Tj 189

Onpa taas menny pitkä aika tässä kirjottamisten välissä, mutta elämä onki kyllä ollu nyt yhtä hullun myllyä.

Alotan vaikka viime viikon tiistaista.

Tiistaina lähin heti aamusta hoitaan asioita juhlia varten. Käytiin äidin kanssa ostamasa kynttilöitä, meikkejä, juomia yms. Kaikkea, mitä pitää viimetingassa vasta hankkia. Mulla oli myös samana päivän treenit koululla, siitä miten juhla sielä menee ja kavereiden kanssa myös treenasin biisiä, minkä esitin sitte mun juhlissa. No, kuten olettaa saattaa, tiistaina valvoin todella myöhään järjestellen kaikkee ja jännittäen. Nukuin sellaset 3 tuntia, koska jännitti se puheen pitäminen todella paljon.

Sitte vihdoin koitti se odotettu 5.12. Aamulla mulla oli aika kampaajalle, missä mulle loihdittiin ihanaakin ihanampi kampaus ja samoin meikki. Sieltä sitte juoksu jalkaa juoksin lakituspaikalle pinkki mekko päällä heiluen ja lakki vielä kädessä.

Lakituspaikalle päästyäni oli jännitys jo hurjan kova, en ollut edes saanut syötyä aamulla muuta kuin yhen banaanin. Siitä se sitte lähti se lakitustilaisuus kumminkin käyntiin ja fiilikset oli ihan katossa, en oo pitkään aikaan varmaan hymyilly niin paljo. Oli ehkä elämäni yks hienoimpia  hetkiä vetää valkolakki päähän. Tais siinä muutaman onnenkyynelki vierähtää. Tuntu vaan, että se oli niin ansaittu, koska oon tehny niin paljo töitä ton lukion eteen. Niin, ja kaikesta jännityksestä huolimatta puhe meni tosi hyvin.

Siitä sitte lähettiin kotiin, missä sain vihdoin syötyäki jotain. Mutta kotoo oli sitte jo kiire järjesteleen juhlapaikkaa. Sielä se kiire sitte alkoki. Eka pöydät kuntoon ja sitte ruuat esille. Onneks meillä oli kaks tarjoilijaa auttaas, ei oltais selvitty ilman niitä. Sitte sain vihdoin vaihdettua vaaleanpunaisen tylliunelman päälleni. Ja siitä alko sitte toinen rumba. Seisoin eteisessä lähes koko illan. Ihmisiä tuli sisälle lähes kaksi tuntia juhlien alusta lähtien, ja sitten kun kaikki oli saapunut paikalle, niin ensimmäiset jo lähti, eli sitten sain jatkaa seisomista eteisessä. No, vihdoin jossain vaiheessa pääsin istuun hetkeks kavereitten kanssa, ja sain syötyä. Mutta esim. kakkua en kerinny syömään ku vasta kotona seuraavana päivänä.

Kun olin saanut syötyä, tuli oma vuoroni laulaa. Sekin meni ihan ok, vaikka olisi toki voinut paremminkin mennä. Sen jälkeen ystäväni lauloi, joka sai minut kyyneliin laulamalla Katri Ylanderin Rakkaus ei rapistu - laulun. Siinä kohtaa tuli niin hirvee ikävä tota omaa rakasta, että ei voi olla tottakaan. Kyllä sen rakkaan puuttumisen huomasi koko illan, ja vielä senkin tosi seikan, että saimme puhuttua n. 5 min, koska hän oli leirillä.

Kun itkut oli itketty tuli bändi paikalle ja oli aika ruveta tanssimaan. Olisin uskonut, että vanhempi väki tanssisi enemmän, mutta ei, ne oli ystäväni jotka räjäyttivät pankin. Ystäväni bailasivat lähes koko sen ajan mitä bändi oli paikalla. Vau! Tuli yhdenkin ystävän kanssa tanssittua ihan foxstrottia ja toisen ystävän kanssa rokkia.

