Nyt tietoisuus gineksestä iski vasten kasvoja. En oo tajunnu ku nyt vasta kunnolla, että ei se rakas tuukaan huomenna kotiin ja nyt vaan tekis mieli itkee. Ikävä on kova, ja silti oon vaan kiukutellu ku pieni lapsi rakkaalle puhelimessa. Tuntuu, että kaikki mitä rakas on sanonu niin on ottanu vaan päähän. En tiedä mistä johtuu, lieneekö pms-oireet syynä vai vaan tylsyys.
No, onneks huomenna sijaisuuksia 4 tuntia, niin pääsee taas vähä arjen pariin ja saa myös vähä muuta ajateltavaa.
Mutta ehkä nyt pitäis ainaki yrittää päästä nukkuun, että huomenna jaksaa sitte opettaa matikkaa, jäiks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti