemmille osapuolille, vaikka se itse inttiläinen on varmasti hajoillut enemmän. Muutenki tän biisin melankolisuus sopii hyvin moneen intin aiheuttamaan tuskaan. Mutta siis kaiken kaikkiaan, ihan uskomattoman upee biisi ja upee sanoma!