Sitten kun bändi lopetti oli aika siirtyä baariin jatkoille. Baarissa tuli juotua liekehtivä shotti ja kuoharia ja shangriaa. En ehkä ole ikinä ollut niin tuiterissa kuin tuolloin, vaikka en tapaa yleensä juoda kauheasti kun olen ulkona, mutta nyt tyhjään mahaan, niin se jo tuntuikin jossain. Baarista kun pääsin kotiin rupesin avaamaan lahjoja ja siinähän menikin sitte aamuun asti ja menin nukkumaan siinä klo 7 aikaan. Oli kyllä ihan uskomatoman hieno ja unohtumaton päivä. Ainut vaan, että vielä paremman päivästä olisi tehnyt rakkaan läsnäolo.

Torstaina juhlat jatkuivat, mutta vähän rauhallisemmissa merkeissä. Juhlimme kaverin luona Suomen itsenäisyyttä syömällä tortilloja, juomalla kuoharia, katsomalla Linnan juhlia ja saunomalla. Oli tämäkin todella mukava ilta. Tämän jälkeen inttileski ystäväni tuli luokseni yöksi. Mukavaa siis todellakin oli.

Perjantaina olikin jo paluu arkeen. Shoppailua ja töitä. Rakaskin onneksi tuli kotiin jo sitte perjantaina.

Lauantaina sitte taas tapahtui. Oli tiedossa taas kampauksen tekoaa ja meikkausta, mutta tällä kertaa ystäväni toimesta. Rakaskin pääsi näkemään samalla yhtä ystäväänsä kun minä olin laitettavana. Hiukset ja meikki oli taas aivan ihanat, tästä iso kiitos ystävälleni. Sen jälkeen olikin aika mennä valokuvaukseen. Olin hiukan pettynyt kuvaukseen, sillä minusta ja rakkaasta otettiin vain yksi asetelma, vaikka minä olisin halunnut useamman.

Kuvauksen jälkeen olikin sitte yllätyksen aika. Olin siis varannut minulle ja kullalle mini sviitin. Rakashan oli kyllä ihan puulla päähän lyöty. Kun pääsimme huoneeseen laittoi hän heti poreammeen päälle ja meni istumaan sinne ja sanoi, että: "on tää vähä eri ku leirillä". Varmasti olikin. Kävimme myös syömässä kolmen aterian illallisen. Ja en möyskään ehkä ole ikinä ollut niin paljon alasti kuin tuon 18 tunnin aikana! Oli kyllä myös ihan uskomattoman ihana viikonloppu. Harmi vain kun se loppui vähän kesken. Sunnuntaina oli taas aika viedä rakas asemalle, missä sitte pääsi itku. En tajua, nyt oon ruvennu itkeen lähes joka sunnuntai kun vien rakkaan. Ei siihen vaan totu, vaikka pian puoli vuotta takana armeijaa.

Maanantaina oli sitten taas aika mennä sijaistamaan, ja sitä olenkin tämän viikon tehnyt. Opettanut äikkää 7-9 luokkalaisille. Rankkaa se on, täytyy kyllä nostaa hattua opettajille. Tänään oli onneks yksi vapaa päivä, että sain univelatkin nukuttua pois ja saan ehkä hoidettua joitaina asioita, saa nähä.

Onneks huomenna on jo taas perjantai ja rakas tulee kotiin. Ikävä on ollut todella kova. Ja suhde on parantunut todella paljon. En tiedä, miten tässä yhtäkkiä näin on käynyt, mutta en valita. En ehkä niuhota enää kaikista pienistä asioista ja tuntuu, että rakaskin on ruvennut panostamaan enemmän.

Ja ai niin, eilenhän oli tämä maaginen 12.12.12. Toivoin, että jotain erikoista olisi tapahtunut yms, mutta ei mitään ja nyt vähän harmittaa, sillä totahan ei enää tule uudelleen minun elinaikanani. No, onneks on vielä ensi vuonna 11.12.13. Ehkä silloin jotain?

P.s. Unohdin ihan kertoa lahjoistani. Sain paljon kalevalaa, rahaa ja lahjakortteja, mikä oli todella kivaa. Kalevalalta sain vanamosta kaulakorun, korvikset ja sormuksen. Lumihiutale sarjasta sain rakkaalta sen kaulakorun.